Moni luokkatovereistani voi varmasti yhtyä kommenttiini, että oli hienoa ensimmäisen vuoden fysioterapiaopiskelijana saada osallistua Ikihyvä Päijät-Häme -terveystutkimuksen kaltaisen seurantatutkimuksen toteutukseen. Tämä oli meille hyvää käytännön kokemusta toimintakykymittausten toteuttamisesta, joita olimme koulussa jo harjoitelleet.
Vietimme Lahden Tietoportissa, Saimaankadulla yhteensä kymmenen mittauspäivää ja mittausryhmämme vaihteli päivittäin 6 – 9 henkilön välillä. Saimme tehdä yhteistyötä myös koulumme toisen vuoden terveydenhoitajaopiskelijoiden kanssa. Pääsimme jakamaan kokemuksiamme keskenämme ja oppimaan toisiltamme. Juuri tällainen moniammatillinen toimintaympäristö meitä odottaa tulevaisuudessa työelämässäkin.
Osa ryhmästämme kävi muissakin mittaustoimipisteissä, kuten Heinolassa ja Kärkölässä. He tekivät myös kotikäyntejä heidän luokse, jotka eivät päässeet paikan päälle, mutta halusivat osallistua tutkimukseen. Tällaiset vaihtelevat päivät olivat monien mielestä virkistäviä ja hyvä kokemus. Kotikäynnit voivat hyvinkin olla joidenkin fysioterapeuttiopiskelijoiden työarkea tulevaisuudessa.
Huomasimme mittauspäivien yhteydessä, että mitattavatkin olivat erittäin tyytyväisiä – jopa haikeita, sillä olihan tämä viimeinen seurantamittauskerta. Tämä tunnelma teki meidän opiskelijoiden työstä helppoa ja nautinnollista. Mittauksien ja toimintakykytestien toteutukseenkin löytyi rutiini heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Mitattavillehan tämä oli jo tuttua, ja moni heistä oli ollut mukana kaikki neljä kertaa. He olivat tainneet myös hieman harjoitella testejä etukäteen 
Niin mallikkaasti mittaukset sujuivat. Mittausten päätteeksi he pääsivät vielä nauttimaan kahvia ja pullaa Sibeliuksen tahdissa ja keskustelemaan keskenään.
Mittaukset ovat nyt meidän osaltamme ohi. Haluammekin kiittää kaikkia mittauksien yhteydessä tavanneita henkilöitä. Hyvistä järjestelyistä ja kannustavasta ilmapiiristä kiitos kuuluu myös Sunnittelija Pasi Töylille, joka piti meistä hyvää huolta. Iloista kevättä kaikille!
fysioterapiaopiskelija Anne Järvimies, Lahden ammattikorkeakoulu
Minulla oli tänään onni saada kertoa ja keskustella Ikihyvästä lähihoitajaopiskelijoiden kanssa. He ovat pian valmistuvia aikuisopiskelijoita, jotka tulivat tapaamaan meitä yrittäjäkurssiin liittyen.
Kertoessani Ikihyvä-ryhmäohjausmallista, en päässyt alkua pidemmälle heidän kommentoidessa, kuinka tärkeää kuuntelu ja kuulluksi tuleminen on. Lähihoitajien kanssa keskustellessani huomasin pian, kuinka paljon heillä on niitä valmiuksia, joita tarvitaan Ikihyvän toimintakykyryhmän ohjaamiseen.
Ikihyvä –ryhmäohjaus pohjautuu motivaation ja terveyskäyttäytymisen teorioihin. Ryhmäohjaajan on tärkeä osata hyödyntää voimaannuttavan vuorovaikutuksen keinoja: positiivisuutta asiakkaan ongelmia mitätöimättä. Aktiivista kuuntelua ja sanatonta viestintää, jota kautta voi osoittaa kuinka tärkeä toinen ihminen on. Reflektiota ja vahvistavia toteamuksia, avoimia kysymyksiä ja yhteenvetoja.
Toivottavasti mahdollisimman moni toimintakyvyn menettämisen riskissä oleva ikääntynyt saa ohjaajakseen tällaisia ihmisiä, ketä tänään tapasin!
Anu Ritsilä
Ikihyvä Päijät-Häme -terveystutkimus on edennyt neljänteen ja viimeiseen vaiheeseensa. Kutsun tutkimukseen sai noin 2500 päijäthämäläistä.
Tutkimuksessa on seurattu Päijät-Hämeen ikääntyvän väestönosan terveyttä, terveyskäyttäytymistä ja hyvinvointia vuodesta 2002 alkaen. Tutkimuksessa samoilta henkilöiltä on kerätty tietoa jo kolmesti, eli 2002, 2005 ja 2008.
Tutkimuksen osanottajat täyttävät heille postitetun kyselyn sekä osallistuvat terveystarkastukseen ja laboratoriokokeisiin. Osanottajat on valittu satunnaisesti ja he edustavat vuosina 1946-50, 1936-40 ja 1926-30 syntyneiden ikäluokkia.
Tutkittavien määrä vaihtelee kunnittain asukasluvun mukaan. Lahdessa kutsun on saanut yli tuhat ihmistä, pienimmissä kunnissa noin sata.
- Toivomme, että kaikki kutsun saaneet osallistuvat Ikihyvän laboratoriokokeisiin ja terveystarkastukseen – myös sellaiset henkilöt, jotka ovat asioineet terveyskeskuksessa muutenkin, sanoo Ikihyvän johtaja, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta.
Fogelholm korostaa, että osallistuminen tutkimukseen on nyt tärkeää, jotta tutkimuksen lähtökohtana oleva samojen henkilöiden pitkäaikainen seuranta onnistuu.
Lähde: www.ess.fi
Tarvitsemme unelman, unelmia. Ne voivat olla epärealistisiakin, pääasia että meillä on joku johtotähti jota kohti kulkea. Unelmaan pääsemiseksi tarvitsemme realistisempia, konkreettisempia, toteuttamiskelpoisempia pienempiä tavoitteita.
Tästä keskustelimme viime viikolla Ikihyvä-koulutuksessa, jossa me kaikki olimme työikäisiä ihmisiä. Keski-ikämme oli ehkä 40 vuotta.
Rakensimme koulutuksessa unelmaa omasta hyvästä vanhuudesta. Tässä on paloja osallistujien unelmista: “ihmisiä ympärillä”, “matkustelua”, “puutarhanhoitoa”, “lukemista”, “aikaa lastenlasten kanssa”, “villi ja vapaa”, “aikaa itselle”, “uusia kikkoja seksiin”, “istumista kannon nokassa”, “asumista omakotitalossa”, “mahdollisuus saunoa puusaunassa”, “shampanjaa ystävien kanssa”.
Useampi meistä rakensi unelmaansa periaatteella: “unelmat pitää tehdä todeksi nyt”. Unelmia voi, ja kannattaa toteuttaa joka päivä. Ja joihinkin tulevaisuuden unelmiin voimme vaikuttaa niillä ratkaisuilla, joita tänään teemme.
Toteutukoon unelmamme!
Anu Ritsilä
Ikihyvän joulukahveilla kysyimme hankkeessa mukana olevilta hoitajilta, sosiaalialan työntekijöiltä ja johdolta, mitä he ovat oppineet Ikihyvän aikana. Kuulimme konkreettisista oppimisen kokemuksista: toimintakyvyn arviointivälineet ovat antaneet lisää työkaluja tehdä työtä monipuolisesti ja vaikuttavasti.
Vastauksissa kuvattiin sitä, kuinka ymmärrys ihmisen kokonaisvaltaisen hoitoon ja kohtaamiseen sekä ennaltaehkäisevän työn merkitykseen on kasvanut. Ajattelua on laajentanut asiakkailta saatu palaute: heidän sitoutuneisuutena, tunteensa kuulluksi tulemisesta sekä Ikihyvä-ryhmässä että vastaanotolla toimintakykyä arvioitaessa. Työn vaikuttavuus näkyy toimintakyvyn seurannassa, jossa asiakkaan positiivista kokemusta vahvistaa toimintakyvyn koheneminen mittareillakin mitattuna.
”Kuinka lokeroituneita ajatuksemme ovatkaan: ikäihmisiä tulisi hoitaa muuten kuin lääkkeillä”, eräs mukana ollut sanoi. Hieno oppimisen kokemus on ollut havainto siitä, että yhteistyössä on voimaa. Sektorirajat ylittävä toiminta on perusteltua, mutta yhteistyömallien kehittäminen vie aikaa. Omalta osaltani totesinkin, että minä olen Ikihyvän aikana oppinut kärsivällisyyttä 
Ikihyvä-ryhmäläisten palautteissa korostuu kokemus yhteenkuuluvuudesta ja jakamisesta. Kuinka tärkeää on kokemus siitä, että kuuluu johonkin, että omalla elämällä on merkitys. Hienoa, että Ikihyvän puitteissa olemme yhdessä voineet tehdä työtä merkityksellisyyden tunteen vahvistamiseksi.
Eräs Ikihyvä-ryhmäläinen on kirjoittanut ryhmän jälkeen kyselylomakkeeseen, että ”oppi nauramaan” ryhmässä. Jokainen meistä osasi nauraa lapsena. Onneksi kadonneen naurun taidon voi löytää uudelleen. Naurua ja iloa sinun jouluusi!
©Anu Ritsilä
Anu Ritsilä, Ikihyvä Päijät-Häme -hankkeen suunnittelija
Järjestämme helmikuussa 2012 maksuttoman koulutuksen, jossa etsitään vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten arvioin ikääntyneen toimintakykyä? Miten voin ohjata ikääntyvien ryhmää voimavarakeskeisesti? Miten ryhmäohjauksesta tulee tavoitteellista?
Lisätietoja ja ilmottautumisohjeet tästä.
Tervetuloa!
Ikihyvä-ryhmissä käytettiin tavoitteellisen ryhmätoiminnan tukena tavoitevihkoja. Lupasin kertoa blogissa ryhmäläisille tehtyjen haastatteluiden tuloksista tarkemmin. Tein neljä ryhmähaastattelua tavoitevihkoa käyttäneille ikääntyville ja kyselin heidän kokemuksistaan. Tavoitteena oli saada ideoita siihen, miten tavoitevihkosta tulisi mukavampi tavoitteellisen toiminnan työkalu, ja mikä voisi helpottaa omaa tavoitetyöskentelyä. Sain lisäksi paljon tietoa ryhmäläisten kokemuksista Ikihyvä-ryhmistä kokonaisuudessaan.
Haastattelujen perusteella tavoitevihkon pitäisi olla selkeä ja yksinkertainen, mutta innostava. Kirjoittaminen oli hankalaa ja tavoitevihko oli liian iso, toistava ja yksitoikkoinen. Toisaalta tällaisenaan vihko herätti ajatuksia ja keskustelua sekä avasi uusia oivalluksia teemoista. Tavoitevihkon antina oli myös se, että ”se jää mieleen sieluun tämä tavote ja aina painaa että nyt täytys kävellä”. Kommenttien perusteella tein uuden vihkon. Lisäsin siihen kuvia ja Ikihyväryhmäläisten suoria lainauksia. Uudesta vihkosta tein A5-kokoisen ja yksien kansien väliin tulivat ryhmän periaatteet, hyviksi koettuja pohdintatehtäviä teemoihin liittyen, voimaharjoittelulomake ja Ikäinstituutin laatima kotijumppaohje. Lisäksi lisäsin tavoitteen seuranta -sivun, jossa yhteen tavoitteeseen voi syventyä tarkemmin.
Ryhmäläiset ylistivät Ikihyvä-ryhmiä lähes maasta taivaaseen. Kuntosalilla ohjaajat tekivät ”puluista joutsenia”, ryhmässä sai uutta tietoa ja mahdollisuuden kokeilla uutta; turvallisesti ja samanlaisten ihmisten kanssa. Kaikkia kannustettiin ja kuunneltiin ja kaikesta saattoi puhua. Ryhmissä vallitsi haastateltavien mukaan yhteisöllisyyden tuntu ja ohjaajien ystävällisyyttä, panostamista ja kärsivällisyyttä arvostettiin. Pelit ja hauskanpito kevensivät tunnelmaa sopivasti ja ryhmäläiset muistelevat hetkiä mielellään jälkeenpäinkin: “kyllä niitä muistelee mielellään monta kertaa, me puhuttiin hienoista asioista kauniista asioista ja surullisista asioista et sai ja kaikista voi puhua siellä mikä oli hirveen hieno asia kyllä”.
Tavoitteiden löytäminen ja asettaminen oli haastateltaville vaikeaa. Elämä saattaa heidän mukaansa kulkea kuin ”uraa myöten” ja vain ”päivä kerrallaan” eikä suuria tavoitteita enää ole. Tavoitteita joutui ”tosissaan miettimään” ja niiden eteen piti tehdä töitä. Toisaalta tavoitteellisen toiminnan teorian mukaan tavoitteista tulisi laatia mahdollisimman pieniä ja konkreettisia eikä liian maailmaa syleileviä. Sen vuoksi ohjaajilla on tärkeä rooli tavoitetyöskentelyssä. Ikääntyvät kaipaavat muutosten toteuttamisessa kannustusta ja rohkaisua sekä henkilökohtaista otetta, joita ryhmätoiminnan koettiin sisältäneenkin.
Tavoitetyöskentelyn ja ryhmätoiminnan on tarkoitus tukea toisiaan, jolloin vihkon tehtäviä ja ryhmätoimintaa olisi hyvä nivoa toisiinsa tiiviimmin. Näin motivaatio ja pystyvyyden tunne voivat lisääntyä myös tavoitetyöskentelyssä. Tavoitteiden asettamisessa ja toteuttamisessa tulisi edetä rauhallisesti, sillä asioiden ”sulattelu vie aikaa”. Oli mukava kuulla, että ryhmäläiset ovat iloinneet ja saaneet Ikihyvä-ryhmistä niin paljon sisältöä ja uusia ystäviäkin elämäänsä. Ryhmille toivottiinkin kovasti jatkoa. Toivon, että haastattelujen havainnot ja uusittu vihko auttavat eteenpäin toiminnan kehittämisessä.
Johanna Vuorinen
Korkeakouluharjoittelija Helsingin yliopisto / sosiaalitieteiden laitos
Tulin Ikihyvä-hankkeeseen korkeakouluharjoittelijaksi syyskuussa ja syksy on vierähtänyt nopeasti. Nythän onkin enää loppusuora jäljellä kolmen kuukauden harjoittelussani! Sosiaalityön opiskelijana ja vanhenemisen tutkimuksesta kiinnostuneena hankkeeseen tutustuminen on ollut hieno mahdollisuus. Opin hanketyöskentelyn aikana ainakin sen, että työn tekeminen voi parhaimmillaan olla hauskaa, saa tavata upeita ihmisiä ja luovuus on parhaimmillaan Hämeen upeiden syysmaisemien läpi ajellessa. Rikastuttavaa on ollut kuulla eri alojen ammattilaisten näkemyksiä asioista ja saada heiltä oppia itselle – ja saada jakaa jotain omista kokemuksista ja oivalluksista heille!
Miten erilaista sosiaalityötä hanketyöskentely onkaan! On ollut hauska pohtia ohjaajani kanssa sitä, miten sosiaalisen näkökulmaa voidaan tuoda esiin Ikihyvässä, mitä omasta työkokemuksesta voi hanketyöskentelyssä hyödyntää ja miten oma ammatillisuus muuttuu eri työtehtävissä. Entistä vakuuttuneemmaksi olen tullut ainakin siitä, että ikääntyneiden hyvinvoinnin lisääminen on tärkeää työtä, teki sitä millä juurilla ja työkaluilla tahansa.
Työkaluista puheen ollen, olen perehtynyt harjoitteluni aikana Ikihyvä-ryhmien tavoitteellisen toiminnan työkaluun eli tavoitevihkoon, joka ryhmäläisillä oli käytössään. Ryhmäläisten haastatteluiden pohjalta olen tehnyt uudenlaista tavoitevihkoa. Sain myös paljon muuta tärkeää tietoa ryhmäläisten kokemuksista. Näistä havainnoista kirjoitan blogiin myöhemmin lisää.
Johanna Vuorinen
Helsingin yliopisto / Sosiaalitieteiden laitos
Näyttää siltä, että Ikihyvä-ryhmillä pystyttiin vaikuttamaan positiivisesti yksinäisyyteen ja fyysiseen suorituskykyyn. Ravitsemustila oli tutkittavilla jo lähtökohdiltaan hyvä, siinä ei löydetty muutoksia, kuten ei myöskään alkoholin käytössä.
Ikihyvän interventioryhmäläiset osallistuivat kolme kuukautta kestävään ryhmään ja heidän toimintakykyään seurataan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Informaatioryhmäläiset eivät osallistuneet ryhmään, mutta heidän toimintakykyään seurataan yhtä aktiivisesti.
Heti ryhmän päättymisen kesällä 2010 sekä info- että interventioryhmäläisten fyysinen toimintakyky oli kasvanut. Ikihyvä-ryhmässä mukana olleet tutkittavat pärjäävät edelleen vuoden seurannassa todella hyvin lähtötasoon verrattuna, mutta informaatioryhmän toimintakyvyssä on tapahtunut isohko muutos huonompaan suuntaan ja ollaan merkitsevästi lähtötason alapuolella. Tämä viittaa siihen, että jos mitään toimintakyvyn tukemiseksi ei tehdä, niin riskiryhmässä olevien kunto lähtee aika nopeasti laskuun.
Informaatioryhmäläisten yksinäisyys oli vuoden kuluessa lisääntynyt. Kertooko tämä siitä, että ikääntyessä sosiaalisten suhteiden määrä luonnollisesti vähenee ja kokemus yksinäisyydestä lisääntyy? Interventioryhmäläisillä yksinäisyys on pysynyt suurin piirtein samana. Ehkä ryhmän aikana luodut ihmissuhteet ovat rikastuttaneet sosiaalista verkostoa vielä vuodenkin päähän?
©Anu Ritsilä
Mikä on ryhmätoiminta vaikutus fyysiseen toimintakykyyn, ravitsemuksen, sosiaalisen verkoston, psyykkisen hyvinvoinnin ja kognitiivisen suoriutumiseen?
Näihin kysymyksiin etsimme vastauksia. Käsittelemme parhaillaan ensimmäisten (kevään 2010) pilottiryhmien seurantamittaustuloksia, jotka on tehty viime kesänä terveysasemalla. Ikääntyneiden toimintakykyä arvioitiin heti ryhmän päättymisen jälkeen ja uudelleen nyt kun ryhmätoiminnan päättymisestä tuli kuluneeksi vuosi.
Vertailemme ryhmäläisten toimintakyvyn muutoksia heihin, jotka saivat terveysaseman vastaanotolla tietoa toimintakyvyn tukemiseen liittyen, mutta eivät osallistuneet ryhmään.
Tämä on mielenkiintoista aikaa. Palan halusta kuulla, mitä meidän tutkittaville nyt kuuluu. Kerron teille blogin lukijoillekin myöhemmin, mitä Ikihyvän tärkeille tutkimushenkilöille tutkimuksen valossa kuuluu.
