Ethnographic knowledge in political decision-making – what’s the point?

We are organizing a session related to the topics of our research project in the NEFK2018 conference in Uppsala:

Ethnographic knowledge in political decision-making – what’s the point?

Ethnographic research is often presented in a way that may not open up to readers outside our field as it does to those more familiar with the conventions of ethnographic writing. We have a tendency to explain issues we have studied in a very complex and multidimensional way when trying to provide the reader with as much information as possible to reason for our case in question. Ethnographic research, by its very nature, calls for a holistic approach towards what we are focusing on in our studies, but it may be difficult to sum up our most important arguments. So should we pay more attention to practices and means of presenting ethnographic knowledge, especially when we are dealing with parties outside the academia?

In a world of “alternative facts” it is important “get out there” with what we are doing. Ethnographic knowledge can open up new perspectives and offer invaluable insights on issues being discussed and decided in the field of politics but how can we promote it in a way that is more focused, e.g. easier to grasp for those not so familiar with ethnographic writing. How can we make our knowledge and ways of producing it more easily available and better achievable in the context of decision making?

We welcome papers presenting experiences and practices of making good use of ethnographic knowledge for the benefit of the society at large, whether in social services, integration policies, urban planning or health care, to name a few examples. Papers discussing how application of ethnographic knowledge in contexts other than academia affects the research process in general are invited as well in this session.

http://www.ethnoconf2018.se

Museo jalkautuu kaupunkiin – kokemuksia Tukholman lääninmuseosta

Kokoonnuimme elokuussa Helsingin kaupunginmuseoon suunnittelemaan alkavan syksyn yhteistyötä hankekumppaneidemme kanssa. Tapaamisen aluksi Annelie Kurttila Tukholman lääninmuseosta kertoi Märstassa ja Södertäljessä toteutetusta Platsverkstan-projektista, jossa museo jalkautui kaupunkilaisten pariin muutaman viikon ajaksi. Hanke liittyy tekeillä olevaan Tukholman läänin kehittämissuunnitelmaan, jota varten on haluttu kuulla erityisesti niitä ihmisiä, joiden näkemykset tulevat helposti ohitetuiksi kaupunkisuunnittelussa ja erilaisissa kehittämistoimissa.

Kaupungeissa järjestettyjen tapahtumaviikkojen aikana ihmisiä on kutsuttu jakamaan kokemuksiaan ja näkemyksiään kaupungista, kertomaan sen historiasta ja merkityksellisistä paikoista sekä ideoimaan kaupunkien tulevaisuutta. Keskeisenä tavoitteena on ollut vuoropuhelun lisääminen kaupunkilaisten, museon ja kaupunkisuunnittelussa toimivien tahojen välillä ja siksi kohtaamisen muotoja ja sovellettavia tutkimusmenetelmiä on mietitty huolellisesti. Tutkimusaineistoa on kerätty muun muassa kertomusilloissa, kiertokävelyillä, kertomusautomaateilla ja taideprojektein. Tärkeänä on pidetty myös sitä, että hankkeessa tuotettu tieto tuodaan takaisin eri tavoin hankkeeseen osallistuneille ihmisille ja yhteisöille.

Annelie Kurttilan esityksen jälkeen kävimme vilkasta ja innostunutta keskustelua siitä, miten voisimme soveltaa Platsverkstan-projektin käytäntöjä ja kokemuksia Jaettu kaupunki -hankkeessa ja erityisesti yhteistyössä Helsingin ja Vantaan kaupunginmuseoiden kanssa. Monien hyvien ideoiden saattelemana on hyvä käydä nyt miettimään, miten tästä edetään käytännön toteutukseen ja pohtia erityisesti sitä, kuinka hankkeessa tuotettu tieto tehdään kaupunkilaisille näkyväksi ja tuodaan takaisin tutkimuskohteisiin.

Tiina-Riitta Lappi

 

 

Jaettu kaupunki mukana Hack for Societyssa

Hack for Society on kuukauden mittainen, yrityskiihdyttämömäinen yhteiskunnallinen hackathon, joka tarttuu syyskuussa kahdeksaan yhteiskunnalliseen haasteeseen. Haasteet pohjaavat akateemisiin tutkimuksiin, ja kutakin haastetta ratkaisemaan koostetaan tiimi tutkimuksen tekijästä, Helsingin kaupunginvaltuutetusta ja kahdesta opiskelijasta. Kuukauden aikana tiimit kehittävät uudenlaisia yhteiskunnallisia ratkaisuja Helsinki Think Companyn fasilitoimissa asiantuntijatyöpajoissa. Lopputuloksena voi olla vaikkapa uusia päätöksentekotapoja, mobiilisovelluksia tai viestintäkanavia.

Jaettu kaupunki -hanke on mukana Hack for Societyssa: http://hackforsociety.fi/portfolio/mikahackforsociety/

Kentälle, kentällä, kentältä

Kun viime vuodenvaihteessa saimme kuulla, että tutkimushankkeemme oli saanut rahoitusta Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelmalta, alkoi tutkijoillamme kiireinen kentälle valmistautuminen. Jo aiemmat kenttäkokemuksemme olivat osoittaneet, ettei kentälle pääsy ole automaatio, ja siksi konkreettiselle kentälle siirtyminen mahdollisimman nopeasti tuntui tärkeältä – ikään kuin työ vasta tuolloin kunnolla pääsisi alkuun.

Fyysisesti matka tutkimuskohteeseen voi tapahtua julkisilla kulkuvälineillä nopeastikin, mutta tutkimukseen mukaan lähtevien ihmisten tavoittaminen ei aina ole yhtä helppoa. Tämän vuoksi onkin ollut arvokasta, että meillä on kenttämatkallamme ollut mukana yhteistyökumppaneita, joiden kanssa olemme päässeet kohteisiimme tutustumaan. Diakonissalaitoksen Kansalaistoiminnan ja Helsingin kaupungin yhdyskuntatyöntekijöiden avulla olemme hiljalleen löytäneet myös sosiaalisen kenttämme fyysisen kaupungin keskeltä.

Kohteinamme hankkeessa on kuusi erilaista kaupunkitilaa Helsingistä ja Vantaalta. Helsingissä Kontulassa ja Vuosaaressa ja Vantaalla Myyrmäessä ja Länsimäessä kenttätyöt alkoivat helmi-maaliskuussa. Kahdessa muussa kohteessamme, Dixi ja Kamppi, kenttätyöt alkavat pääasiassa loppukesästä. Gradun tekijämme Marika on kuitenkin orientoitunut vantaalaisten nuorten vapaa-aikaan kulkemalla Nuorisotyö raiteilla -työntekijöiden kanssa Kehärataa nuorten omia paikkoja kartoittaen. Sillä, kuten aina, on kenttä onnistunut yllättämään meidät monella tapaa myös tässä hankkeessa. Alkuperäisessä suunnitelmassamme yksi kohteistamme oli Helsinki-Vantaan lentokenttä, josta Kehäradan myötä oli tullut vantaalaisten nuorten suosittu tapaamispaikka. Kenttätöidemme alkaessa oli uutuudenviehätys nähtävästi jo kulunut pois, ja yhdeksi uudeksi tapaamispaikaksi oli muodostunut Kappakeskus Dixi Tikkurilan asemalla. Näin kenttä – vantaalaiset nuoret – pääsivät vaikuttamaan omalla toiminnallaan hyvin konkreettisesti hankkeemme kohdevalintoihin.

Toistaiseksi työmme kentällä on edennyt pääasiassa perinteisin etnografisin menetelmin eli havainnoiden ja haastatellen. Syksyllä on aika kokeilla ja kehittää uusia etnografisia menetelmiä avuksi juuri paikan merkitysten tarkasteluun. Tähän saamme tukea Humakin yhteisöpedagogiikan koulutusohjelmalta. Samalla jatkamme myös Helsingin ja Vantaan kaupunginmuseoiden kanssa sen pohtimista, miten palauttaa kentältä saamaamme tietoa takaisin kaupunkilaisille ja miten rakentaa pysyvää vuorovaikutusta museoiden ja kaupunkilaisten välille.

Olemme siis ”päässeet” kentälle ja työn alkuun. Nyt on aika huoahtaa ja antaa kentänkin levähtää – kuitenkin jo nyt syksyä mielenkiinnolla odottaen!

Pia Olsson

Ensimmäisen kenttäjakson jälkeen

Kevät taittuu kesäksi ja ensimmäinen kenttätyöjakso on osaltani takanapäin. Olen keskittynyt tarkastelemaan sitä, millaisia kaupunkikokemuksia maahanmuuttajataustaisilla tai uussuomalaisilla kansalaisilla on erityisesti Kontulan ja Vuosaaren alueesta. On ollut kiinnostavaa huomata se yhtäältä hyvin arkinen seikka, että paikat ja tilat rakentuvat nimenomaan sosiaalisesti vuorovaikutuksessa ja kaupunkilaisten merkityksenannossa.

Kentän tavoittaminen tuntui aluksi hankalalta, mutta alkuun päästyään polkuja ilmaantui jatkuvasti lisää. Tein kenttätöitä pääasiassa perinteisin haastattelun ja havainnoinnin menetelmin, mutta pääsin kokeilemaan myös kävelyhaastattelua ja siihen yhdistettyä valokuvaamista. Aineistossani on lisäksi yksi yhtäkkisesti kokeiltu vertaishaastattelu, joka avaa ovia myös yhteisön sisäiseen logiikkaan. Samalla kun olen huojentuneen tyytyväinen siitä, että minulla on nyt jotakin josta edetä, niin koen, että tutkimuksellisesti relevanttien näkökulmien rakentaminen vaatii nyt kärsivällistä pohdintaa. Haastatteluihin osallistuneet ihmiset omaavat erilaisia sosiaalisia asemia ja taustoja, mikä vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten arkipäivän rasismia kuvaillaan tai lähestytään. Kokemus kaupungista vaihtelee erilaisten sosiaalisten etäisyyksien ja läheisyyksien mukaan.

Kaiken kaikkiaan kenttäjakso on ollut antoisa. Samalla olen saanut kohdata iänikuisia kentälle menemisen ja siellä toimimisen problematiikkaan liittyviä asioita, joista olen päiväkirjaani kirjannut itselleni muistutuksen esimerkiksi siitä, että ”pitäisi jo tottua siihen, että kentällä asiat eivät vain tapahdu siten kuten kuvittelee”.

Kokemukset kentällä olivat avartavia. Vaikka haastattelutilanteissa saatettiin käsitellä hankaliakin asioita, olivat kokemukset myönteisiä ja toivat esille aina uusia näkökulmia. Kohtaamiset herättelivät pohtimaan myös etuoikeuksien rakenteellisuutta ja sitä, miten tällaiseen rakenteellisuuteen herkästi sisältyy ennakkoluuloja- ja käsityksiä, jotka voivat ilmetä kohtaamisissa ihmisten kanssa, vaikka asioista olisi hyvin tietoinen. Mietin joskus, mitä nämä kaikki sosiaalisiin asemiin sidotut rakenteelliset seikat tuottavat haastattelutilanteessa välillemme ja miten ne ohjaavat omaa toimintaani.

Kevään aikana maahanmuuttajista, pakolaisista, turvapaikanhakijoista ja pakkopalautuksista on ollut paljon puhetta. On selvää, että osaa meistä nämä keskustelut koskettavat aivan toisella tasolla. Sara Ahmedin tekstit pelosta tuntuvatkin olevan varsin ajankohtaisia: pelko on tapa tuottaa rajoja, se ei lähde sisältä ulos, vaan on välissä ja poliittinen väline, se ei kahlitse sitä, joka pelkää, vaan pelon kohteen rajoittaen ja ahdistaen tämän toimintaa.

Nyt on vuorossa aineiston kuuntelua, litterointia ja näkökulmien tarkentamista. Kiitokset kaikille haastattelemilleni henkilöille sekä tahoille, jotka auttoivat ihmisten tavoittamisessa. Työ jatkuu syksyllä kävelytyöpajojen ja analyysin merkeissä.

Karoliina Ojanen

Kerro kokemuksesi asuinympäristöstäsi

Millaisia kokemuksia ja muistoja Sinulla on asuinympäristöstäsi tai kaupungin muista tiloista? Mitkä paikat ovat Sinulle tärkeitä? Mitä eri tiloissa tapahtuu? Mitä tilat merkitsevät arjessasi?

Hankkeessa Jaettu kaupunki selvitetään kansalaisten kaupunkikokemuksia keskittyen maahanmuuttajataustaisiin asukkaisiin metropolialueella. Hankkeessa tutkitaan julkisten tilojen käyttöä ja niihin liittyviä kokemuksia sekä kehitetään käytäntöjä, joilla tilallisten ratkaisujen kautta voidaan tukea myönteisiä arjen monikulttuurisia kohtaamisia ja kaupunkilaisten ympäristönsä haltuunottoa.