Vapaa ultrafiltteri

Suviko sattui taas puhumaan itseänikin koskettavista asioista – valintojen tekemisestä ja tulevaisuudesta. Gradun tekemisen aika alkaa vähitellen olla käsillä, ja sen jälkeen pitäisi päättää, mitä tekee valmistuttuaan. Tarkoituksena olisi heittäytyä siihen samaan jatko-opiskelun pelottavaan ja epävarmaan maailmaan kuin moni muukin Suvin kaveri. Kuten myös Markus, olen saanut huomata, että töiden, opiskelun ja kaiken muun yhdistäminen on rankkaa touhua. Aikaa lukemiselle, miettimiselle ja ihmettelylle on aivan liian vähän nykyään. Suunnitelmanani on onneksi tänä vuonna pitää kesä lomaa töistä ja samalla paikkailla puuttuvia kursseja tutkinnosta sekä kirjoitella gradua. Tämä tarkoittaa rahantulon loppumisen lisäksi sitä, että mahdollisesti aikaa miettimiseen, ihmettelyyn ja kaikkeen jännään puuhasteluun voisi pitkästä aikaa taas olla.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että vaikka tietäisi haluavansa tehdä tiedettä valmistumisen jälkeen, on valintoja silti tehtävänä. Jo matematiikan alle mahtuu nykyään niin paljon tietoa, ettei se kaikki ole opittavissa yhdessä ihmisen eliniässä. Katkerana joudun myöntämään, etten varmaan tule koskaan ymmärtämään äärellisten yksinkertaisten ryhmien luokittelun yksityiskohtia tai Fermat’n suuren lauseen todistusta. Sitten kun vielä muilta tieteen aloilta löytyy paljon kiinnostavia asioita, on pieni tiedemiehenalku hätää kärsimässä. Osaltaan tässä on kyse siitä, että joutuu valitsemaan monen asian osaamisen ja syvemmän ymmärryksen väliltä.

Suurin käsillä oleva valinta tällä hetkellä onkin juuri tulevaisuuden tekemisistä päättäminen. Mitkä asiat kiinnostavat ja mitä haluaisi puuhastella. Kevään aikana olen vähitellen saanut hahmoteltua itseäni eniten kiinnostavia aiheita: matemaattinen logiikka, matematiikan filosofia, laskennan teoria, formaalit kielet ja automaatit, tajunnan ja älykkyyden ymmärtäminen, koneoppiminen sekä tietysti opettaminen ja opetusmenetelmät. Vähitellen on jopa alkanut näyttää siltä, että näistä voisi saada jopa jonkinlaisen järkevän kokonaisuuden, kun eri juttujen väliltä löytyy kaikenlaisia yhteyksiä. Toisaalta kuitenkin minulta tuntuu puuttuvan paljon pohjatietoja – ainakin kognitiotieteestä, koneoppimisesta ja filosofiasta jopa perusteet tuntuvat puuttuvan melkein kokonaan. Ja ehkä se puhdas matematiikka olisi silti oikea valinta. Tai sitten voisi jatkaa tällä alalla, jolle on sattumalta päätynyt työskentelemään – bioinformatiikka-algoritmitutkimus – jolloin olisi jo valmiiksi pohjaa tutkijan uralle. Kuitenkaan kyseinen ala ei tunnu ihan omalta, joten pitemmällä tähtäimellä se ei ole kauhean hyvältä vaikuttava ajatus. Ja tietysti vaikka saisikin päätettyä, mitä haluaisi tehdä, käytännön toteutus pakottaa taas uusien valintojen eteen. Jatko-opiskella voi toki Helsingissäkin, mutta mikään ei estä katselemasta vaihtoehtoja muualta Suomesta tai jopa ulkomailta.

Kaikki kuitenkin palaa siihen mistä Suvikin puhui: valintojen tekemisestä ei oikein pääse koskaan eroon. Eikä se muutu yhtään helpommaksi ajan myötä. Kuulun kuitenkin siihen koulukuntaan, joka uskoo, että elämässä tulisi tehdä nimenomaan asioita, joista nauttii. Sinnikkyydellä, päättäväisyydellä ja aloitteellisuudella moni asia onnistuu, joten ei kannata lannistua, vaikka välillä tökkisi tai epäilyttäisi.