Yliopistomme päärakennus vilisi innokkaita opetuksen kehittäjiä kahtena lokakuun lopun poikkeuksellisen lämpimänä päivänä Oppimisseikkailun merkeissä. Myös kirjastomme oli luonnollisesti mukana infolukutaidon sanaa levittämässä ja tämä postaus keskittyy työpajaan, jonka teeman voitte lukea tämän jutun otsikosta.
Ideana oli siis ottaa selville, mitä taitoja tutkijat pitävät jatko-opiskelijan selviämisen kannalta tärkeänä, miten nämä taidot olisi mahdollista ottaa haltuun ja mitkä ovat ne tahot, jotka voisivat jatko-opiskelijaa tässä tehtävässä tukea. Työpajassa inspiroivana materiaalina käytettiin brittien luomaa Research Development Frameworkia, jossa on kuvattu ne tiedot ja taidot, jotka tutkijan tulisi hallita.
Haasteita jatko-opiskelijan työskentelylle löytyi monenlaisia ajanhallinnasta ja intuition hyödyntämisestä tekijänoikeuspulmiin ja viittaustekniikan hallintaan. Informaation tolkuton määrä ja jatkuvasti muuttuvat julkaisukanavat koettiin ongelmalliseksi. Kuinka ehtiä rajallisessa ajassa löytämään juuri ne oman työn kannalta olennaiset julkaisut ja miten prosessoida ja hallita kaikkea hankittua tietoa?
Miten me kirjastossa pystyisimme tukemaan jatko-opiskelijan työtä? Meidänkään asiantuntemuksemme ei kuitenkaan veny ihan kaikkeen, ainakin allekirjoittanut kokee olevansa vihonviimeinen henkilö neuvomaan ketään esimerkiksi ajankäytössä tai järjestelmällisyydessä.
Monenlaista tukea ja kurssia jatko-opiskelijoille on jo tarjolla tiedekunnissa, kirjastossa ja kielikeskuksessa. Yksi esimerkki paikasta, jonne on koottu jatko-opiskelijoille suunnattuja kursseja ja koulutustilaisuuksia, on Viikin kampuksen yhteinen CourseRake-sivusto. Oulun yliopiston kirjasto on ollut mukana kokoamassa Tutkimuksen työkalupakkia, johon eri alojen asiantuntijat ovat koonneet ohjeita tieteellisestä tiedonhankinnasta konferenssiesitysten valmisteluun. Suosittelemme tutustumaan.
Pitäisikö meidän kirjastossa ylläpitää kirjallisen informaation lisäksi myös asiantuntijaverkostoa (vrt. päivystävä dosentti), johon voisimme tutkijan ongelmatilanteessa kohdistaa tehokkaan täsmätiedonhaun. Jos tällaisen, tietämystään mielihalulla jakavan porukan saisi kasaan, olisi myös helpompaa suunnitella erilaisia jatko-opiskelijan työtä tukevia koulutuspaketteja. Vai onko tämä kirjastolle sopiva tehtävä ollenkaan? Tiedekunnathan ne kai ovat vastuussa jatko-opiskelijoidensa osaamisen kehittämisestä.
Mitä olette mieltä? Kommenttilootat ovat avoinna keskustelulle.
Merkinnän kirjoitti 
Yksi kommentti
Aloitanpa kommentoinnin ihan itse: useampaan otteeseen työpajan aikana mainittiin kollegoilta saatu tuki ja tieto. Lienee selvää, että paras henkilö neuvomaan on se, joka on vastikään paininut samanlaisen ongelman kimpussa, esimerkkinä tutkimussuunnitelman laatiminen tai vaikka SAPpiin matkasuunnitelman tekeminen. Joten toivottavasti jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa, vai miten se meni