Jounin avautumiset

Ostin syyskuussa Kindle DX:n tieteellisten artikkeleiden lukemista varten. Siihenkin olen laitetta toki käyttänyt, mutta samalla olen tullut lukeneeksi enemmän kaunokirjallisuutta kuin edellisten kahden vuoden aikana. Sähkökirja vain on niin ylivoimainen tuota perinteiseen kirjaan verrattuna minun käytössäni.

Keskeisin Kindlen kaltaisten lukulaitteiden piirre on taustavalaisematon sähkömustenäyttö, joka rasittaa silmiä pitkään luettaessa tavallista tietokonenäyttöä vähemmän. Suurennos paljastaa toisenkin eron: sähkömustenäytöllä kuva ei muodostu erillisistä pikseleistä vaan muistuttaa enemmän painettua jälkeä. Koska tällainen näyttö kuluttaa virtaa vain päivitysten yhteydessä, kestää lukulaite muutaman viikon tavallista käyttöä yhdellä latauksella.

Aivan valmiita tuotteita nykyiset lukulaitteet eivät vielä ole. Kindlen näytön tarkkuus muistuttaa lähinnä halpaa pokkaria, minkä huomaa esimerkiksi viivapiirroksista. Suurempi tarkkuus mahdollistaisi myös värinäytöt, joista olisi hyötyä luettaessa muuta kuin pelkkää tekstiä.

Toinen heikkous on hidas näytönpäivitys, joka hankaloittaa nopeaa selailua ja tekee nykyisistä käyttöliittymistä hieman kömpelöitä. Ohjelmistoihin olisi siis syytä panostaa kunnolla tulevissa laitesukupolvissa, sillä ne ovat ainakin Kindlen heikoin kohta. Toisaalta monimutkaisia kaaviokuvia sisältävissä dokumenteissa sivunpäivitystä hidastaa näyttöä enemmän hidas prosessori, joka tekee joistain PDF-artikkeleista käytännössä lukukelvottomia.

Mikään mainitsemistani heikkouksista ei ole ratkaiseva, ja kehitys vie luonnollisesti koko ajan parempaan suuntaan. Parin laitesukupolven päästä lukulaitteet lienevät siis kypsiä massamarkkinoille. Vaan tästä päästäänkin varsinaiseen asiaan eli kirjoihin itseensä.

Sähkökirjan mukana kulkee kokonainen kirjasto, ja uusia kirjoja voi ostaa nopeasti ja vaivattomasti valmistajan omasta verkkokaupasta. Kirjat avautuvat aina oikeasta kohdasta ja kirjanmerkit päivittyvät automaattisesti kaikille niille lukulaitteille ja -ohjelmille, jotka on rekisteröinyt omaan käyttöönsä. Selailu on perinteisiä kirjoja hankalampaa, mutta toisaalta toimiva tekstihaku paikkaa puutteen suurimmaksi osin.

Amazon hinnoitteli sähkökirjat aluksi 10 dollariin, muta on sittemmin joutunut kustantajien vaatimuksesta korottamaan hintojaan. Samoin on käymässä Suomessakin. Sinänsä tämä on ymmärrettävää: koska sähkökirja on perinteistä kirjaa parempi tuote ja koska kutakin kirjaa saa vain yhdeltä kustantajalta, on sähkökirjat luontevaa hinnoitella perinteisiä kalliimmiksi. Omalla kohdallani kipuraja kulkee noin 15 eurossa – jos kirja maksaa enemmän, luen jotain muuta.

Sama periaate pätee muuallakin. Päädyin Kindleen monen tuttuni tavoin, koska se on tällä hetkellä tarjolla olevista lukulaitteista selvästi paras. Jos suomalaiset kustantajat ja kirjakaupat eivät aio myydä kirjojaan Kindlen ymmärtämässä muodossa, kuten nyt näyttää käyvän, voin olla ilmankin. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoista tekemistä, ettei mikään yksittäinen kirja ole kovin suuren vaivan arvoinen.

Sähkökirjoja myydään toistaiseksi lähinnä vain DRM-suojattuina, eivätkä eri valmistajien laitteet ole yleensä yhteensopivia keskenään. Tällaiset suojaukset ovat kuluttajan kannalta monessa suhteessa ongelmallisia. Jos suojatut teokset eivät myy toivotulla tavalla, voi yritys laittaa kaupan kiinni, jolloin ostetut teokset lakkaavat toimimasta. Näin on esimerkiksi musiikkialalla käynyt moneen kertaan. Toisaalta jos teoksen käyttöoikeus on sidottu liian tiukasti tiettyyn laitteeseen, rajoittaa se sen käyttökelpoisuutta huomattavasti.

Pidemmän päälle sähkökirjoissakin siirrytään luultavasti suojaamattomien teosten myymiseen musiikkialan tavoin, mutta sitä ennen on tultava toimeen nykyisen tarjonnan kanssa. Siksi onkin turvallisinta ostaa sähkökirjansa yritykseltä, joka näyttää niin vakaalta, ettei ole lähitulevaisuudessa menossa konkurssiin, ja jolla on jo näyttöä sähkökirjojen menestyksekkäästä myynnistä. Suomessa ei tuollaisia kauppoja toistaiseksi ole. Samoin on syytä kiinnittää huomiota siihen, onko suojatun teoksen käyttöoikeuden siirtäminen uudelle laitteelle mahdollista.

Asiakkaan kannalta sähkökirjoihin liittyy myös eräs mielenkiintoinen piirre, josta ei ole toistaiseksi kovin paljon puhuttu. Kirjoja ei tarvitse enää hamstrata, koska painokset eivät lopu kesken ja uuden kirjan voi ostaa milloin tahansa niin, että se on luettavissa parin minuutin sisällä. Ostamisen sijaan kirjat kannattaakin laittaa kirjakaupan toivomuslistalle, josta ne ostetaan vasta sitten, kun niitä aletaan lukea. Tällaisen toimintatavan vaikutusta kirjamarkkinoihin voi vain arvailla.