Pyöritkö tällä sivustolla, koska harkitset kehitysmaatutkimusta tulevaksi opiskelualaksesi? Oletko kiinnostunut kehitysmaihin liittyvistä kysymyksistä? Haluaisitko joskus työskennellä vaikkapa kansainvälisissä järjestöissä? Jos vastauksesi on kyllä, on aika tarttua pääsykoekirjaan ja ryhtyä lukemaan! Tähän viestiin on kasattu hieman nykyisten opiskelijoiden pääsykoefiiliksiä sekä vinkkejä sisäänpääsyyn.

Kehitysmaatutkimus on ala, josta harvat tietävät ja vielä harvemmat opiskelevat. Sisäänpääsy voi tuntua mahdottomalta, mikäli tuijottaa ainoastaan taulukoita. On toki totta, että hakijoista vain 3 % (eli 10 henkeä) pääsee syyskuussa astelemaan ylpeänä laitoksen kahvihuoneelle. Tästä huolimatta pääsykoe ei ole minkään sortin mörkö eikä vastauksiasi arvioi erehtymätön ylijumala. Sisäänpääsy on siis mahdollista ilman ylioppilastodistuksen ällärivistöä tai puolen vuoden pääsykoepänttäystä. Ahkera lukeminen on tietenkin oleellisinta sisäänpääsyn suhteen, mutta myös ajankäytön suunnittelu, kokonaisuuksien hahmottaminen ja hyvien esseevastausten kirjoittaminen ovat tärkeitä. Myös ripaus tuuria tarvitaan : )

Miten pääsykokeisiin kannattaa sitten valmistautua?

– Mieti, mitkä opiskelutavat soveltuvat sinulle. Opitko parhaiten kirjoittamalla muistiinpanoja, lukemalla, tekemällä ajatuskarttoja tai jollain muulla tavalla?

– Kannattaa myös miettiä, opitko parhaiten kotona vai kirjastossa. Kirjasto soveltuu paremmin, mikäli kotona on vaikea keskittyä. Toisaalta kirjastossa voi törmätä muihin pääsykoelukijoihin (iik!), mikä voi masentaa. Myös eväät tulevat pidemmän päälle kalliiksi. Kotona lukeminen sopii, mikäli keskittymiskykysi on huippuluokkaa etkä harhaudu vahingossa esim. netin syövereihin.

– Kannattaa opetella ensisijaisesti kokonaisuuksia, ei yksityiskohtia. Pääsykokeissa tehtävät ovat yleensä esseitä, jotka mittaavat laajempaa asioiden yhdistelyä ja ymmärtämistä. Kokonaisuuksien hallintaa voi harjoitella esimerkiksi kirjoittamalla esseitä tai tekemällä ulkomuistista käsitekarttoja (loistava keino harjoitella omaa osaamistaan muutamaa viikkoa ennen koetta! Varo kuitenkin kirjoittamasta liikaa, ettei käsi tule kipeäksi t. eräs jolla oli Mobilatia mukana pääsykokeessa…)

– Tutustu vanhoihin pääsykoekysymyksiin. Niistä näkee hyvin, millaisia asioita on kysytty ja mitä kenties ei ole vielä kysytty ollenkaan… Älä kuitenkaan masennu mallivastauksista – niihin on ängetty käytännössä kaikki (tai enemmänkin), mitä kyseisestä asiasta kirjassa mainitaan. Vanhat pääsykoekysymykset löytyvät täältä: http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/opiskelu/opiskelijaksi/lisatietoa/arvosteluperusteet.html

– Valmennuskurssit ovat näppärä tapa saada varmuutta omaan osaamiseen. Ne eivät kuitenkaan auta ketään pääsemään sisään, vaan tarjoavat lähinnä eväitä omaan opiskeluun.

– Harjoittele kirjoittamista! Muista myös, että aineisto-osuus on yhtä tärkeä kuin kirja-osuuskin. Kirjoittamisessa kannattaa harjoitella erityisesti ajankäyttöä, sillä periaatteessa jokaista 6p esseetä varten aikaa on 45 minuuttia.

– Muista myös levätä välillä. Lukemisessa tärkeintä on laatu, ei määrä. Pidä joskus lepopäivä, se oikeasti kannattaa (t. jälleen eräs, joka ei pitänyt kolmeen kuukauteen vapaapäivää)!

– Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: motivaatio. Motivaatio ajaa pääsykoekirjan pariin, vaikka kuinka laiskottaisi ja ulkona paistaisi aurinko. Mieti, kuinka paljon haluat opiskella (vastaus: tosi paljon) ja kuinka hyvältä paksun kirjekuoren saanti kesällä voisi tuntua (vastaus: aivan törkeän upealta).

Jokaisella on omat kokemuksensa ja fiiliksensä pääsykokeista. Tässäpä muutamia ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden mietteitä:

Miksi hait opiskelemaan kehitysmaatutkimusta?

”Kiinnostus kehitysmaita kohtaan ja hurja palo maailmanparantamiseen syttyi oltuani partion kehitysyhteistyöleirillä Sambiassa kaksi viikkoa kesällä 2006. Lukion jälkeen lähdin tutustumaan omastani eroavaan kulttuuriin ja olin vapaaehtoisena Ugandassa. Vapaaehtoisena ollessani pääsin tutustumaan ruohonjuuritasolla ugandalaiskylän arkeen ja “kehitysmaayhteiskuntaan” – tiedonjanoni kasvoi, vaikka usko maailmanparantamiseen latistui. Halusin tietää enemmän: miten asiat todellisuudessa ovat makrotasolla ja miten ne vaikuttavat; mikä on ‘kehityksen’ kannalta merkittävää ja mikä ei; mistä maailman eriarvoisuus voi johtua…? Siispä päätin hakea valtsikaan opiskelemaan
kehitysmaatutkimusta ja jeejee, onneksi onnisti!”

”Maailmantuska painoi päälle : D Tuntui myös siltä, ettei Suomesta löytynyt ainoatakaan muuta mua kiinnostavaa alaa. Halusin oppia lisää kamalasta maailmasta ja ymmärtää, mistä globaali epätasa-arvo johtuu ja miten juuri minä voisin maailman pelastaa. Kaikki toiveet maailman ymmärtämisestä ja etenkin pelastamisesta ovat luonnollisestikin jo tuhoutuneet, haha…”

”Hain lukemaan kehitysmaatutkimusta, koska siinä tuntui yhdistyvän kaikki ne asiat, jotka mua lukion oppiaineissa kiinnosti: mantsa, yhteiskuntaoppi, eri kulttuurit, historia jne. Halusin opiskella kansainvälisesti suuntautunutta alaa, ja kehitysmaatutkimus sopi luontevasti kuvaan.”

“Kun alun perin päätin hakea valtiotieteelliseen tiedekuntaan, en osannut päättää tulevaa pääainettani. Lueskelin paljon eri aineiden oppaita ja niihin liittyvää muuta materiaalia. Jostain syystä kehitysmaatutkimus tuntui kaikista mielenkiintoisimmalta: se on omalla tavallaan erikoinen oppiaine, kohtalaisen uusi (ei kankeita ja ikäloppuja teorioita) ja ennen kaikkea monitieteinen. Kehitysmaatutkimuksen piiriin kuuluvat niin kansantaloustiede, maantiede, politiikka, kulttuuritieteet ja filosofia (vain muutamia mainitakseni) ja näiden eri osa-alueiden taustalla kulkee kysymys kehityksestä. En siis ollut lähtökohtaisesti kiinnostunut niinkään kehitysmaista, vaan kehityksestä yleisellä tasolla ja sen ongelmista globaalisti. Kun kävin kirjakaupassa lukaisemassa Kehitysmaatutkimuksen perusteet -kirjan johdantokappaleen, jossa oli hieman tarkempia näkökulmia oppiaineeseen, tein päätökseni.”

”Harkitsin todella pitkään matkailualaa, koska olen aina ollut kiinnostunut maailman kulttuureista sekä halunnut kansainvälisen uran. Matkailu tuntui kuitenkin jollain tapaa hieman liian pinnalliselta, koska toisaalta minulla oli halu tehdä jotain oikeasti merkityksellistä. Kun sitten löysin ylioppilaskirjoitusten aikoihin kehitysmaatutkimuksen
yliopisto-oppaasta, olen tiennyt haluavani opiskella juuri tätä. Yksi innoittajani oli Francesca Marcianon kirja Afrikan taivas.”

Miten valmistauduit kokeeseen?

”Hain viime keväänä toista kertaa ja minulla auttoi avoimessa yliopistossa tehdyt kehitysmaatutkimuksen perusopinnot. Pääsykoekirjaa pitää vain jaksaa lukea, lukea ja lukea. Kannattaa miettiä, mitkä oppimistaktiikat sopivat itselle. Itse luin kotona ja usein ajoitin lukemisen aamupäivään, koska tiesin pystyväni keskittymään silloin paremmin kuin esim. iltaisin. Tein paljon muistiinpanoja, pyysin vanhempiani kyselemään minulta kysymyksiä pääsykoekirjan aiheista sekä vaikeimmista alueista tein mindmappeja. On hyvä, jos kirjasta löytää itselle vaikeimmat ja helpoimmat osa-alueet, jolloin kannattaa panostaa niihin vaikeampiin. Ei kannata luottaa tärppeihin, koska kirja pitää osata
kokonaan. Kaiken kaikkiaan motivaation ylläpitäminen on ehkä kaikkein tärkeintä samoin kuin itseluottamus. Hoin itselleni, että pääsen opiskelemaan ja hiljalleen aloin uskomaankin siihen. Välillä tekee varmasti mieli luovuttaa, mutta silloin kannattaa lukemisesta pitää välipäiviä ja jatkaa sitten taas.”

”Pääsin sisään toisella hakukerrallani. Ensimmäisenä keväänä kävin valmennuskurssin, joka ei siinä elämänvaiheessa mulle oikein sopinut. Käytin kuitenkin valmennuskurssimateriaaleja seuraavana keväänä itse opiskellessani. Silloin luin vain yksin kirjastossa, tähtäsin vähintään noin kuuteen tuntiin joka arkipäivä + viikonloppuisin jaksamisen mukaan. Tein kirjasta monet eri muistiinpanot, tiivistelmät, listat ja luettelot. Kirjoittaminen on mulle se juttu, joka auttaa parhaiten oppimaan. Siinä meni tietysti aivan tuhottoman kauan aikaa ja älyttömästi paperia, mutta tuli myös
tulostakin, vaikken todellakaan uskonut pääseväni sisään. : )”

”Kävin pääsykoerumban läpi kaksi kertaa. Ensimmäisenä keväänä kävin valmennuskurssilla, toisena keväänä lueskelin ja piirtelin kaavioita ja muistiinpanoja kotosalla. Pääsykokeisiin lukiessa asenne on mielestäni ratkaisevin tekijä: lukeminen vaatii toisaalta pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta, toisaalta rentoa fiilistä ja armollisuutta. Lukemisenkin pitää olla edes jokseenkin kivaa!”

”Opiskelin ja luin to del la paljon. Kevään kuluessa helmikuusta lähtien elin vähänkuin symbioosissa pääsykoekeirjan kanssa. Lueskelin sen, luin huolella ja kertasin ja tein monenlaisia muistiinpanoja – sanalistoja, käsitteenmäärittelyjä, ajatuskarttoja, ransakalaisviivatiivistelmiä… Lisäksi olin Kannustin oy:n valmennuskurssilla. Kurssi auttoi hahmottamaan suurempia kokonaisuuksia aiempaa paremmin ja siellä lisäksi oppi suunnittelemaan ja kirjoittamaan jäsenneltyjä esseitä nopeasti. Lähtötilanteeni valtsikaan pääsemiseen ja kehitysmaatutkimuksen opiskeluun oli heikko – en ollut ikinä opiskellut yhteiskuntaoppia enkä edes historiaa, joten perusasiatkin olivat hukassa. Luin siis pääsykoekirjan ohella paljon muuta materiaalia – lukion historiankirjoja, yk-opasta, kehitys-lehteä ja maailman kuvalehteä – ja kävin KePa:n järkkäämissä seminaareissa ja luennoilla. Jos olen ihan rehellinen(noloa edes myöntää), en oikeastaan tiennyt mikä YK on. Kaikki on siis mahdollista, kun motivaatio on valtava, yritys sitäkin suurempaa ja kun uskoo pystyvänsä siihen mitä tekee!”

“Iso osa valmistautumistani, ja oikeastaan kaiken alku, oli varmasti henkinen päätös siitä, että tulen seuraavien lukuisten kuukausien aikana järjestämään elämäni niin että opin kirjan ja sisäistän sen asiat. Oikeastaan tämä prosessi alkoi jo edellisenä syksynä, kun investoin pääsykoekirjaan ja rupesin lukemaan sitä kuin mitä tahansa kirjaa, mielenkiinnosta ja ajanvietteenä. Hiljalleen lukemisen edetessä kiinnostuin aiheesta enemmän ja enemmän, ja kun viimeinen sivu oli vihdoin kääntynyt, tajusin että olin henkisesti valmis ainakin panostamaan. Seuraavana vuorossa oli omien aikataulujen järjestäminen niin että lukemisesta tulisi kevään arkirutiini, periaatteessa toinen päivätyö, eli aamulla kirjastoon ja iltapäivällä/alkuillasta muut hommat. Aika pian vuodenvaihteen jälkeen aloittelin järjestelmällistä lukemista kirjan alusta saakka. En tehnyt mitään tarkkaa kalenteriaikataulua, mutta päätin että yritän lukea kirjan neljästi läpi ennen pääsykokeita. Yritin tehdä jokaisesta vähänkin suuremmasta kirjan kokonaisuudesta mahdollisimman omalaatuisen muistiinpanokokonaisuuden, jossa kirjan tekstimassa oli suodattunut oman pääni kautta itselleni mielekkääksi paketiksi. Yritin muodostaa sellaisen automaation päässäni, että väliotsikko toimii hakulausekkeena päässäni, jolla vastaukseksi tulee kaikki sen väliotsikon alla olevat asiat. Nyrkkisääntönä varmaan olisi hyvä sellainen, ettei luku-urakan alussa kannata suunnitella mitään jäykkää ja tarkkaa suunnitelmaa, jos ei ole 100-varma, että se pitää loppuun asti. Tärkeintä on kuunnella omaa päätään jatkuvasti ja pohtia, onko tyytyväinen siihen miten asioita sisäistää ja pystyykö kirjan asioita muistamaan ongelmitta ilman edessä avoinna lojuvaa pääsykoekirjaa. Edellisen kriteerin perusteella on hyvä suunnitella oma lukemisensa itselleen sopivilla tavoilla.”

Vinkkejä pääsykoetilanteeseen?

“Pääsykokeessa jännittää aina vaikka yleensä ei jännittäisi missään eikä koskaan. Jos tärisyttää ja hikoiluttaa niin sitten tärisyttää ja hikoiluttaa, mutta kokeessa tekstiä on vain tultava ulos päästä, kirjan asiat pitää vain puristaa paperille. Kun alkaa vain paiskia töitä ensi minuuteista lähtien, niin keskittyminen häivyttää jännityksen pois. Kun olin lukenut huolella kysymykset (huom pitääkö määritellä, vertailla vai luetella), kirjoitin tasaisella ja reippaalla vauhdilla koeajan alusta loppuun. Konkreettisia vinkkejä varmasti olisivat: Kannattaa saapua aikaisin koepaikan läheisyyteen, ajatella jotain muuta, nauttia kevätauringosta, kokeessa ehkä lukea kysymys kerrallaan ja äärimmäisen tarkasti, sillä määrittely ja pohdinta tai selvittäminen ovat kaikki hyvin eri asioita. Se, tekeekö aineiston ensin, riippuu ihmisestä. Aineistoa ei kuitenkaan ehdi lukea kovinkaan tarkasti, vaan yrittää pikavauhtia poimia sieltä nimenomaan kysymykseen liittyvät asiat.”

”Kokeessa kannattaa kirjoittaa kaikki mikä tulee mieleen, eikä jäädä seurailemaan mitä muut tekevät. Kannattaa kiinnittää erityisen paljon huomiota ajankäytön harjoitteluun, viisi tuntia voi tuntua pitkältä ajalta mutta sitä se ei ole. Jos kysymykset näkiessä tuntuu, ettei osaa mitään kannattaa vain ruveta kirjoittamaan ja usein asiat muistuvat
mieleen itsestään. Kannattaa vastata ensiksi itselle helpoimpaan kysymykseen, jolloin alitajunta ehtii prosessoida vaikeampia kysymyksiä sillä välin.”

”Luota itseesi! Sitä viisituntista varten olet tsempannut koko kevään ja osaat kyllä. Itse laskin kuinka paljon aikaa millekin tehtävälle voin varata – 45 minuuttia aineiston lukemiseen ja 7 minuuttia per mahdollinen piste(melko matemaattista, mutta itsellä ei tullu sitten kiire minkään tehtävän kanssa, helpoimpiin ehti vastata jopa nopeammin ja
viimeiseenkin ehti sitten panostaa – kirjoittamisen aikatauluttamista kannattaakin ehkä harjotella jo lukemisvaiheessa). Ennen vastaamista luin kysymyksen ainakin kolmesti – ymmärsinhän mitä kysytään ja kaiken mitä kysytään.
(Tässä oma vastauschecklist, jonka tein päivä ennen pääsykoetta: vastaa kysymyksen virkkeellä jo johdannossa ja uudelleen lopetuskappaleessa; määrittele käsitteet; käsiteltävän asian taustat(mm. siirtomaahistoria?)? mikä kehitysnäkökulma? ;valtavirran näkökulma aiheeseen? ;kritiikki/vaihtoehtoinen näkökulma? ;sijoita aikaan – mikä
konteksti? ;aiheeseen liittyvät haasteet/tulevaisuus? ;muista aina KMT:n monitasoisuus-mikro, makro, aika vastatessa!)

Lisäksi…Itsehän join kolme litraa nestettä pääsykoetilanteessa. Vastikään hollantilaistutkijat ovat julkistaneet tutkimuksensa siitä, kuinka pissahätä auttaa tekemään hyviä päätöksiä – kenties siinä se todellinen  selitys opiskelemaan pääsemiselleni! http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Tutkimus:+Pissahädässä+ihminen+tekee+parempia+päätöksiä/art-1288372949655.html”

”Apua! En oikeesti tiedä, miten siihen voisi etukäteen valmistautua. Itse menin vain täydelliseen adrenaliinipitoiseen zen-tilaan ja oksensin kaiken muistamani paperille. Muista ottaa evästä mukaan (mieluiten sellaista, jota voi syödä yhdellä kädellä samaan aikaan kun kirjottaa), tumma suklaa on tosi hyvä. : D Muista kirjottaa ihan KAIKKI mitä
aiheesta muistat, jokainen pienikin nippelitieto voi auttaa. Ja muista, että me ollaan kaikki vain ihmisiä – myös pääsykokeen laatija ja tarkastaja!”

Miten kehitysmaatutkimuksen opiskelu on vastannut odotuksiasi? Oletko ollut tyytyväinen?

”Olen ehdottoman tyytyväinen alavalintaani. Sivuainevaihtoehtoja ja tulevia työmahdollisuuksia on niin paljon, että kukin löytää varmasti juuri itselle sopivan polun.”

”Itselläni oli aika hyvä yleiskuva aineesta jo ennen kuin pääsin sisään, joten olin osannut varautua tähän aika hyvin. Olen ollut todellakin erittäin tyytyväinen! Monesti olen miettinyt, miten ihanaa onkaan olla yliopisto-opiskelija parin tylsän työpitoisen välivuoden jälkeen. : ) Meillä on aivan ihana, tiivis ja intiimi oppiaine, jossa ihmiset
on sydämellisiä, lämpimiä ja vastaanottavia ja jonne kaikki on tervetulleita! <3”

”Opiskelu on ollut juuri sitä mitä odotinkin sen olevan. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja ne painottuu yleisyhteiskuntatieteellisiin, abstraktimpiin teemoihin(“mitä on kehitys” “kehitysmaatutkimuksen yhteiskuntarealiteetit”). Tosin mielikuvitusta käyttämällä ne linkittyy tiivisti juuri käytännön kehityskysymyksiin. Opiskelu on paljon itsekseen lukemista, perehtymistä ja luennoilla istumista. Mutta muuhun valtsikaan ja ylipäänsä
yliopisto-opiskeluun verrattuna keharit on tosi etuoikeutetussa asemassa: meitä on niin vähän ja suhteessa resursseja (ainakin vielä) niin paljon, että meillä on pääsääntösesti oman aineen opinnot kirjatenttien sijaan seminaareina  – pienryhmäopetuksen avulla pääsee oikeasti keskustelemaan käsiteltävistä aiheista (esim. kehitysapu, Afganistan,…)
muiden opiskelijoiden kanssa ja kyselemään proffilta ja muilta tutkijoilta.”

Toivottavasti näistä vinkeistä ja fiiliksistä on apua pääsykokeisiin valmistautuessa! Tsempatkaa ja lukekaa ahkerasti, se on sen arvoista!

Suunnattomalla rakkaudella,

Jutta Stenholm (Kehon sihteeri ja tiedottaja ’11) sekä muu Kehon hallitus 2011