Tiedosta hyvinvointia?

Suomalaisten terveydentila on parantunut ja elinikä pidentynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että Suomessa on edelleen sosioekonomisten ryhmien välillä huomattavia eroja mm. kuolleisuudessa, terveydentilassa, toimintakyvyssä, elintavoissa sekä riskitekijöissä. Terveyden ja hyvinvoinnin erilaistumista on havaittu lisäksi esimerkiksi asuinpaikan maaseutumaisuuden mukaan sekä laajemmin Länsi- ja Etelä-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen välillä.

Millaisia hyvinvoinnin erot ovat sitten Mikkelissä? Entä Etelä-Savon maakunnassa? Kokevatko maaseudun asukkaat olonsa kaupunkilaisia turvattomammaksi tai elämänlaatunsa paremmaksi? Entä sitten – mitä voimme tehdä?

Tämän kaltaisiin kysymyksiin etsimme vastauksia vastikään Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa alkaneessa tutkimus- ja kehittämishankkeessa ”Paikkaperustainen hyvinvointitieto ja elinvoimakunnan hyvinvointiratkaisut”.

Tavoitteenamme on selvittää, missä määrin Mikkelissä ja Etelä-Savossa esiintyy hyvinvointi- ja terveyseroja sekä millaisia ne ovat esimerkiksi väestöryhmittäin. Aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimus -tilastoaineistoa (ATH). Aineiston otoskoko ja havaintomäärät rajoittavat kuitenkin analyysin tekemistä esimerkiksi kylien tai kaupunginosien tasolla. Jotta saisimme selville tätä paikallista ja kokemuksellista hyvinvointitietoa, tarvitsemme avuksi laadullista aineistoa. Laadullisen aineiston keräämme talven aikana ns. kumppanuuspöytäprosessin yhteydessä.

Hanke kytkeytyy kahteen ajankohtaiseen keskusteluun. Keskusteluista toinen on yhteiskunnallinen ja koskee kunnan tehtävien muutosta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kyljessä. Toinen on puolestaan kehittämispoliittinen ja kytkeytyy paikkaperustaisen kehittämisen ajattelutapaan (ks. Luoto ym. 2016).

Hyvinvoinnin edistämistehtävä vahvistuu ja edellyttää monipuolista tietoa
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä on usein kysytty kuntaan jäljellejäävien tehtävien perään. Yhtenä vastauksena – toivottavasti vakavastikin – on korostettu kuntalaisten hyvinvoinnin edistämistehtävää. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on monimutkainen ja useita toimijatahoja vaativa kokonaisuus, jossa hyvinvointia koskevalla tiedolla ja sen hallinnalla on olennainen rooli.

Lainsäädäntö on vuodesta 2011 saakka edellyttänyt kuntia laatimaan hyvinvointikertomuksen, jossa tarkastellaan kuntalaisten hyvinvoinnin tilaa. Kunnilta myös edellytetään, että ne asettavat kuntalaisten terveyttä ja hyvinvointia edistäviä tavoitteita ja toimeenpanon tulisi yhä vahvemmin kytkeytyä osaksi kunnan toiminnan ja talouden suunnittelua sekä päätöksentekoa. Uudessa lakiluonnoksessa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi väestön terveydentilan seurantaa vahvistetaan myös maakunnallisella tasolla (ks. alustavat lakiluonnokset, 7§ ja 8§).

Moninaisuus ja paikalliset voimavarat kehittämisperustana
Paikkaperustainen kehittämisote tuo hankkeen keskiöön paikat ja niihin kytkeytyvät toimijatahot, sosiaaliset ja kulttuuriset erityispiirteet, kuntalaisnäkökulman ja paikkojen monimuotoisuuden. Etelä-Savon maakunnan ja Mikkelin sisälle mahtuu niin kaupunkikeskustoja kuin laajoja maaseutumaisia alueita. Maakunnassa on 14 kuntaa ja pari sataa kylää. Väestöä on verrattain tasaisesti läpi alueen.

Lähdemme ajatuksesta, että paikalla, sijainnilla tai paikallisuudella voi olla merkitystä hyvinvoinnin näkökulmasta. Paikka, jossa asut, voi vaikuttaa siis hyvinvointiisi. Mutta yhtälailla paikalla on merkitystä myös omien ja ainutlaatuisten toimijoidensa kautta eli hyvinvoinnin haasteisiin voi olla löydettävissä erilaisia ratkaisuja sen mukaan, millaisia toimijoita kussakin paikassa on. ”Laboratorioinamme” on kolme case-aluetta Mikkelistä, missä tilastotietoa laadullisin tutkimusmenetelmin täydentämällä tutkimme hyvinvoinnin eroja ja etsimme myös ratkaisuja niiden umpeen kuromiseen.

Hyvinvointikuilu-blogissa voit seurata matkaamme. Kirjoitamme täällä hankkeen tuloksista, kumppanuuspöydistä ja niistä kokemuksista, miten hyvinvointitietoa muotoillaan, hyödynnetään ja rakennetaan yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa.

Syyskesäisin terveisin,
Niina Kuuva
tohtorikoulutettava, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti

Kirjallisuutta:
Kauppinen, T. & Karvonen, S. (2014.) Hyvinvoinnin puutteet asuinpaikan maaseutumaisuuden mukaan. Teoksessa M. Vaarama, S. Karvonen, L. Kestilä, P. Moisio & A. Muuri. Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy, 80–97.
Karvonen, S. & Kauppinen, T. (2009.) Kuinka Suomi Jakaantuu 2000-luvulla? Hyvinvoinnin muuttuvat alue-erot. Yhteiskuntapolitiikka 74(5), 467–486.
Palosuo, H., Koskinen, S., Lahelma, E., Prättälä, R., Martelin, T., Ostamo, A., Keskimäki, I., Sihto, M., Talala, K., Hyvönen, E. & Linnanmäki, E., toim. (2007.) Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980−2005. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:23.
Luoto, I. & Kattilakoski, M. & Backa, P. (2016.) Näkökulmana paikkaperustainen yhteiskunta. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 25/2016. Työ- ja elinkeinoministeriö. Luettavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75129