“HYALista on tullut näköjään HYYn järjestöpalvelu-uudistusten virallinen valmistelija.” Lausahdus kuului naapuriryhmältä tämän aamun VVK:n kokouksen jälkeen, kun HYALin tekemä varjomalli toiminta-avustusuudistuksesta oli välitetty Talousjohtokunnan sähköpostilistalle. Kieltämättä toimintatavassa on jotain yhteistä viime vuoden tilajaon alkuvaiheiden kanssa.
Toiminta-avustustyöryhmän pitäisi pystyä luomaan yhteinen malli, jonka kaikki osapuolet voisivat hyväksyä ilman äänestyksiä. Muussa tapauksessa Talousjohtokunta äänestyttää mallin epämukavat yksityiskohdat joka vuosi uudelleen, jolloin lopputulos ei varmastikaan ole harkittu tai loppuun asti mietitty.
Missä valmistelun pitäisi tapahtua? Oma kokemukseni on, että minkä tahansa työryhmän kokousten välillä tapahtuvat työtunnit ovat yleensä merkityksellisempiä kuin työryhmän varsinaiset kokoustunnit. Ilman perehtymistä ja valmistautumista työryhmän keskutelu jää yleiselle periaatetasolle eikä yksityiskohtiin päästä. Tai ainakin enemmän perehtyneet jäsenet dominoivat passiivisempia jäseniä. Lisäksi uudistustyöryhmän edellisessä kokouksessa olivat paikalla ainoastaan HYALin ja Osakuntien jäsenet.
Missä valmistelun pitäisi tapahtua? Mikseivät edustajistossa tilavuokrista metelöineet ryhmät ole esittäneet ratkaisuja toiminta-avustuksen tilapalikaksi? Miten järjestötilan vaikutus toiminta-avustukseen saadaan rahalliseksi säästöksi?
PS. Ensi torstaina käydään edustajistossa lähetekeskustelu Ylioppilaskunnan keskipitkän aikavälin taloussuunnitelmasta. Missä se pitäisi valmistella? Miten siihen pitäisi suhtautua, jos puskista tulisi taulukko, jota voisi käyttää KTS:n valmistelutyön pohjana?
Kommentteja: 3
Kirjoitin pari vuotta sitten HYALin uuden edustajistoryhmän perehdytysmateriaaliin seuraavaa:
“Ryhmän sisäistä valmistelua ei kannata väheksyä, sillä suurena ryhmänä HYAL pystyy halutessaan tekemään lähes minkä tahansa yksittäisen asian paremmin kuin HYYn keskustoimisto, joka joutuu jakamaan voimavaransa lukemattomiin asioihin.”
Olisi mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan HYY kehittyisi, jos muutkin suuret ryhmät alkaisivat toimia vastaavalla tavalla.
Lopputulos olisi varmaankin aika riitaisa, jos neljä suurinta ryhmää pystyisivät tekemään asiat “paremmin” kuin keskustoimisto.
On kovin vaikeaa löytää kultainen keskitie työryhmätyön ja varjovalmistelun kanssa. Hyvin tyypillistä on, että toimijat aktivoituvat vasta, kun nähtävillä on jotain konkreettista (esim. tilajako). Myös esimerkiksi IT-projekteissa asiakas pystyy usein antamaan palautteensa vasta, kun kehitystyössä ollaan jo saatu jotain valmiiksi. Silloinkin vastaus on usein: “Ei, tämä ei ole mitä halusimme.” Näinhän nyt vähän kävi tuon toiminta-avustustyöryhmän kanssa.
Harmillista, että kaiken toiminta-avustusuudistuksesta nähdyn metelin ja mölinän jälkeen (syksyn budjettikeskustelut, kevään kehyskeskustelut, ulosvuokrauskeskustelut) hyvin harvoja toimijoita tai ylipäänsä edariryhmiä on kiinnostanut olla aktiivisesti mukana toiminta-avustusuudistuksessa.
Itse ennemminkin veikkaisin, että HYYn toimintakulttuuri ja sen tekemät päätökset muuttuisivat tuosta parempaan suuntaan. Tosiasia kuitenkin on, että suurimmilla edustajistoryhmillä on käytössään yhteensä selvästi keskustoimistoa suuremmat henkilöresurssit. Jos ryhmillä olisi myös motivaatiota käyttää noita resursseja itselleen tärkeissä kysymyksissä, paranisi tehtyjen päätösten laatu selvästi.
Noin ylipäänsä HYYn päätöksenteko on muodostunut sellaiseksi, että se tarvitsisi keskustoimistolle moninkertaisen määrän sihteereitä päätöksiä valmistelemaan. Koska parinkymmenen lisäsihteerin palkkaaminen ei ole taloudellisesti järkevää, tulee päätöksentekijöiden itsekin osallistua aktiivisesti valmisteluun eikä olettaa, että heille tuotaisiin hyvin valmisteltuja esityksiä tarjottimella samaan tapaan kuin oikeassa politiikassa. Opiskelijajärjestössähän tässä ollaan, eikä HYY oman toimintansa osalta ole sellaisena niin valtavan paljon suurempi kuin suurimmat tiedekuntajärjestöt ja osakunnat.