Suunnittelua ja sattumia

Teimme alkukesästä opintomatkan Lontooseen ja kirjasimme tunnelmia matkakumppaniemme kanssa matkablogiin.  Matkan tavoitteena oli löytää uusia ajatuksia johtajuudesta, luovilta aloilta ja tulevaisuudesta ja yhdistää niitä oppimisen ja osaamisen kehittämiseen.

Matkan toteutuminen oli pitkän suunnittelun tulosta, niin kuin asiat usein ovat. Kuitenkin hauskan ja antoisan siitä teki se, että valmiin suunnitelman ja struktuurin sisällä ja lisäksi tapahtui valtavasti spontaaneja asioita. Niin usein on. Tälle yksinkertaiselle asialle emme kuitenkaan arjen työtilanteissamme aina muista antaa riittävästi tilaa. Eli: suunnittele – ja jätä suunnitelma sitten riittävästi taka-alalle, jotta mahdollistat sattumat. Mahdollisuuksia tulee näkyviin, kun mieli on avoinna ja olet hereillä.

Sattumien mahdollistamista kuvaa englanniksi käsite serendipity – finding pleasant or useful things by chance.

Blogi löytyy täältä:

http://creatingpresence.wordpress.com/

 

 

Läsnäolon taitoa

Kehittäjävalmennuksemme päättyi vast’ikään. Prosessi ajoittui kolmen kuukauden ajalle ja piti sisällään kolme kaksipäiväistä jaksoa ja niiden välissä monenlaisia kokeiluja, kehittäjäroolin ja toiminnan arviointia sekä perehtymistä itse kullekin tarpeellisiin materiaaleihin.

Olemme yhdistäneet valmennukseemme yhteiskehittelyssä hyödyllisiä ja toimivia kehittämismenetelmiä ja aimo annoksen huomiota myös suotuisan mielentilan löytämiseen. Mindset-puoli olikin useimpien mielestä olennaista sisältöä menetelmäosaamisen rinnalla. Tiedossahan on, että ihmiset, jotka tuntevat paremmin mielensä ja sen liikkeet ovat tuloksellisempia kuin sellaiset, jotka eivät tunne.

Miten omaksua hyviä ajan ja mielen hallinnan keinoja? Miten ylläpitää ja rakentaa myönteistä ajattelua ja kasvattaa hyvää energiaa? Mistä löytää keskittymisen ja rauhoittumisen keinoja arkeen itselle ja kumppaneille?

Päivän mittaan voit yksinkertaisesti vain keskittyä hengityksesi tai kehon aistimusten huomaamiseen hetkittäin. Tällaisten tietoisten pienten pysähtymisten ohella yksi keino luoda rauhaa ja kasvattaa myönteisyyttä on se, että on mahdollisimman hyvin läsnä siinä mitä ikinä onkaan tekemässä. Kuulostaa yksinkertaiselta ja onkin sitä, mutta vaatii kyllä tietoista heräämistä ja uteliaisuutta asialle. Tietoinen hyväksyvä läsnäolo nykyhetkessä ja tekemisessä syntyy harjoittamalla mieltä ja siksi sitä voisi kutsua mindfitness-taidoksi. Asenteena se tarkoittaa asioiden ja elämän kohtaamista arvottamatta, hyväksyen ja arvostaen.

Teemmepä siis mitä tahansa ollen tekemisessä läsnä tietoisesti, olemme onnellisempia kuin silloin, kun mielemme harhailee muissa asioissa – olivatpa ne tekemättömiä töitä tai mukavia unelmia. Onnellisempi ja tyytyväisempi olo sekä avain tuloksellisuuteen on siis lähempänä kuin ehkä osaamme ajatellakaan. Tässä hetkessä, yksin tai muiden kanssa.

 

Taitona unelmointi?

Anssi Tuulenmäki ehdottaa kirjassaan Lupa toimia eri tavalla (2010), että unelmointi voisi olla oppiaine jo peruskoulussa  – kiehtova ajatus.  Unelmat ovat kehittämistyön polttoainetta ja antavat meille uskoa ja voimaa toimia kohti haluttua suuntaa ja tavoitetta. Unelmat auttavat meitä tunnistamaan haaveemme ja näkemään, sen mikä meitä innostaa ja kuljettaa eteenpäin.

Ei ole sattumaa, että ratkaisukeskeisessä työskentelyssä lähdetään liikkeelle oman tai yhteisen tavoitteen määrittelystä. Tavoitteet auttavat siirtymään unelmoinnista tekojen maailmaan.  Tavoite suuntaa huomiomme siihen, mitä kohden haluamme kulkea sekä kiteyttää unelman konkretian muotoon.  Kysymykset ” Mitä toivotte tältä?”   “Mikä olisi paras mahdollinen lopputulos?” tai “Mistä sellaisesta unelmoitte, jota ette ehkä rohkene sanoa edes ääneen?” avaavat mieltä uuden äärelle.  Kehittämistyö on silloin mahdollisuuksien toteuttamista, johon innostus synnyttää energiaa.

Saatamme olla jo melko kouliintuneita asettamaan tavoitteita itselle ja muille, mutta uskallammeko unelmoida rohkeasti yhdessä ja lähteä tielle, jota muut ehkä ihmettelevät, kunnes haluavatkin seurata. Mäkihyppääjä Jan Boklöv uskalsi –  hän kehitti 1980 -luvun lopulla V-tyylin, josta ei pisteitä herunnut ja jolle muut  sillloin naureskelivat.

Ehkä juuri siksi unelmointi olisi hyvä oppiaine: taitoa oppia ajattelemaan rohkeasti, taitoa ajatella toisin ja luovasti –  uskallusta etenemään “laatikon ulkopuolelle”, omia reittejä luoden. Ja taitoa tehdä unelmista mahdollisia tavoitteita…

Mikä on oma  unelmasi, jota et ehkä rohkene edes vielä ääneen sanoa?  Unelmia, suuria ajatuksia ja rohkeita tavoitteita vuodelle 2013 toivoen.

Kirjallisuutta
Anssi Tuulenmäki, 2010: Lupa toimia eri tavalla.WSOYpro, Porvoo.

Askeleita eteenpäin

Kuinka luoda eteenpäin vievää toimintaa sekä löytää yksinkertaisuutta ja rauhaa useasti monimutkaisiin tilanteisiin? Miten synnyttää ja ylläpitää omaa ja muiden luottamusta siihen, että yhteistä toimintaa voidaan muuttaa, parantaa, uudistaa myönteiseen suuntaan?

Ratkaisukeskeisyyteen pohjautuvat ideat ovat luonteeltaan arvostavia, innostavia ja toimivia. Niillä omien ja lukuisten kuulemiemme kokemusten mukaan pääsee pitkälle – usein pienin, mutta tehokkain askelin. Keskeinen keino on kysymisen ja näkökulmien löytämisen taito. Ratkaisukeskeisyyttä ei pidä ymmärtää liian yksioikoisesti ratkaisujen hakemisena, joskin tavoitteellisuus kuuluu kuvaan. Menetelmänä ja ajattelutapana se on kuitenkin paljon muutakin. Yksi keskeinen taito on näkökulmien ja vaihtoehtojen hakeminen ja näkeminen. Ongelmien ja puutteiden skannaaminen on tarpeen tiettyyn pisteeseen asti, mutta eteenpäin menoa auttaa  enemmän toivotun tilanteen hahmottaminen. Ihmisiä voi auttaa kuvittelemaan, millainen on toivottu tilanne muutettavan asian suhteen.

  • Mitä haluaisimme nykyisen tilanteen (ongelman, epätietoisuuden tms.) sijaan?
  • Miltä tilanne näyttää silloin?
  • Mistä huomaamme, että asia on mennyt tavoiteltuun, hyvään suuntaan?

Myönteiset kuvaukset ja toiveet tuovat luonnostaan mukaan ajatukset siitä, mitä itse teemme toisin ja millaisia vahvuuksia ja kokemuksia meillä on käytössämme. Olemassa olevien vahvuuksien bongaaminen kuulostaa yksinkertaiselta. Tositilanteissa se kuitenkin unohtuu herkästi, kun ongelmien ja haasteiden setviminen tuntuu tarpeelliselta eteenpäin pääsemiseksi.

Muutama viikko sitten kuulimme tarinan ruotsalaisesta it-alan firmasta. Palaverissa toinen toistaan asiantuntevammat kaverit analysoivat palvelussa ilmenneitä ongelmia. Tämä oli firmassa tuttu kuvio: ongelmien kuvaamisella ja selittämisellä suorastaan pädettiin. Palavereissa aika kului tähän ja varsin usein loppui keskenkin. Sama oli taas toistumassa, vaikka toimitusjohtaja ja iso joukko firman työntekijöitä oli ollut vastikään yhdessä kongressimatkalla omaksumassa ratkaisukeskeisiä työtapoja. Kesken kiivaimman ongelmapuheen palaverin vetäjä heräsi: mitä jos määrittelemmekin ongelmien sijasta toivotun ratkaisun – parhaista parhaan tilanteen. Kaverit pääsivät yhteisymmärrykseen viidessä minuutissa. Tavoitetilanteen avulla tunnistettiin, mitä sellaista toimivaa on jo, joka auttaa pääsemään sinne. Mahdollisuudet listattiin. Niitä löytyi pieniä ja suuria ja niistä valittiin kolme seuraavaksi otettavaa askelta. Hymyt kasvoilla kertoivat, että ongelma korjaantui samalla – ei ollut tarvetta enää palata siihen. Kerromme tämän tarinan, vaikkakin kertoja pyysi, ettei tätä levitettäisi ainakaan kilpailijoille – niin kovan kilpailuedun he kokevat löytäneensä.

 

 

Kehittäjän taito on taitoa rakentaa yhteisiä oppimisen tiloja

Galleria

Kehittäjän työ on entistä useammin erilaisten ihmisten ja osaamisten yhteen saattamista sekä vuorovaikutusprosessien rakentamista. Tämä todentuu mainiosti myös EK:n Oivallus-hankkeen videoklipissä: millaista on työ tulevaisuuden Suomessa? Sanoman voisi tiivistää sanapareihin yhteisöllinen oppiminen ja yhdessä luomisen taidot – näitä taitoja tulisi kasvattaa … Lue loppuun