Otin laitoksella käyttöön häiritsevän taustakuvan. Ensialkuun kuva näytti viattomalta – vihertävä kuvio, joka toistuu kuudesti rinnakkain samanlaisena. Vaan kun katseen kohdistaa näytön taakse, ilmestyy riviin seitsemäs kuvio. Samalla syntyy hieman vastaava syvyysvaikutelma kuin IMAX 3D -elokuvissa tai neuvostoaikaisissa hologrammikorteissa. Kun tämän on kerran oppinut näkemään, sen näkee melkein koko ajan – ja silmät väsyvät.
Ryhdyin jälleen opiskelemaan venäjää. Olin jo vuosia ajatellut ylläpitää koulussa hankkimaani kielitaitoa jollain tavalla, mutta tähän asti on aina ollut liikaa muita kiireitä. Nyt tuntui oudolta istua venäjän tunnilla (ja yrittää puhua venäjää muutamaa sanaa enemmän) ensimmäistä kertaa 8,5 vuoteen. Jostain mielen arkaaisista kerrostumista löytyi himmeitä sanoja ja fraaseja, mutta kun yritin sanoa jotain, puuttuivat [...]
Tämän lukuvuoden ylioppilaskalenteri on mustakantinen. Värivalinta on tavalliseen tapaan saanut osakseen sekä kritiikkiä että kiitosta. Antaahan valkoinen painatus mustalla pohjalla kieltämättä synkän vaikutelman, jota tehostaa entisestään takasisäkannen karu mainos, joka kehottaa hankkimaan tv-luvan. Toisaalta kalenteri ei tällä kertaa ainakaan näytä karvaiselta ensi vilkaisulla, toisin kuin viime lukuvuoden ”Minniksen kosto”. Kalenterin sisällöstä on varmasti jokaisella omat [...]
Ropeconin debrief pidettiin. Kolmatta tuntia keskustelua, mutta vähän todellisia ongelmia. Yllättävän hyvin ja helposti kaikki meni, vaikka sisäinen tiedotus tavalliseen tapaansa mätti. Kehitysideat kerättiin talteen ja seuraavan vuoden pääjärjestäjiksikin melkein jo löydettiin ehdokkaita. Se siitä Ropeconista sitten. Tältä se vaikutti Kenneth Hiten silmin. Ensi vuonna joku vähätöisempi homma, sillä olen Limakkeen matkan takia viikkokausia poissa [...]