Kentälle, kentällä, kentältä

Kun viime vuodenvaihteessa saimme kuulla, että tutkimushankkeemme oli saanut rahoitusta Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelmalta, alkoi tutkijoillamme kiireinen kentälle valmistautuminen. Jo aiemmat kenttäkokemuksemme olivat osoittaneet, ettei kentälle pääsy ole automaatio, ja siksi konkreettiselle kentälle siirtyminen mahdollisimman nopeasti tuntui tärkeältä – ikään kuin työ vasta tuolloin kunnolla pääsisi alkuun.

Fyysisesti matka tutkimuskohteeseen voi tapahtua julkisilla kulkuvälineillä nopeastikin, mutta tutkimukseen mukaan lähtevien ihmisten tavoittaminen ei aina ole yhtä helppoa. Tämän vuoksi onkin ollut arvokasta, että meillä on kenttämatkallamme ollut mukana yhteistyökumppaneita, joiden kanssa olemme päässeet kohteisiimme tutustumaan. Diakonissalaitoksen Kansalaistoiminnan ja Helsingin kaupungin yhdyskuntatyöntekijöiden avulla olemme hiljalleen löytäneet myös sosiaalisen kenttämme fyysisen kaupungin keskeltä.

Kohteinamme hankkeessa on kuusi erilaista kaupunkitilaa Helsingistä ja Vantaalta. Helsingissä Kontulassa ja Vuosaaressa ja Vantaalla Myyrmäessä ja Länsimäessä kenttätyöt alkoivat helmi-maaliskuussa. Kahdessa muussa kohteessamme, Dixi ja Kamppi, kenttätyöt alkavat pääasiassa loppukesästä. Gradun tekijämme Marika on kuitenkin orientoitunut vantaalaisten nuorten vapaa-aikaan kulkemalla Nuorisotyö raiteilla -työntekijöiden kanssa Kehärataa nuorten omia paikkoja kartoittaen. Sillä, kuten aina, on kenttä onnistunut yllättämään meidät monella tapaa myös tässä hankkeessa. Alkuperäisessä suunnitelmassamme yksi kohteistamme oli Helsinki-Vantaan lentokenttä, josta Kehäradan myötä oli tullut vantaalaisten nuorten suosittu tapaamispaikka. Kenttätöidemme alkaessa oli uutuudenviehätys nähtävästi jo kulunut pois, ja yhdeksi uudeksi tapaamispaikaksi oli muodostunut Kappakeskus Dixi Tikkurilan asemalla. Näin kenttä – vantaalaiset nuoret – pääsivät vaikuttamaan omalla toiminnallaan hyvin konkreettisesti hankkeemme kohdevalintoihin.

Toistaiseksi työmme kentällä on edennyt pääasiassa perinteisin etnografisin menetelmin eli havainnoiden ja haastatellen. Syksyllä on aika kokeilla ja kehittää uusia etnografisia menetelmiä avuksi juuri paikan merkitysten tarkasteluun. Tähän saamme tukea Humakin yhteisöpedagogiikan koulutusohjelmalta. Samalla jatkamme myös Helsingin ja Vantaan kaupunginmuseoiden kanssa sen pohtimista, miten palauttaa kentältä saamaamme tietoa takaisin kaupunkilaisille ja miten rakentaa pysyvää vuorovaikutusta museoiden ja kaupunkilaisten välille.

Olemme siis ”päässeet” kentälle ja työn alkuun. Nyt on aika huoahtaa ja antaa kentänkin levähtää – kuitenkin jo nyt syksyä mielenkiinnolla odottaen!

Pia Olsson

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *