Se, pitääkö tekniikkaa biologisena ilmiönä vai ei, tuntuu riippuvan eniten siitä, miksi käsittää biologian. Ihmisen käyttäytymisen tutkimuksessa evoluutio tausta jo tunnustetaan. Marx sanoi aikoinaan tuotantovälineiden määrittävän yhteiskuntarakenteen. Hän oli oikeilla jäljillä, mutta hieman liian deterministinen. Ihminen käsittää ympäristöään tekniikkansa kautta, jousiampuja tuntee parhaat puut jousen tekemiseen ja autoilija nopeimmat ajoreitit. Kielioppi on tekninen säännöstö, jolla sanallisen viestinnän rajoja voidaan laajentaa aivan uusille alueille. Tällä hetkellä mielenkiintoisin tekniikan avaama yhteiskunnallinen toiminta on joukkoistaminen. Tämäkin ilmiö on jatkumoa ihmiskunnan yhteistyöllä kehittämälle tekniikalle ja sen järjestelmällisemmälle välineelle, tieteelle.

Onko evoluutiotausta itsestään selvä asia? Tunnen biologiaa aivan liian puutteellisesti voidakseni pitää tekniikan evoluutiotaustaa itsestään selvänä.

Olet ehdottoman oikeassa siinä, että ihminen on biologinen olio, kolmiulotteinen liikkuva lihakimpale, jolla on paikkansa lajien historiassa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi evoluutiotausta olisi nimenomaan tekniikan filosofian ongelma, tai miksi sitä tulisi käsitellä juuri tässä kirjoituksessa; teema kuuluu pikemminkin tekniikan historiaan ja luonnonhistoriaan.

Asiaa, todellakin, on kyllä käsitelty myös filosofiassa, esim. Bernard Stieglerin kolmiosaisessa sarjassa “Technics and Time”. Hän mm. väittää, että ihmisen alkuperä on kahdelle jalalle nousemisessa, jolloin eturaajat ovat vapautuneet artefaktien tuottamiseen; ja että aikakäsityksemme syntyy tuottamiemme artefaktien käyttämisen seurauksena. Stiegler kuitenkin päätyy pitämään tekniikkaa eräänlaisena biologian komplementtina, mutta ei itsessään biologisena ilmiönä. Hän mm. kutsuu tekniikkaa “elämän jatkamiseksi elämästä poikkeavin keinoin” ja “organisoiduksi epäorgaaniseksi materiaksi”.

Olet myös ehdottoman oikeassa siinä, että tekniikka määrittää ihmistä samalla tavoin kuin kieli. Olen kyllä käsitellyt aihetta kirjoituksessani “Mitä filosofi voi oppia insinööriltä” kohdassa “Kielen erityisaseman kritiikki”. Mainitussa tekstissä väitän, että kieli on itse asiassa eräs konkreettisista käytännöistä (tekniikoista), joiden alkuperä on ruumiin liikuttamisen taidossa.

Olet jättänyt kokonaan pois yhden itsestään selvyyden, evoluutiotaustan. Ihmisen esi-isät alkoivat tehdä työkaluja miljoonia vuosia sitten ja ihmiseneläimen geenit ovat sopeutuneet siihen, että ihminen selviää ympäristössään vain tekniikan avulla. Tekniikaa voi pitää evoluution “harha-askeleena” ja biologisena ilmiönä. Tekniikka on samalla tavalla ihmistä määrittävä ominaisuus kuin kieli, ilman näitä ei olisi ihmistä.

Onpa hieno artikkeli. Julkaisen lähiaikoina luonnoksen artikkelistani “Kaikella on aikansa”, jossa siteeraan tätä artikkelia asianmukaisine lähdeviitteineen. Erityisesti tämä on hyvin sanottu:

“Kun tarkastelemme maailmaa dynaamisena, me emme voi enää erottaa tosiasioita ja arvoja toisistaan ainakaan jyrkästi. Voimme sen sijaan yrittää ymmärtää hyvän eräänä totuuden muotona tai totuuden eräänä hyvyyden muotona.”

Passaako näin?

Ystävällisin terveisin
Timo Karjalainen

Opiskelin yliopistossa käännöstiedettä. Opetussuunnitelmasta ei löytynyt kaunokirjallisuuden kääntämistä käsittelevää opetusta, lukuun ottamatta yhtä valinnaista ja satunnaisesti järjestettyä kurssia, johon kuului parin sivun käännöstehtävä ja kontaktiopetusta kahtena päivänä. Loput viisi vuotta käänsin huonekalujen kokoamisohjeita ja turistiesitteitä ja kuuntelin jorinaa työelämän vaatimuksista.

Kielen teoria oli puristettu yhteen tentittävään kurssiin, jonka lisäksi oli muutama syventävä kieliopin kurssi, kaikki kusten juosten suoritettavia. Moduuleilla oli kyllä arvokkaan kuuloisia nimiä, jotka antoivat vaikutelman syventävästä tiedosta, mutta todellisuudessa saimme käännettäväksi nipun tekniksiä dokymentteja, joiden älyllinen haastavuus oli tasoa “… then press the button marked with X”.