Näyttää siltä, että Ikihyvä-ryhmillä pystyttiin vaikuttamaan positiivisesti yksinäisyyteen ja fyysiseen suorituskykyyn. Ravitsemustila oli tutkittavilla jo lähtökohdiltaan hyvä, siinä ei löydetty muutoksia, kuten ei myöskään alkoholin käytössä.
Ikihyvän interventioryhmäläiset osallistuivat kolme kuukautta kestävään ryhmään ja heidän toimintakykyään seurataan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Informaatioryhmäläiset eivät osallistuneet ryhmään, mutta heidän toimintakykyään seurataan yhtä aktiivisesti.
Heti ryhmän päättymisen kesällä 2010 sekä info- että interventioryhmäläisten fyysinen toimintakyky oli kasvanut. Ikihyvä-ryhmässä mukana olleet tutkittavat pärjäävät edelleen vuoden seurannassa todella hyvin lähtötasoon verrattuna, mutta informaatioryhmän toimintakyvyssä on tapahtunut isohko muutos huonompaan suuntaan ja ollaan merkitsevästi lähtötason alapuolella. Tämä viittaa siihen, että jos mitään toimintakyvyn tukemiseksi ei tehdä, niin riskiryhmässä olevien kunto lähtee aika nopeasti laskuun.
Informaatioryhmäläisten yksinäisyys oli vuoden kuluessa lisääntynyt. Kertooko tämä siitä, että ikääntyessä sosiaalisten suhteiden määrä luonnollisesti vähenee ja kokemus yksinäisyydestä lisääntyy? Interventioryhmäläisillä yksinäisyys on pysynyt suurin piirtein samana. Ehkä ryhmän aikana luodut ihmissuhteet ovat rikastuttaneet sosiaalista verkostoa vielä vuodenkin päähän?
©Anu Ritsilä
