Maaliskuisessa aloitusseminaarissa oli mukava tunnelma ja esillä monia mielenkiintoisia asioita. Erityisesti ikääntyvien työntekijöiden – senioreiden – arvostuksen vaihtelu eri kulttuureissa herätti minussa ajatuksia.

Meillä länsimaissa helposti ajatellaan, että työntekijän työteho alkaa hiipua viimeistään viisikymppisenä. Joissakin ammateissa nelikymppisiäkin taidetaan pitää liian vanhoina. Totta onkin, että fyysisesti vaativissa ammateissa ikääntyneillä on vaikeuksia pysyä nuorempien perässä. Niveliä kolottaa, henkeen ottaa, palautuminen työn rasituksista kestää yhtä kauemmin jne. Moni joutuu jäämään ennenaikaisesti eläkkeelle, jos työtaakkaa ei ole mahdollista keventää. Muistan, että enonikin jäi aikoinaan eläkkeelle rankoista rakennustöistä kuusikymppisenä.

Fyysisesti vaativien ammattien osuus on kuitenkin selvästi vähentynyt viime vuosikymmeninä. Fyysinen rasittavuus on siis yhä harvemmin este työuran jatkumiselle. Moni istuu suuren osa työpäivästään tietokoneen ääressä tai sitten kokouksissa tai seminaareissa. Toki tällainenkin työ aiheuttaa fyysisiä ongelmia, jotka heijastuvat työkykyyn. Yksipuolisten työasentojen ja vähäisen energiankulutuksen vuoksi niska- ja hartiakivut ovat yleisiä, samoin kuin ylipaino. Oli nuori tai vanha, liikuntaa harrastamalla voi osaltaan pitää yllä kuntoa ja työkykyä – samalla mielikin virkistyy. Liikunnan ei tarvitse olla verenmaku suussa harrastettavaa tyyliin ”minun täytyy lenkkeillä x kilometriä joka toinen ilta, vaikka en millään aina ehtisi tai viitsisi”.  Liikuntaa voi olla mahdollista ympätä vaikkapa työmatkoihin ja työpäivän taukoihin sekä siirtymisiin.

Henkisesti rasittavien ammattien ja ylipäätään työn henkinen rasittavuus on kasvanut. Ikääntyvät eivät ole yhtä ketteriä oppimaan uusia asioita kuin nuoret. Toisaalta ikääntyvillä on paljon elämänkokemusta ja -viisautta sekä laajoja kontaktiverkostoja, jotka auttavat heitä selviytymään työelämän vaatimuksista. Elämänkokemuksen myötä ikääntyvillä on kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia, mikä helpottaa – vanhaa sanontaa lainatakseni – jyvien erottamista akanoista.

Monissa Kaukoidän kulttuureissa ikääntyneitä arvostetaan ja heidän mielipidettään kuunnellaan päätettäessä työhön liittyvistä asioista. Tällaisen arvostuksen soisi lisääntyvän myös meillä.