Infolukutaito

Terveiset Amsterdamista BOBCATSSS-konferenssista! BOBCATSSS on informaatioalan opiskelijoiden kansainvälisenä yhteistyönä vuosittain järjestämä konferenssi, joka tänä vuonna juhli 20-vuotissynttäreitään! Osallistuin konferenssiin workshopilla aiheesta Skills for Work in the Library 2.0 era: How information school graduates can succeed in the 21st century environment, jonka vedin yhteistyössä Manchesterin yliopiston School of Educationin Dr. Drew Whitworthin kanssa.

Maanantaina konferenssin avajaisten jälkeen järjestettiin juhlaillallinen ja kuulemani mukaan erinomaiset bileet, jotka verottivat osallistujamääriä tiistaiaamun sessioista. Saimme kuitenkin aamupäivän workshoppiimme kymmenen osallistujan ryhmän, josta löytyi monipuolisesti osallistujia infoalan opiskelijoista fukseista jatko-opiskelijoihin kuin myös opetusväkeä ja opetusohjelman suunnittelijoita, jotka olivat kaikki innokkaita pohtimaan kanssamme, mitä informaatiolukutaitoa kehittävän kirjastoihmisen tulisi osata.

Provosoin keskustelua kertomalla Suomen korkeakoulujen infolukutyöstä, kansallisesta infolukutaitosuosituksesta sekä omasta työstäni tämän suosituksen toimeenpanemiseksi omalla kampuksellani. Tämän jälkeen pyysimme osallistujia 3-4 hengen ryhmissä pohtimaan eri osaamisalueita, joita tällainen työ vaatii. Pyysimme myös heitä arvioimaan omaa koulutustaan, tarjoaako se heille kattavasti tarvittavia taitoja, ja jos ei, miten muuten nämä tiedot ja taidot on mahdollista hankkia.

Ryhmätöiden tulokset eivät olleet yllättäviä ja lista tarvittavasta osaamisesta kasvoi varsin laajaksi ja monipuoliseksi. Alla kooste kolmen ryhmän aikaansaannoksesta:

Tutkiessamme ryhmien postereita kokivat alan opiskelijat työn vaatimukset ymmärrettävästi varsin vaativiksi, ja kaiken pohditun osaamisen hankkimisen yhden tutkinnon puitteissa mahdottomaksi. Toisaalta, vaikka tietojen ja taitojen lista kasvoikin suureksi, nousi keskustelussamme tärkeimmiksi ennemminkin henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten innostuneisuus, avoimuus ja kyky verkostoitua ja tehdä yhteistyötä.

Johtopäätöksenä olikin, ettei ihan kaikkea tarvitse osata itse. Tärkeintä on osata tehdä yhteistyötä muiden asiantuntijoiden kanssa ja hyödyntää heidän osaamistaan. Tämä tietysti vaatii, että kirjastoon on kyetty rekrytoimaan riittävästi erilaista asiantuntemusta omaavia yhteistyökykyisiä ihmisiä. Tärkeää on myös verkostoitua toisten samaa työtä tekevien kanssa omassa organisaatiossa, kansallisesti ja kansainvälisesti. Vertaistuen ja hyvien käytänteiden jakamisen merkitystä ei voitane liikaa korostaa.

Toinen tärkeä viesti, jonka erityisesti halusin alan opiskelijoille viedä, oli se että heidän ei tarvitse – eivätkä he voi – olla valmiita valmistuessaan yliopistosta. Alamme kehittyy hurjaa vauhtia ja jokaisen meistä on pakko kehittyä sen mukana koko työuran ajan. Oppimista tapahtuu päivittäin työtehtävien parissa, kollegoiden kanssa yhteistyötä tehdessä ja myös virallisemmin koulutuksissa, joita työnantajat toivottavasti kykenevät kaikille tarjoamaan.

Elinikäisestä oppimisesta keskustelimme työpajan päätteeksi vielä  Drew Whitworthin kanssa, joka – kuten kuvasta näkyy – ei ole kirjastonhoitaja, vaan tutkija ja luennoitsija, joka on kiertänyt kouluttamassa erityisesti infolukutaidon opetuksen parissa työskenteleviä kirjastoihmisiä ympäri maailmaa.

Drew puhui myös kirjaston roolista kouluttajana akateemisessa ympäristössa.  Koska informaatiolukutaito on luonteeltaan riippuvainen opiskeltavasta tieteenalasta, eikä sitä voi oppia irrallisena taitona, on yhteyksien luominen kirjastoammattilaisten, jotka säilövät ja organisoivat tietoa, sekä  tutkijoiden ja opettajien välille välttämätöntä. Kirjastoammattilaisen roolin muutos informaation organisoijasta informaatiolukutaidon opettajaksi on lähtenyt kirjastoprofession sisältä, eikä niinkään akateemisen yhteisön sille antamana. Tämä voi välillä aiheuttaa haasteita yhteistyölle.

Drew nosti tässä yhteydessä esille akateemisen pääoman käsitteen, ja  piti ensiarvoisen tärkeänä, että kirjastoammattilaiset pääomaansa kasvattaakseen pitävät oman alansa asiantuntemuksen ylläpidon lisäksi huolta pedagogisesta ja tutkimuksellisesta osaamisestaan sekä jatkuvasta kehittymisestään.  Pedagoginen asiantuntemus auttaa myös huomioimaan opiskelijoidemme erilaiset oppimistavat ja näitä tukevat pedagogiset menetelmät, jolloin voimme oikealla tavalla muokata oman asiantuntemuksemme eksplikoiduksi, jaettavaksi osaamiseksi, joka mahdollistaa opiskelijoidemme kehittymisen itsenäisiksi, informaatiolukutaitoisiksi oppijoiksi.

Kuvat: Anne Kakkonen ja Drew Whitworth