Rantaelämää

Yksi työssäkäyvän ihmisen elämän kohokohtia on loma. Koska lomaa on rajallinen määrä, pyritään se hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Monet suuntaavat esimerkiksi ulkomaille maksimoidakseen arjesta irti pääsemisen. Näin tein minäkin osana perheemme pakoa pimeästä Suomesta kohti etelän aurinkoa.

Ennen rentouttavalle ulkomaanmatkalle lähtemistä on edessä kuitenkin useita vaivalloisia ja stressiä aiheuttavia vaiheita. Ensinnäkin täytyy valita sovelias matkakohde, joka suurin piirtein miellyttäisi kaikkia perheenjäseniä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tehty ratkaisu on aina jonkinlainen kompromissi, johon pääseminen edellyttää perusteellisia neuvotteluja sekä täsmällistä argumentaatiota jonkin matkakohteen puolesta tai sitä vastaan. Meidän tapauksessa lasten viihtyvyyden asettaessa keskeiset reunaehdot neuvottelulle, voitiin käytännössä rajata erilaiset kaupunkilomat hyvin pitkälti pois kuvioista, vaikka nassikat todistetusti pystyvät ihmettelemään suurkaupunkien touhua siinä missä aikuisetkin. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että auringon näkeminen ja avovesi houkuttelevat myös varttuneempaa väkeä.

Itse viihdyn rannalla helposti tuollaisen kolmesta neljään tuntia joka toinen päivä. Tosin tekemistä pitää olla. Täytyy päästä uimaan ja linnoja rakentamaan. Lukeminenkin edesauttaa viihtymistä. Jos koko päivä pitää rannalla viettää, niin silloin tarvitaan tueksi jo kovempia virikkeitä. Onneksi uimarantojen lähellä on usein aallonmurtajia ja vuorovesialtaita. Jos turistikaupasta on ostanut sangon ja haavin, voi lähteä tutkimusretkelle. Kaloja, taskurapuja, meritähtiä sekä merietanoita ja -makkaroita löytyy melkoisella varmuudella lämpimistä vesistä. Voipa kivien alta paljastua myös mustekala eli tursas. Samoilta paikoilta löytyy myös simpukoita syöteiksi, ja kun mukana on siimaa, koukkuja ja muutama pieni paino, niin kalastus voi alkaa. Kivien vierestä onkien saa helposti pieniä ja värikkäitä kaloja sekä erilaisia ruskeita ja mustia simppuja. Saaliin käsittelyn kanssa tosin kannattaa olla koti-Suomea varovaisempi, sillä osalla kaloista saattaa olla esimerkiksi teräviä piikkejä. Haavin ja pihtien käyttäminen onkin suositeltavaa. Luonnon ihmeissä riittää kummasteltavaa useiksi päiviksi.

Rannalla voi turistin tuijotuksensa kohdistaa myös kanssaihmisiin. Suuri osa populaatiosta makailee hylkeiden lailla raukeina auringossa, joko vatsa- tai selkäpuoltaan grillaten. On valkoisia, ruskeita ja kirjavia yksilöitä. On leikkisiä, vettä räiskyttäviä nuoria ja raukeina rojottavia vanhoja veijareita sekä elämänsä keskivaiheille olevia, joiden katse ja ajatus harhailevat päämäärättömästi nuoruuden innon ja vanhuuden pelon välimaastossa. Toisinaan joukosta bongaa myös lihaksikkaita rantaleijonia, jotka korostetuin hitain askelin vyöryvät vesirajassa edestakaisin hetkiksi joihinkin strategisiin rannankohtiin pysähtyen. Myös kirkkaan hohtavan punahylkeen voi bongata aurinkotuolista samoin kuin sen alalajin punapandahylkeen. Se poikkeaa punahylkeestä siinä, että aurinkolasit ovat suojanneet silmien ympäristöä muodostaen lajille tyypillisen pandamaisen kuvioinnin kasvoihin.

Rannalla ollessa voi näköhavaintojen lisäksi keskittyä myös kuuluhavainnointiin. Erityisen huvittunut olin eräällä rannalla, johon kantautui kauniina aurinkoisena päivänä selvä moottorisahan ääni läheisten vuorten suunnasta. Siellä varmaan joku paikallinen isäntä hikoili tiluksillaan ja manasi turisteja, jotka makasivat laiskoina auringossa, vaikka metsissä riittäisi kaikille palmusavottaa tehtäväksi.

Kirjoittaja Aapo Jumppanen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.