Noin ylipäänsä HYYn päätöksenteko on muodostunut sellaiseksi, että se tarvitsisi keskustoimistolle moninkertaisen määrän sihteereitä päätöksiä valmistelemaan. Koska parinkymmenen lisäsihteerin palkkaaminen ei ole taloudellisesti järkevää, tulee päätöksentekijöiden itsekin osallistua aktiivisesti valmisteluun eikä olettaa, että heille tuotaisiin hyvin valmisteltuja esityksiä tarjottimella samaan tapaan kuin oikeassa politiikassa. Opiskelijajärjestössähän tässä ollaan, eikä HYY oman toimintansa osalta ole sellaisena niin valtavan paljon suurempi kuin suurimmat tiedekuntajärjestöt ja osakunnat.

On kovin vaikeaa löytää kultainen keskitie työryhmätyön ja varjovalmistelun kanssa. Hyvin tyypillistä on, että toimijat aktivoituvat vasta, kun nähtävillä on jotain konkreettista (esim. tilajako). Myös esimerkiksi IT-projekteissa asiakas pystyy usein antamaan palautteensa vasta, kun kehitystyössä ollaan jo saatu jotain valmiiksi. Silloinkin vastaus on usein: “Ei, tämä ei ole mitä halusimme.” Näinhän nyt vähän kävi tuon toiminta-avustustyöryhmän kanssa.

Harmillista, että kaiken toiminta-avustusuudistuksesta nähdyn metelin ja mölinän jälkeen (syksyn budjettikeskustelut, kevään kehyskeskustelut, ulosvuokrauskeskustelut) hyvin harvoja toimijoita tai ylipäänsä edariryhmiä on kiinnostanut olla aktiivisesti mukana toiminta-avustusuudistuksessa.

“Ryhmän sisäistä valmistelua ei kannata väheksyä, sillä suurena ryhmänä HYAL pystyy halutessaan tekemään lähes minkä tahansa yksittäisen asian paremmin kuin HYYn keskustoimisto, joka joutuu jakamaan voimavaransa lukemattomiin asioihin.”

Olisi mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan HYY kehittyisi, jos muutkin suuret ryhmät alkaisivat toimia vastaavalla tavalla.