Yhdet lähtevät omasta vapaasta tahdosta ja toiset pakon edestä. Osa lähtee nopeasti ja yllättäen. Toisten ääriviivat haalistuvat hitaasti, kunnes eräänä päivänä heitä ei enää ole. Joku lähtijöistä katsoo taakseen pitkään, kun toisen katse on ollut muualla jo vuosia.

Toisten lähteminen lisää myös omia lähtemiseen liittyviä ajatuksia. Miltä se tuntuisi? Uskaltaisiko? Olisiko se helpotus ja uuden alku vai tuhoisaa itsepetosta, jolla sivusta seuraten ei koskaan olisi ollut minkäänlaisia onnistumisen mahdollisuuksia? Olisiko kuitenkin parempi jäädä ja tyytyä siihen mitä on? Lue loppuun →