Tehtävä: Poliittiset oikeudenkäynnit Suomessa sotien välisenä aikana?
Selvitettävät asiat:
1. mitä tapahtui, historiallinen kronologia
2. kotimainen historiallinen konteksti, poliittinen ja sosiaalinen ympäristö
3. kansainvälinen historiallinen konteksti
4. samanlaisia ilmiöitä muualla, vertailu
5. välittömät seuraukset
6. pitkän aikavälin seuraukset
7. keskeiset henkilöt
Käytettävä kirjallisuus
- minimissään työ voidaan tehdä käyttäen perusopintotentin tutkintovaatimuksissa olevia kirjoja
- on myös hyvä tutustua oikeushistorian oppiaineen kotisivuilla olevaan listaan, linkki http://www.helsinki.fi/rpol/oikeushistoria/aine/OH%20omat.htm
- tähän aiheeseen liittyen on olennaista tutustua myös seuraaviin teoksiin:
- taustoittamisessa on hyvä ensin perehtyä yleisteoksiin, esim. Suomen historian pikkujättiläinen (2003) ja Maailmanhistorian pikkujättiläinen (1988)
Björne, Lars: “- syihin ja lakiin eikä mielivaltaan – ” tutkimus Turun hovioikeuden poliittisista oikeudenkäynneistä vuosina 1918-1939 (1977)
Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset 1930 (1985)
- paljon kiinnostavaa kirjallisuutta löytyy myös oikeushistorian täydentävien opintojen tutkintovaatimuksissa sekä Historian laitoksen kotisivuilla
http://www.helsinki.fi/historia/opiskelu/tenttikirjallisuus_sh.html
Selvennyksenä: sotien välinen aika tarkoittaa suunnilleen vuosia 1918-1939.
RYHMÄ 3
PIENRYHMÄ 10
AIHE: Poliittiset oikeudenkäynnit Suomessa sotien välisenä aikana
OSALLISTUJAT: Kim Aalto, Ilkka Anttila, Niko Laukkonen, Tapio Meltti, Teemu Niemelä, Jaakko Reinikainen, Mikko Rudanko, Antti Sinkman, Karri Tolttila, Juha Tuomola
JOHDANTO (Juha Tuomola)
Suomen historian poliittisista oikeudenkäynneistä tulee usein mieleen etenkin sotien jälkeen Neuvostoliiton säännöillä käydyt sotarikollisuusoikeudenkäynnit, jossa syytetyn pallilla istui koko Suomen kansa. Vähemmälle huomiolle jäävät sisällissodan ja talvisodan väliset poliittisesti värittyneet oikeudenkäynnit, jossa jaeltiin tuomioita sekä vasemmalle että oikealle.
Seuraavassa käsitellään näitä sotien välisiä oikeudenkäyntejä ensiksi kertoen pääpiirtein ja objektiivisesti tapahtumat, sitten värittäen sekä suomalaista että kansainvälistä historiallista kontekstia, myöhemmin kansainvälistä kehitystä Suomen tapahtumiin verraten. Kun kokonaiskuva on selvillä, siirrytään pohtimaan oikeudenkäynneistä johtuneita konkreettisia seurauksia, muitakin kuin tuomareille tuomarinohjeiden laiminlyönnistä aiheutuvia krapulia, ja lopuksi käydään läpi kaksi näiden oikeudenkäyntien uhria.
1. KOMMUNISTIT JA LAPUALAISET SYYLLISTYVÄT LAITTOMUUKSIIN (Teemu Niemelä)
Kansalaissodan jälkeen Venäjälle paenneet punaisten johtohahmot perustivat Pietarissa Suomen Kommunistisen Puolueen SKP:n, joka julistettiin Suomessa laittomaksi. Se toimi maanalaisesti pyrkien väkivaltaiseen vallankumoukseen Suomessa.
Laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi eduskunta hyväksyi marraskuussa 1930 tasavallan suojelulakeina niin sanotut kommunistilait, millä rajoitettiin perustuslaillisia paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauksia. Jo ennen lain voimaanastumista ryhdyttiin rajoittamaan toimintaa kansanedustajina ja kunnanvaltuutettuina. Lakien nojalla oli vuoteen 1942 mennessä ainakin 4412 kommunistia tuomittu valtio- tai maanpetoksesta.
Suomen Ammattijärjestö kommunistien haltuun
RYHMÄ 1
PIENRYHMÄ 10
AIHE: Poliittiset oikeudenkäynnit Suomessa sotien välisenä aikana (1918-1939)
OSALLISTUJAT: Katariina Tirri, Eeva Terho, Mikko Ranta, Aino Mäkisalo, Dani Palviainen, Miikka Kärki, Kristian Karlsson, Eliisa Reenpää, Mikko Hanni, Mikko Virtanen
JOHDANTO
(Katariina Tirri)
Totuus poliittisista oikeudenkäynneistä!
Paljastamme Teille erikoispainoksessamme mehevät juorut vuosien 1919-1939 oikeudenkäynneistä, tätä et halua missata! Me olimme ainoana lehtenä paikalla, kun syytetyt saivat kuulla tuomionsa! Nyt kerromme Teille, hyvät lukijat, mitä oikeasti tapahtui.
Arvostetun oikeushistorian professorin mukaan sotien välisenä aikana tuomioistuimissa käsiteltiin enimmäkseen valtiopetoksia. Erityistuomioistuimissa käytiin tunteita herättäviä oikeudenkäyntejä, joissa lähteidemme mukaan ei pidetty lain kirjaimesta kiinni. “Vallankäyttö ei ollut yhtenäistä, ja vaihteli aina maan sisäpoliittisen tilanteen mukaan”, kertoi nimettömänä pysyvä lähteemme.
Kansa kiihtyi jatkuvista oikeudenkäynneistä ja levisi juoru, että kommunismi uhkaa! Tämä loi pohjan Lapuan liikkeen synnylle. Paljastamme seuraavilla sivuilla Lapuan liikkeen johtajan, Vihtori Kosolan osuuden tapahtumiin. Ja kuka olikaan Kurt Martti Wallenius? Sen saat selville, kun käännät sivua!
Mitä tapahtuikaan Espanjassa 1936-1939? Massaoikeudenkäynnit, retroaktiivisuus… Tämä kaikki löytyy yksinoikeudella ainoastaan meiltä!
Toimittajamme sulautui kansan joukkoon ja selvitti, miten oikeudenkäynnit vaikuttivat Suomen tulevaisuuteen. “Kyllä nyt on yhtenäisempää kuin silloin ennen”, kuului kaikkien suusta. Uusista laeista supistiin ja tämä pisti toimittajan miettimään: Olisiko kyseessä jo hyvinvointivaltion alku?
Tämän sensaatiomaisen lukupaketin on koonnut Teille pienryhmä 10. Muista, että lehdet saattavat loppua kesken, joten ole nopea! Hanki omasi jo tänään!
1. TAUSTAA
(Eeva Terho)
Juridiikkaa ja poliittisia intohimoja.
Poliittisilla oikeudenkäynneillä ja yleensäkin poliittisella rikollisuudella on negatiivinen kaiku suomalaisten sydämissä. Aion kuitenkin nyt repiä auki vanhoja haavoja, joita historia ei välttämättä vieläkään ole parantanut. Seuraavaa osiota ei suositellakaan luettavaksi perheen pienimmille tai muutoin herkille lukijoille. Poliittinen oikeudenkäynti ymmärretään oikeudenkäynniksi, jonka kohteena on poliittinen rikos. Poliittiseksi sen tekee nimenomaan se, että oikeudenkäynnin kulussa ja lopputulemassa poliittiset intohimot jylläävät juridisten seikkojen ohella. Turun julkkispiireissä hyvin viihtyvä OTT Lars Björne on havainnollistanut poliittisen rikoksen käsitettä. Hänen mukaansa poliittiset rikokset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensiksikin sellaiseksi mielletään rikokset, joilla on tietty poliittinen päämäärä ja joita on jo lainsäädännössä pidetty poliittisina, kuten pahamaineisia vuoden 1889 rikoslain 11 ja 12 luvussa kriminalisoituja valtio- ja maanpetosrikoksia. Toisekseen poliittisina rikoksina pidetään ei-poliittisia rikoksia, jotka saavat tiettynä aikana poliittisia piirteitä. Pitääkin muistaa, että poliittinen rikollisuus on aina aikaan ja paikkaan sidottua.
Ryssäläis-juutalaisia agentteja ja maan pettureita?
Poliittisten oikeudenkäyntien taustojen selvittämistä varten päätin soittaa Lars Björnelle, joka vastasikin kiireisen oloisena puhelimeen.
No hei, tässä Eeva. Voisitko kertoa meille hieman poliittisten oikeudenkäyntien taustoista?
-Joo, no mulla on vähän kiire just nyt, mutta jos tässä ei mene kauaa… Eli sisäpoliittisilla valtapyrkimyksillä ainakin oli merkittävä rooli. Haluttiin estää vasemmiston osallistuminen eduskuntatyöhön. Poliittiset oikeudenkäynnit olivat tärkein yhteiskunnallinen taistelukeino äärivasemmistoa vastaan. Sen lisäksi oli tietenkin nämä venäläistämispyrkimykset vuodesta 1889, jotka saivat aikaan voimakkaan laillisuusnäkökohtien korostamisen. Hävinneitä punaisia ei haluttu mieltää poliittisiksi vastustajiksi, vaan niitä kaikkia pidettiin rikollisina. Tietenkin oli sitten SKP:n johdon oma toiminta, kun ne halusivat pitää sen nimenomaan vallankumouksellisena järjestönä, ja suhtautuivat alkuvuosinaan vieroksuvasti kaikkeen lailliseen toimintaan.
Miten valkoiset ja punaiset suhtautuivat toisiinsa kansalaissodan jälkeen?
-No valkoisethan piti kansalaissotaa pääasiassa vapaussotana ja näki hävinneet aika pitkälti maanpettureina, jotka voitiin samaistaa “ryssiin”. Eräskin rovasti nimitti v.1920 eduskunnassa kommunisteja “ryssäläis-juutalaisiksi agenteiksi ja maan pettureiksi”. Äärivasemmisto taas saattoi nimittää valkoisia “lahtiroikaleiksi”, että ei niillä hirveän hyvät välit olleet.
Kiitokset näistä tiedoista, ja hyvät päivänjatkot.
-Joo, ei mitään. Kivahan se on auttaa opiskelijaa hädässä. Hei hei.
2. MITÄ TAPAHTUI?
(Katariina Tirri)
On huhuttu, että meno ei aina ollut reilua, mutta mitä oikeasti tapahtui? Raportoimme teille yksinoikeudella poliittisten oikeudenkäyntien tapahtumista Suomessa vuosien 1918-1939 välisenä aikana.
Sisällisodan jälkeiset selvitykset!
Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen tuomioistuimissa kuhisi väkeä. Tynkäeduskunnan säätämän lain mukaan perustetuissa valtiorikosoikeuksissa oli vuosina 1918-1919 väenpaljous jota ei ennen olla nähty. Vielä 1920-luvulla tuomioistuimissa käytiin sisällissodan aikaisiin tapahtumiin liittyviä juttuja, joita käsiteltiin erityisesti hovioikeuksissa. Tuomioistuimilla oli myös täysi työ lakkauttaa kommunistien peitejärjestöjä ja estää uusien järjestöjen syntyminen. Meno hiipui vuoden 1924 jälkeen. Poliittinen rikollisuus alkoi laskea. Nimettömän lähteen mukaan tämä johtui sisäpoliittisista muutoksista, yhteiskunnan rauhoittumisesta.
Lapualaisvuodet 1930-1934 – toinen poliittisen rikollisuuden huippu!
Lapuan liike otti ohjat käsiinsä. Keskeinen päämäärä oli estää kommunismin toiminta Suomessa. Kommunisteina he pitivät kaikkia sosialisteja, myös sosiaalidemokraatteja ja suurinta osaa vasemmistoa. Huhujen mukaan kommunismin tuhoaminen oli jäänyt kesken sisällissodassa. Lapuan liike ei ollut tyytyväinen siihen, minkälainen Suomesta oli tullut. Tulevaisuuskin pelotti. Julkinen kommunistinen toiminta kiellettiin ankarasti laeilla. Viimeinen lapualaisten voimannäyttö oli spontaani Mäntsälän kapina (1932). Lähteidemme mukaan ammuskelu oli rajua, ja SDP:n puhetilaisuus keskeytyi. Kapina muutti kontrollin kohteita. Nyt oli saatu tarpeeksi – äärioikeistonkin toiminta joutui ajan kuluessa tuomioistuinten käsiteltäväksi.
Rauhoittuminen?
1930-luvun puolivälin jälkeen oikeudenkäynnit vähenivät tasaisesti poliittisen rikollisuudenkin jäätyä taka-alalle. Vuosikymmenen loppua lähestyessä ei tietojemme mukaan tuomioistuimissa ollut enään tungosta. Mitä sitten tapahtui – siitä kerromme seuraavassa numerossa!
3. KOTIMAINEN HISTORIALLINEN KONTEKSTI, POLIITTINEN JA SOSIAALINEN YMPÄRISTÖ
(Mikko Ranta)
Riistäjäporvarit ja proletariaatin kapinahenki
Suomessa jo 1800-luvulla mm. teollistumisen ja maatalouden koneellistumisen myötä syntyneet luokkakahinat olivat kärjistyneet suurempiin mittoihin tultaessa 1900-luvulle. Luokkakahinoita kärjistivät lisääntyvät tulo- ja varalllisuuserot ja erityisesti maata omistamattoman väestönosan huono asema. Vähemmästäkin köyhä talonpoika hurjistuu! Proletariaatti sikisi nopeasti ja ensimmäisen maailmansodan aiheuttama elintarvikepula kirpaisi eniten juuri heitä.
Vaikka proletariaatti oli saanut äänioikeuden vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen myötä, oli sen piirissä selvästi havaittavissa turhautumista parlamentaarisen toiminnan tuloksiin. Venäjän viranomaiset olivat, joskus suomalaisten porvarien myötävaikutuksella toistuvasti hajoittaneet eduskunnan ja tyrmänneet erilaiset reformit heti, kun jotain mukavaa muutosta oli tulossa.
Venäjän maaliskuun vallankumous 1917 ja sen tapahtumat synnyttivät Suomeen valtatyhjiön, josta porvarit ja työväenliike kilpailivat. Suomen itsenäistyessä oikeiston ja vasemmiston poliittinen vastakkkainasettelu jyrkentyi ja puhkesi sisällissodaksi tammikuussa 1918.
Porvarieduskunta ja rankaisulait
Kansalaissodan lopputuloksena vajaamiehinen porvarieduskunta nousi valtaan ja sääti proletariaatin poissaollessa lainsäädäntöä, jolla oli korostetun poliittinen, sodan jälkiselvittelyihin liittyvä luonne. Nyt poliittinen perustuslaillisuus oli muuttumassa sisällissodan voittaneen osapuolen poliittiseksi välineeksi.
Eduskunta sääti perustuslainsäätämisjärjestyksessä mm. lait valtiorikosoikeuksista ja valtiorikosoikeuksien antamien rangaistusten täytäntöönpanosta. Niillä perustettiin erityistuomioistuimet käsittelemään sisällissodan hävinneen osapuolen rankaisemista
4. KANSAINVÄLINEN HISTORIALLINEN KONTEKSTI
(Aino Mäkisalo)
v.1918-1939, Länsi-Eurooppa
Poliittiset vainot Neuvostoliitossa johtaneet lukuisiin näytösoikeudenkäynteihin.
Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä on käyty Neuvostoliitossa runsaasti poliittisia vainoja Stalinin aloitteesta. Vainot ovat ilmenneet lievimmillään tsaarin armeijan upseerien erottamisina ja pahimmillaan joukkosurmina. Poliittisiin oikeudenkäynteihin voidaan lukea myös vuonna 1928 alkanut kaivosoikeudenkäynti.
v.1919, USA
Abrams karkoitettu maasta!
USA:n ylimmässä oikeusasteessa on ratkaistavana Jacob Abramsin et al. ja USA:n välinen oikeudenkäynti. Abrams on haastettu oikeuteen hänen kritisoituaan julkisesti Yhdysvaltojen osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan. Abramsia syytetään lainvastaisesta kansankiihotuksesta, ja hänet on määrätty karkotettavaksi maasta.
v. 1928, Neuvostoliitto
Vangittu 50 venäläistä kaivosinsinööriä ja kolme saksalaista asiantuntijaa!
Venäläiset kaivosinsinöörit ja saksalaiset asiantuntijat on asetettu syytteeseen teollisuuden alalla tehdyistä tihutöistä!
v.1930, Neuvostoliitto
Tshajanov ja Kondratjev vangittu “vastavallankumouksellisen talonpoikaispuolueen” perustamisesta!
Maatalousalan tutkijat, Tshajanov ja Kondratjev sekä tekniikan alan osaajia on haastettu oikeuteen. Heitä syytetään kansanvihollisiksi ja “vastavallankumouksellisen talonpoikaispuolueen perustamisesta”.
v.1934, Neuvostoliitto: Moskova ja Leningrad
Joukkovainot saaneet lainmukaiset puitteet!
Joukkovainot ovat saaneet lainmukaiset puitteet Stalinin ideoimien oikeudenkäyntien muodossa, jotka ovat käynnistyneet Moskovassa ja Leningradissa. Vastavallankumouksellista zinovjevilaista ryhmittymää vastaan on samoihin aikoihin käynnistynyt oikeudenkäynti. Suurimpana syynä Neuvostoliiton joukkovainoille on poliittinen valtataistelu, jota käydään Stalinin ja opposition sekä “oikeistopoikkeaman” välillä. Stalinin tavoitteena on lujittaa omaa valtajärjestelmäänsä, ja hän kokee poliittisten vastavoimien uhkaavan kaikkialla .
v.1936-1938, Neuvostoliitto
Salaisen poliisin terrori saavuttanut uuden huippunsa!
Bolsevikeille ja puna-armeijan upseereille on haastettu oikeuteen! Kyseessä on selvä näytösoikeudenkäynti, jonka tarkoituksena on keskittää valtaa entisestään Neuvostoliiton johtajalle, Stalinille. Vanhat bolsevikit ja puna-armeijan upseerit ovat kaikki saaneet kuolematuomion. Myös satojatuhansia siviilejä on tuomittu leirivankeusrangaistuksiin tai he ovat kadonneet jäljettömiin.
v.1937, Espanja
Stalinin kommunistit kaapanneet vallan Barcelonassa! POUM lakkautettu!
Stalinin kommunistit ovat tehneet pienimuotoisen vallankaappauksen Barcelonassa provosoimalla yhteenoton anarkistien ja trotskilaiseksi uskotun vasemmistomarxilaisen POUM puolueen kanssa. Yhteenoton seurauksena POUM on lakkautettu, sen puoluejohtaja tapettu ja loput puolueen johtoon kuuluvat henkilöt haastettu oikeuteen. Poliittiset oikeudenkäynnit ovat ulottuneet myös Espanjan sisällissotaan (1936-1939). Sodan alkupuolella oikeusistuimia on korvattu kumouksellisilla tribunaaleilla. Espanjan sisällissodalla on keskeisiä liitoskohtia myös käynnissä oleviin Moskovan näytösoikeudenkäynteihin.
v.1938, Neuvostoliitto
Tshajanov ja Kondratjev teloitettu!
Joukkovainot edelleen käynnissä!
Maatalousalan tutkijat on teloitettu pitkällisen oikeudenkäynnin päätteeksi. Joukkovainot ovat jatkuneet Neuvostoliitossa erityisen laajamittaisina koko 1930-luvun. Vainojen kohteina ovat olleet etupäässä Stalinin kanssa erimieliset kommunistisen puolueen jäsenet.
5. SAMANLAISIA ILMIÖITÄ MUUALLA, VERTAILUA
(Dani Palviainen)
Muualla päin maailmaa käydyistä poliittisista oikeudenkäynneistä yksi keskeisimmistä Suomen näkökulmasta on Espanjan sisällissota 1936-1939. Espanjan sisällissodasta löytyy monia yhtymäkohtia Suomen sisällissotaan ja näitä samanlaisuuksia pyrin jäljempänä tuomaan esiin.
Poliittiset oikeudenkäynnit ovat aina voittajan oikeutta ja niin oli myös Suomessa ja Espanjassa. Oikeudenkäynnit tosin olivat usein hyvin pikaisia ja oikeudenkäytöstä, siinä merkityksessä, jossa sen ymmärrämme, voidaan puhua vain siinä merkityksessä, että tuomioille pyrittiin yleensä ja joskus vasta jälkikäteen etsimään jonkin asteinen legitimaatio. Sota-aikana Espanjassa nationalistit tuomitsivat vastustajansa, tasavaltalaiset, tilapäisissä sotaoikeuksissa. Vastustajan leirissä oikeudenkäyttö oli sekavampaa. Tuomitsemisiin käytettiin aluksi osin normaaleja tuomioistuimia ja osin sotaoikeuksia. Hyvin pian luotiin tietoisesti poliittisia päämääriä palvelemaan asetetut kansantuomioistuimet. Suomessa valkoisilla oli tuomioistuiminaan runsaasti kuolemantuomioita jakaneet kenttäoikeudet ja punaiset organisoivat oikeuslaitoksen kokonaan uudelleen ja perustivat ns. vallankumousoikeuksia ja vallankumouksellisen ylioikeuden, jotka olivat selvästi luonteeltaan poliittisia kuten Espanjassa tasavaltalaisten kansantuomioistuimet.
Sodan jälkeisessä oikeudenkäytössä molempia maita yhdistää massaoikeudenkäynnit. Näissä oikeudenkäynneissä kaikki vähääkään hävinneen osapuolen toiminnassa mukana olleet asetettiin tuomiolle. Espanjassa vastuu ulotettiin “retroaktiivisesti”, kuten Kekkonen asian ilmaisee, myös tasavallan aikaiseen toimintaan. Oikeudenkäyttö Espanjassa rakentui suoraan sodan aikana luotujen valtiorakenteiden varaan. Valtaosan tuomioista langetti sotaoikeudet ja näiden jutturuuhkaa purkamiseksi perustetut tilapäiset tuomioistuimet. Tuomiot perustettiin Espanjan sotaväen rikoslakiin vuodelta 1890 ja lakia sovellettiin ottamatta huomioon siihen tasavallan aikana tehtyjä lieventäviä muutoksia ja korjauksia. Rikoslain tulkintoja muutenkin venytettiin tuomioiden aikaansaamiseksi. Yksi kieroutuneimmista oikeudellisista tulkinnoista oli kapina-käsitteen “kääntäminen” ja “epäluonnollistaminen”, kuten Kekkonen asian ilmaisee. Voittajat nimittäin tuomitsivat sotaväen rikoslain mukaan kapinasta lailliselle esivallalle uskollisina pysyneitä espanjalaisia! Espanjassa kehitettiin eräänlainen oikeudellinen legitimaatiokonstruktio, jonka mukaan sotilaat nousemalla kapinaan pelastivat Espanjan tuholta. Suomessa vastaavaa lain tulkinnan venyttämistä suoritettiin poliittisella perustuslaillisuudella säätämällä poikkeuksia perustuslakiin perustuslain säätämisjärjestyksessä, kuten tilapäiset erityistuomioistuimet ja ns. sosialistilaki.
Suomessa nämä repressiotoimet päättyivät varsin pian sisällissodan jälkeen, kun taas Espanjassa repressio pysyi erittäin ankarana koko 1940-luvun. Sotatila Espanjassa kumottiin vasta vuonna 1948.
6. VÄLITTÖMÄT VAIKUTUKSET
(Miikka Kärki)
Suomen oikeusjärjestelmä kriisissä!
Suomen oikeusjärjestelmän historiassa vuodet 1918-1939 olivat todellisia kuohunnan vuosia. Pieni kansamme oli sisällissodassa revennyt kahtia ja jälkiselvittelyistä tuli katkeria.
Oikeusjärjestelmäämme vahvasti liitetty legalismi natisi liitoksissaan, kun sisällissodan voittanut oikeisto perusti toukokuussa 1918 tynkäeduskunnan hyväksymällä lailla valtiorikosoikeuksia vastoin Suomen silloista hallitusmuotoa. Vallanpitäjät pyrkivät saamaan poliittisia tavoitteitaan läpi oikeudellisin keinoin ja valtiorikosoikeuksien toiminta olikin vahvan poliittisesti sävyttynyttä. Rikoslakia sovellettiin väljästi ja tarkoitushakuisesti haluttujen lopputulosten aikaansaamiseksi; äärioikeiston kohdalla syytettyjen eduksi ja äärivasemmistolaisten ollessa kysymyksessä näiden vahingoksi. Oikeusvaltiolliset puolueettomuuden ja yhdenvertaisuuden ideaalit kärsivät ja rikosoikeudellisesta legaliteettiperiaatteesta ei pidetty kiinni.
Jatkuvat 1920-luvun poliittiset oikeudenkäynnit saivat myös kansan suuret rivit uskomaan kommunismin vaaraan ja loivat näin maaperää Lapuan liikkeen toiminnalle.
Isänmaa valkoinen, muu maa punainen
Isänmaan asialla olleet valkoiset pitivät sodan hävinneitä punaisia maanpettureina, olivathan he veljeilleet itse äiti Venäjän kanssa. Äärivasemmistoon kuuluneita tuomittiin arveluttavin perustein ja näin pyrittiin tukahduttamaan vasemmiston toimintaa. Myös vasemmiston järjestöjä ja lehtiä lakkautettiin ja heidän kirjapainojaan tuhottiin. Lehdet saivat painokanteita ja toimittajia passitettiin oikeuteen. Nämä toimet pakottivat äärivasemmiston maan alle. Viimeistään 1930-luvun alussa Lapuan liikkeen painostuksesta säädetty kommunistilakipaketti teki äärivasemmiston julkisen toiminnan mahdottomaksi.
Ankaruutta, tehokkuutta ja kontrollia
Myös kontrollipolitiikka ankaroitui. Hurjimmat vaativat jopa kuolemanrangaistuksen käyttöön ottamista uudelleen. Eduskunnassa käytiin aiheesta kiivasta keskustelua, mikä ei kuitenkaan johtanut varsinaisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin. Muita järjestelmää koventavia uudistuksia saatiin kuitenkin aikaan: vesileipävankeus otettiin uudelleen käyttöön, säädettiin laki vaarallisten rikoksenuusijoiden eristämisestä ja ehdollisen rangaistuksen käyttömahdollisuutta rajoitettiin.
Myös valtiokoneiston toiminta tehostui ja kontrolli voimistui. Äärivasemmiston toimintaa kontrolloitiin yhä tarmokkaammin, jotta maanpetturit saataisiin oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.
7. PITKÄN AIKAVÄLIN SEURAUKSET
(Eliisa Reenpää ja Kristian Karlsson)
“Olimme kasvaneet sekä yhteiskunnallisesti että taloudellisesti tunnustusta ansaitsevalla tavalla, niin että kun paha päivä taasen tuli, oli kansamme yksimielisenä oikeuksiamme suojaamassa. Ei ollut enää punaisia eikä valkoisia, vaan rintamalla seisoi vain suomalaisia, joille kaikille kansamme onni ja menestys oli yhteinen asia.” -Kyösti “The Rock” Kallio ruotii ajanjaksoa, jolloin kansa yhdistyi uhkaa vastaan.
Lapuanliike syntyi sisällissodan aiheuttamasta katkeruudesta ja pelosta. Lisäksi sen syntyä edistivät jo 1928 alkanut talouspula sekä maaseudun ja kaupungin välinen kulttuuriristiriita. Suomen
talouskasvu oli 1920-luvulla selvästi nopeampi kuin yleensä Euroopassa ja vaikka poliittiset olot olivat myrskyisät, talouden kasvu loi hyvän perustan kansanvallan vakiintumiselle. Tämä edullinen talouskehitys taittui 1930-luvun alussa, ja Suomi ajautui laman syövereihin. 1930-luvun puolivälissä alkoi taas voimakas talouskasvu, joka loi hyvän perustan maltillisen uudistuspolitiikan harrastamiselle.
“On välttämätöntä rikkoa lakia, jotta laki saataisiin taas kunniaan.” -tilittää Vihtori Kosola yksinoikeudella meille ennen ratkeamistaan ryyppäämään!
Oikeusvaltiollisuuden paradoksi jäi jäljelle legalismin perinteestä: Oikeusjärjestyksen uskottavuus pakotti suhtautumaan kommunismiin neutraalisti siihen asti kun jotain näyttöä rikollisesta toiminnasta löytyisi. “Väkivaltaiseen kumoukseen tähtäävän puolueen perustaminen tai siihen kuuluminen ei vielä ole rikos ilman todistettuja rikollisia tekoja.” -A. Serlachius jylisi professorin norsunluutornistaan. Lakia rikottiin samojen päämäärien hyväksi, joita laillisuustraditiolla oli puolustettu punakapinallisia vastaan. Lain olemassaolo ei riittänyt, se oli perusteltava arvoilla. Lain sidonnaisuus yhteiskunnallisiin voimasuhteisiin oli uusi asia. Lainsäädännön politisoituminen ja ryhmäintresseihin sitominen kuvastivat lakien muutettavuutta ja lainsäätäjän arvovalintojen vaikutusta.
Kansalaissodan jakolinja oli alkanut hävitä vuoden 1937 punamultahallituksen aikana. Alempia kansankerroksia kosiskelevat ja niihin kannatuksensa perustaneiden puolueiden SDP:n ja maalaisliiton kannatus ja samalla yhteiskunnallinen painoarvo lisääntyi. Demokratiaan pääsivät osallisiksi entistä suurempi osa kansasta – kansanosa, jonka ääni ei siihen mennessä juuri ollut kuulunut porvariyhteistyön julman linjan takaa. Hallituksen olivat nyt muodostaneet sovittelevat voimat: sosiaalidemokraatit, maalaisliitto ja pieni edistyspuolue. Hallituksen tehtävänä oli “tehdä Suomesta puolustamisen arvoinen”, kuten Tanner puhisi. Uusi hallitustroikka käynnistikin 1930-luvun lopulla useita lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, jotka paransivat työväestön ja talonpoikaisväestön taloudellista ja sosiaalista turvallisuutta ja jotka samalla merkitsivät alkusysäystä hyvinvointivaltiokehitykselle ja nopeuttivat kansakunnan eheytymistä. Esimerkkeinä voidaan mainita kansaneläkelaki, äitiysavustuslaki ja kahden viikon kesäloma työntekijöille. 1930-luvun oli myös työmarkkinoilla vallinnut “sotatila”. Tammikuussa 1940 työntekijöiden ja työnantajien järjestöt kuitenkin tunnustivat toisensa tasa-arvoisiksi neuvottelukumppaneiksi.
“HUPS!” -Stalin saatuaan ensimmäisiä tietoja talvisodasta.
Ennen talvisotaa Stalin oli perustanut hyökkäyksensä osaltaan työväestön solidaarisuuden varaan. Neuvostojoukot kohtasivat kuitenkin kaikkialla ankaraa vastarintaa ja yhtenäisen Suomen jalon pettuleivällä kasvaneen kansan. Veljeksiä erottaneesta sisällissodasta oli kulunut vasta kaksi vuosikymmentä ja Lapuan liikkeen mellastuskin loppui vain reilu viisi vuotta sitten. Tällainen talvisodan aikainen yksimielisyys on historiassa ainutlaatuinen. Hallituksen politiikkaa ei arvosteltu, sotilaskarkuruutta ei ilmennyt ja työteho ja yhteenkuuluvuus olivat huipussaan.
Molempien aatesuuntien kärkkäin aines oli heivattu taka-alalle.Vasemmisto oli ennen sotaa suhtautunut vihamielisesti vapaaehtoisiin maanpuolustusjärjestöihin, mutta nyt sosiaalidemokraattisen työväen sallittiin liittyä suojeluskuntiin ja Lotta Svärd -järjestöön. Myös oikeisto perääntyi entisistä jyrkistä asemistaan ja tunnusti punamultahallituksen oikeutuksen ja saavutukset.
8. KESKEISET HENKILÖT
Vihtori Kosola: “Jumalan valitsema kansanjohtaja!”
(Mikko Hanni)
Lapuan liikken johto koostui monista yhteiskunnallisesti merkittävistä henkilöistä. Johtajana toimi Vihtori Kosola, mutta taustalla hääri monia poliitikkoja, kirjailijoita ja korkea-arvoista armeijan päällystöä, kuten Kai Donner, Kurt Martti Wallenius, Vihtori Herttua ja Iivari Koivisto.
Lapualainen Vihtori Kosola, entinen jääkäriaktivisti ja suojeluskuntalainen, toimi Lapuan liikkeen perustajana ja johtajana. Myöhemmin hän johti myös IKL:ä. Lapuan liikkeen poliittiset tahot ymmärsivät kristillisyyteen vetoamisen voiman ja Kosolaa saatettiinkin kutsua puhetilaisuuksissa jopa “Jumalan valitsemaksi kansanjohtajaksi”. Kosola toimi myös Lapuan liikkeen tunnetuimman tempauksen, 7.7.1930 järjestetyn talonpoikaismarssin, johdossa. Hänellä oli sormensa pelissä myös Mäntsälän kapinassa, josta Kosola tuomittiinkin 9 kuukaudeksi ehdottomaan vankeustuomioon. Tuomio muutettiin kuitenkin loppujen lopuksi ehdolliseksi. Monien tulkintojen mukaan Kosola toimi pelkästään Lapuan liikkeen keulakuvana ja poliittinen valta oli muualla, kuten tohtori Vilho Annalalla. Vihtori Kosola menehtyi Lapualla 14.12.1936.
Lapuan liikkeen ehkäpä tunnetuimpana taustanimenä tunnettiin suomalainen kenraaliluutnantti, yleisesikunnan päällikkö ja kirjailija, Kurt Martti Wallenius. Walleniusta pidettiin mm. syyllisenä K.J. Stählbergin kyydityykseen vuonna 1930 ja hän joutuikin eroamaan virastaan. Hän oli kuitenkin johtamassa suojeluskuntia vuonna 1932 spontaniisti järjestetyssä Mäntsälän kapinassa. Vihtori Kosolan tavoin Wallenius sai 9 kuukauden vankeustuomion tapahtuneesta, mutta tuomio muutettiin hänenkin osaltaan ehdolliseksi. Kurt Martti Wallenius kuoli 5.5.1984 Helsingissä.
Yksi vaikutusvaltaisimmista Lapuan liikkeen johtajista oli kirjailija ja poliitikko Kai Donner. Vaikka hän oli syntyperältään ruotsalaista sukua, suhtautui Donner varauksellisesti ruotsinkielisten erityisoikeuksiin. Kirjailija, toimittaja, elokuvaohjaaja ja poliitikko Jörn Donner on Kai Donnerin lapsi. Kai Donner menehtyi vuonna 1935.
Majuri Aminoff hurjana!
(Mikko Virtanen)
Suomen vapaussodan jälkeen vuonna 1918 käytyjä oikeudenkäyntejä leimasi vahva “valkopoliittinen” sivumaku. Valkoisten murskavoittoon päättyneiden taisteluiden jatkoilla parhaan hien sai pintaan päämajan tutkintaosaston päällikkö, majuri Gustav Aminoff, joka vahvasti vaikutti valtiorikosoikeuksien oikeudenkäytön luonteeseen. Majuri Aminoff oli erittäin ankaran linjan edustaja, mikä hyvin kuvasti armeijan näkemystä siitä, kuinka punaisia tulisi kohdella. Aminoff katsoi punaisten syyllistyneen maanpetokseen, ja peräänkuulutti
Koska hajoan tähän kommenttilaatikkoon, ja sen epäkäytännöllisyyteen, saatika sen huonoon toimivuuteen, päätin pistää ryhmämme työn linkin taakse. Ja vieläpä .docina.
Ryhmä 2:
Pienryhmä10 esittää:
http://www.helsinki.fi/people/ville.sinisalo/ryhma10.doc
Hajoamiseen ja epäkäytännöllisyyteen vetoamisesta huolimatta joku ryhmistä taisi ryypätä fatalit.