Tulin Ikihyvä-hankkeeseen korkeakouluharjoittelijaksi syyskuussa ja syksy on vierähtänyt nopeasti. Nythän onkin enää loppusuora jäljellä kolmen kuukauden harjoittelussani! Sosiaalityön opiskelijana ja vanhenemisen tutkimuksesta kiinnostuneena hankkeeseen tutustuminen on ollut hieno mahdollisuus. Opin hanketyöskentelyn aikana ainakin sen, että työn tekeminen voi parhaimmillaan olla hauskaa, saa tavata upeita ihmisiä ja luovuus on parhaimmillaan Hämeen upeiden syysmaisemien läpi ajellessa. Rikastuttavaa on ollut kuulla eri alojen ammattilaisten näkemyksiä asioista ja saada heiltä oppia itselle – ja saada jakaa jotain omista kokemuksista ja oivalluksista heille!
Miten erilaista sosiaalityötä hanketyöskentely onkaan! On ollut hauska pohtia ohjaajani kanssa sitä, miten sosiaalisen näkökulmaa voidaan tuoda esiin Ikihyvässä, mitä omasta työkokemuksesta voi hanketyöskentelyssä hyödyntää ja miten oma ammatillisuus muuttuu eri työtehtävissä. Entistä vakuuttuneemmaksi olen tullut ainakin siitä, että ikääntyneiden hyvinvoinnin lisääminen on tärkeää työtä, teki sitä millä juurilla ja työkaluilla tahansa.
Työkaluista puheen ollen, olen perehtynyt harjoitteluni aikana Ikihyvä-ryhmien tavoitteellisen toiminnan työkaluun eli tavoitevihkoon, joka ryhmäläisillä oli käytössään. Ryhmäläisten haastatteluiden pohjalta olen tehnyt uudenlaista tavoitevihkoa. Sain myös paljon muuta tärkeää tietoa ryhmäläisten kokemuksista. Näistä havainnoista kirjoitan blogiin myöhemmin lisää.
Johanna Vuorinen
Helsingin yliopisto / Sosiaalitieteiden laitos
