Aina välillä tuntuu siltä, että minunkin tulisi kantaa korteni kekoon ydinvoimakeskustelussa – niin hyödytöntä kuin se onkin. Keskustelun tyypillinen osallistuja – puolesta riippumatta – sortuu tämän tästä putkinäköisyyteen ja dogmaattisuuteen ja puhuu itsensä pussiin keskenään ristiriitaisin argumentein. Kun vielä omien ajatusteni kiteyttäminen koherentiksi paketiksi epäonnistuu joka kerta, ei keskusteluun osallistumisessa pitäisi olla mitään mieltä.
Vaan tässä siitä huolimatta pari ydinvoimaan liittyvää ajatuksenpoikasta.
Ydinjätteet. Loppusijoituksesta puhuminen on kovin synkkää ja juhlavaa. Pitäisin kuitenkin todennäköisenä, että jo vuosisadan lopulla loppusijoituspaikkoja ryhdytään kaivamaan auki. Niistä kun saa arvokkaita ja käyttökelpoisia radioaktiivisia aineita eri tarkoituksiin helposti ja halvalla.
Ilmastonmuutos. Suomi taitaa kuulua tässä harvoihin voittajiin. Ei ole välttämättä kovin kaukaa haettua, että vuosisadan lopulla tässä maassa asuu 5 miljoonan ihmisen sijasta 50 miljoonaa ihmistä. Miltä näyttää ennuste Suomen energiantarpeesta tuossa skenaariossa, ja kuinka tähän tarpeeseen voidaan vastata?
ydinvoima.fi. Monet lupaavat äänestää ensi eduskuntavaaleissa ehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa. Itse lupaan äänestää ehdokasta, joka ei tee itsestään pelleä ydinvoimakeskustelussa.

