Antroposeeni on ajatus siitä, että ihmisestä on tullut maapallon tilaa muuttanut ja muuttava geologinen voima. Että ihmiskunnan toimien takia olisimme siirtyneet kokonaan uuteen geologiseen aikaan, viime jääkauden jälkeen alkaneesta holoseenista nyt viimeistään 1950-luvun suuren kiihdytyksen myötä alkaneeseen antroposeeniin. Tulevaisuuden geologit erottaisivat käänteen sedimenteissä ja fossiileissa.
Yliopisto-lehden numerossa Y/01/17 kirjoitin aiheesta lyhyen esseen.
Olen alkanut harrastella antroposeenia. Tai siis olen oikeastaan ollut toimittajana erityisen kiinnostunut siitä, miten ihminen muuttaa maailmaansa, niin kulttuurisesti kuin fysikaalisestikin. Viime syksynä pidimme tutkija Tero Toivasen kanssa Tutkijaliiton kesäkoulussa esitelmän antroposeenikäsitteen kritiikistä, lähinnä sen taustalta, että aiemmin olimme puhuneet antroposeenista, muun muassa Totuusradiossa. Sen pohjalta julkaistiin keväällä vertaisarvioitu artikkeli Tiede & Edistys-lehdessä. Jutun käsikirjoitusversio on luettavissa academia.edun kautta (vaatii kirjautumisen).
Ensinnäkin oli tietysti hauskaa ja opettavaista kirjoittaa tyystin erilainen teksti kuin yleensä. Vaikka faktoista ei tingitä lehtijutuissa sen kummemmin kuin akateemisissa teksteissä, ero on kuitenkin iso. Journalismi on käyttötavaraa. Journalismissa se mitä mieltä minä olen asioista pilkahtelee väistämättä, mutta on kuitenkin kenties kaikkein vähiten kiinnostava seikka. Valaisevinta akateemisen tekstin kirjoittamisessa on sen tarjoama ikkuna omiin ajatuksiin ja tietynlaiseen epävarmuuden kanssa taiteiluun.
Olimme Teron kanssa Yle Puheella vieraana taannoin Juuso Pekkisen ohjelmassa, ja keskustelu jatkuu myös syksyllä Helsingin kirjamessuilla.
Ajattelin nyt perustaa Mediumin puolelle antroposeenikeskustelun käymiseen ja seuraamiseen tarkoitetun kevyen julkaisun — tämän henkilökohtaisen työ-/ilmastoblogin ulkopuolelle, koska olisi mukava saada sinne myös muita kirjoittajia. Lähinnä, jos katsoisi miten tämä homma lähtee kehittymään.
Täältä se löytyy: Antroposkene.