Miksi Facebook ei sovellu verkkokurssin alustaksi

Laitoksella X suunniteltiin verkkokurssin toteuttamista Facebookissa. Minulta kysyttiin, onko tälle olemassa esteitä esim. tekijänoikeuksien suhteen. Samaa asiaa pohdittaneen muuallakin, joten alla vastauksena lähettämäni sähköpostiviesti kevyesti toimitettuna.

Facebook on varmasti useimmille opiskelijoille jossain määrin tuttu ja kurssin vetäminen siellä voi myös avartaa osallistujien näkemyksiä alustan mahdollisuuksista. Osallistujalähtöisenä, profiileihin ja näiden välisiin yhteyksiin perustuvana Facebook rikkoo perinteisiä opettaja- ja opiskelijarooleja, mikä tarjoaa pedagogisesti kiinnostavia mahdollisuuksia opiskelijalähtöiseen ja verkottuvaan oppimiseen. Facebookin päällä toimivista erilaisista sovelluksista löytynee varmaankin myös joitain kurssin hallintaa helpottavia sovelluksia.

Sitten niitä esteitä…

Tekijänoikeuksien suhteen Facebook on erittäin ongelmallinen alusta. Facebookin viimeisin käyttösääntöjen muutos olisi antanut yritykselle pysyvät oikeudet kaikkeen käyttäjien alustalla tuottamaan materiaaliin. Vaikka uudet käyttösäännöt tässä muodossa peruuntuivat voimakkaan vastustuksen vuoksi, suunnitelmissa on uudistaa käyttösääntöjä tähän suuntaan lähiaikoina.

Facebook ei muutenkaan ole ollut varsinaisesti edelläkävijä käyttäjiensa oikeuksien tai yksityisyyden suojelemisessa. Tunnen monia sosiaalista mediaa muutoin aktiivisesti käyttäviä, jotka eivät ole halunneet luoda palveluun profiilia.

Kolmas ongelma liittyy Facebookin käytäntöihin ja kulttuuriin. Facebook on ensijaisesti ystävä- ja kaveriverkosto, jossa käytävää viestintää on vaikea asemoida perinteisellä yksityinen-julkinen -asteikolla. Kaikki toiminta alustalla (kahdenvälisiä viestejä lukuunottamatta) on oletusarvoisesti näkyvissä kaikille “ystäville”. Vaikka ystävyyden laadun voikin spesifioida, ei näillä rooleilla ole toimintojen näkyvyyden kannalta erittelevää vaikutusta. Facebookissa on siten vaikeaa ellei mahdotonta toimia monessa eri roolissa tai julkisuudessa.

Erityisesti kaikenlaiset institutionaaliset suhteet ja roolit ovat Facbookin kannalta potentiaalisesti ongelmallisia: jos Facebookissa haluaa merkata esimiehensä kontaktiksi, tämä on hyväksyttävä “ystäväksi”, joka näkee samat stauspäivitykset kuin bestiksetkin.

Teinien toimintaa verkostopalveluissa tutkineen danah boydin mukaan nuoret vierastavat voimakkaasti opettajien ja muiden auktoriteettien tulemista omalle henkilökohtaiselle (vaikkakin periaatteessa julkiselle) alueelleen. Korkeakouluopiskelijoiden kohdalla statusristiriita ei ehkä ole yhtä suuri, mutta tuskin täysin olematonkaan. Jotkut voivat haluta pitää opiskelijaroolinsa erillään muista ystävyyverkostoistaan.

Jenkkiläisissä verkko-opetusppireissä Facebookista kohistiin kovasti mahdollisena opetusalustana jo ennen palvelun rantautumista Suomeen. Nyt, ilmeiseti juuri edellä kuvatuista syistä, ei enää lainkaan.

Henkilökohtaisesti ja yleisenä ohjeena en suosittele Facebookia oppimisympäristöksi. Vähintäänkin kurssin vetäjän tulee olla näistä varauksista tietoinen. Asiasta kannattaa myös keskustella kurssin opiskelijoiden kanssa.

Erilaisia perinteisille oppimisympäristöille vaihtoehtoisia alustoja on myös olemassa, yliopiston tarjoamista esim. wiki ja blogit. Kurssin voi myös toteuttaa modulaarisella monialustamallilla käyttämällä esim. blogeja opiskelijoiden henkilökohtaisina profiileina/työtiloina ja wikiä yhteiseen tiedonrakanteluun. Päivitykset ja uusimmat toiminnat eri alueilta voidaan helposti aggregoida yhdelle seurantasivulle verkkosyötteiden avulla. Wikiä käytetään kurssilaustana jo paljon ja opiskelijoiden henkilökohtaisia blogeja hyödyntäviä kurssejakin on jo pidetty useana vuotena. Hyviä wiki- ja blogipalveluita löytyy myös haluttaessa yliopiston ulkopuolelta.

Mikäli kurssilla halutaan käyttää nimenomaan jotain sosiaalista verkostopalvelua, mikä voi hyvin olla perusteltua, sopivan neutraali ja opetuskäytössä toimivaksi havaittu palvelu on Ning. Palveluun on mahdollista perustaa verkostoja yhtä aihetta tai projektia (esim. juuri kurssia) varten. Profiilien lisäksi palvelusta löytyy mm. verkoston keskustelupalsta sekä käyttäjille verkoston sisäiset blogit.

6 Replies to “Miksi Facebook ei sovellu verkkokurssin alustaksi”

  1. Mikä taustaryhmä pyörittää Ningiä. Miksi perustettu. En löytänyt kuin että he haluavat antaa mahdollisuuden sosiaaliseen verkoston perustamiseen.

  2. Kaupallinen yrityshän se Ning on, joten kaupallisia tavoitteita on tietysti taustalla. Toinen perustajista on muuten Marc “Netscape” Andreessen.

  3. Turussa tehtiin polli opiskelijoille (en muista valitettavasti korkeakoulua) jonka mukaan 78% kyllä käyttää Facebookia, 6% “ei vielä” mutta peräti 16% ilmoitti ettei käytä eikä aiokaan käyttää! Eli jos opiskelijaryhmästä 1/6 jäisi valittavan ympäristön ulkopuolelle niin ei varmaan kannata käyttää muidenkaan kanssa.

  4. Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta Jere!

    Eräs asia jota myös pitäisi harkita on se, että jos esimerkiksi blogeja tai muuta sisältöä aletaan tehdä vaikkapa jonkin yliopiston sisäiseen järjestelmään, niin mitä sitten tapahtuu kun opiskelija poistuu oppilaitoksesta? Jääkö hänen tuottamansa sisältö hänen matkastaan?

    Tuohon Ningiin: Kaupallisia yrityksiähän lähes kaikki suurimmista sosiaalisen median palveluista ovat ja kysymys toisaalta kuuluukin miksi? Voisiko siihen olla jokin selkeä syy-yhteys, että ne ovat usein suositumpia?

    Ja puoliksi leikillä kommentti sanaan ‘neutraali’ Jeren postauksessa: Onko opetuksen pakko tapahtua paikassa ‘neutraali’? Voisiko olla, että juuri siksi niin moni muistelee oppimista ikävänä kokemuksena? 🙂

Comments are closed.