Herätys Shanghaissa aamulla kello 5.20 (kello 0.20 Suomen aikaa). Aamutoimet, pakkaus loppuun ja alakertaan. Tarkoitus oli lähteä liikkeelle kuudelta, mutta homma venyi erinäisen nysvän johdosta puoleen seitsemään.
Seuraavaksi suunta oli kohti maglev-terminaalia, jonne osa meni metrolla ja osa taksilla. Itse valitsin hitaamman metrovaihtoehdon, joka osoittautui ihan toimivaksi etenkin siksi, että matkalla heräsi raahatessaan tavaroita ylös portaita.
Itse maglev-juna oli hassu kokemus. Seutulipun hinnalla pääsi viimeiset 30 kilometriä, joihin 300 km/h vauhtiin kiihdytyksen lopettanut juna käytti 8 minuuttia. Juna vaikutti kulkevan pari metriä leveillä betonilaatoilla, joissa oli pari uraa. Mitään raiteiden tai muiden junaa radalla pitävien juttujen kaltaisia tuotteita ei ainakaan maallikon silmä nähnyt. Puolimatkassa tapahtunut vastakkaiseen suuntaan kulkeneen junan ohitus oli erilainen: ei mitään ikuisuuksia ohi kolistelevaa junaa, vaan kunnon pamahdus ja jotain välähdyksiä sekunnin murto-osien ajan.
Shanghain Pudongin lentokenttä oli iso. Kävelyä kertyi kilometrikaupalla ja jonottaakin sai eri paikoissa tunnin verran. Olikin niitä harvoja paikkoja Kiinassa, missä ihmiset oikeasti jonottivat eivätkä kiilailleet minkä kerkesivät. Loppuvaiheessa oli vielä lievää suurempaa säätöä, kun muutamien ihmisen ostamia leijuvia magneettihyrriä piti ruveta kaivelemaan matkalaukuista pois. Alustan magneetti kun oli sen verran voimakas, ettei sellaista saanut tuoda lentokoneeseen lainkaan.
Lento itsessään oli puoli tuntia myöhässä ja kesti kymmenkunta tuntia. Muistikuvat sen ajalta ovat aika pätkittäisiä epämukavassa loosissa nukkumisen lomasta. Perillä Suomessa sitten mahdollisimman nopeasti taksilla kotiin. Maksoi 30,80 euroa, mikä taisi olla enemmän kuin kaikki Kiinassa tekemäni taksimatkat yhteensä. Kotona olin lopulta joskus puolen viiden jälkeen illalla.
Taksin ikkunasta katsoessa Helsinkin näytti omituiselta. Kaikkialla oli tyhjää – ihmisiä, taloja tai autoja ei ollut juuri lainkaan. Ne vähätkin talot olivat sitten pieniä ja matalia. Toisaalta kaikkialla oli hyvin puhdasta ja vihreää ja ilmaakin hengitti mielellään.
Hieno matka joka tapauksessa, sai ajatukset pois arjesta ja koki paljon uutta. Rahaa meni yhteensä ehkä pari tonnia, mistä reilut 1100 euroa matkoihin ja majoitukseen, vajaa 500 euroa perillä ja loput Suomessa rokotuksiin, viisumiin ja muihin vastaaviin kuluihin. Lentokoneessa paluumatkalla jo puhuttiin, että kahden vuoden päästä lähdettäisiin Etelä-Amerikkaa kiertämään. Saa nähdä, toteutuuko moinen.
Sähköpostilakko toimi muuten turhankin hyvin. Nyt kolmen viikon jälkeen ei enää nappaisi lukea maileja lainkaan.