Vaalikoneita on käytetty Suomessa eri vaalien yhteydessä kohta 15 vuotta. Yksityiskohdat ovat tuona aikana hioutuneet, mutta perusidea on pysynyt samana. Äänestäjä vastaa samoihin monivalintakysymyksiin kuin ehdokkaat, ja kone kertoo vastauksen perusteella, ketkä ehdokkaista ovat mielipiteiltään lähimpänä äänestäjää. Sinänsä hieno idea, joka ei kuitenkaan vastaa kovin hyvin äänestäjän tarpeisiin.
Se, mikä on muuttunut, on vaalikoneiden määrä. Siinä missä 90-luvulla vain suurimmilla medioilla oli omat vaalikoneensa, väitetään niitä olevan näissä eduskuntavaaleissa jopa nelisensataa. Koska ehdokkaat eivät mitenkään pysty vastaamaan ajatuksella kuin murto-osaan vaalikoneista, on lopputuloksena suuri määrä heikkolaatuista dataa täynnä aukkoja.
Vaalikonedatasta on aina yritetty päätellä muutakin kuin suosituksia äänestettäväksi ehdokkaaksi. Moni vaalikone pisteyttää ehdokkaiden lisäksi myös puolueet. Ehdokkaita on sijoiteltu poliittiselle kartalle ja ryhmitelty vastauksien perusteella jo pitkään. Näissä eduskuntavaaleissa otettiin askel eteenpäin, kun Hesari julkisti vaalikoneensa vastaukset avoimena tietona. Moni ulkopuolinen tarttuikin nopeasti vastauksiin ja teki niistä omat analyysinsa.
Ehkä tässä onkin vaalikoneiden tulevaisuus. Sen sijaan, että jokainen laittaisi pystyyn oman vaalikoneensa, olisikin koneita huomattavasti vähemmän, mutta niiden kysymyksiin olisi samalla kiinnitetty enemmän huomiota. Kerätty data olisi nykyistä laadukkaampaa ja sitä levitettäisiin avoimesti. Omille näkemyksilleen huomiota hakeva järjestö ei enää haluaisikaan pystyttää omaa vaalikonettaan, vaan se hakisi näkyvyyttä analysoimalla ehdokkaiden vastauksia omasta näkökulmastaan.
Jos tulevaisuus on tuollainen, tietää se ainakin hyvää poliittiselle keskustelulle.