Tavalliset opiskelupäivät ovat harvemmin yhtä inspiroivia kuin tänään. Projektikurssin aloituspäivä oli superintensiivinen paketti, jonka aikana tutustuimme ryhmiin ja yhteistyötahoihin, ja liimasimme uudelleen ja uudelleen pöydän täyteen ideoita. Jotenkin se aika hujahti hetkessä.

Mikä yhdistää humanistia, ympäristöekonomistia, yhteiskuntapolitiikan opiskelijaa ja kolmea ympäristömuutos ja -politiikan opiskelijaa? No, Skanskan hankintaketjun parantaminen ainakin seuraavien kahden viikon ajan. Ryhmämme sai yhteistyökumppaniksi rakennuskonserni Skanskan ja haasteeksi parantaa ympäristötietoisuutta ja -osaamista yhtiön hankintaketjussa Suomessa. Helppo homma hoidettavaksi kahdessa viikossa, eikö? Heti aluksi pääsimme keskustelemaan aiheesta Skanskan kestävästä kehityksestä vastaavan päällikön Kaisa Kekin kanssa, jolla selvästi oli korkeat odotukset monitieteisen porukkamme ideoinnista!

Haasteemme taisi olla monimutkaisimmasta päästä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Pöytämme täyttyi eri värisistä post-it -lapuista, kun norsunkokoinen haaste alkoi jakautua pienempiin palasiin, ja ongelman eri näkökulmat ja toimijat hahmottua. Sen verran kun nyt muihin pöytiin ehti vilkuilla, vaikutti siltä, että Pohjois-Suomen susia, kestävien elämäntapojen näkökulmia sekä tuulivoiman ja matkailun suhdetta pohdittiin aivan yhtä intensiivisesti. Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että kurssi lunastaa suuret odotukset!

Tärkeä kysymys löytyi muuten Think Companyn vessan seinälle teipatulta paperilta: kuinka suuri on värikkäiden post-it -lappujen ympäristövaikutus? Entä, jos post-it -lapuilla keksitään tapa, joka tekee lappujen käytön turhaksi? Entä kuinka suuri on vaikutus suhteessa siihen, että lappujen avulla keksitään keino parantaa suuryrityksen hankintaketjun materiaalitehokkuutta ja ympäristöosaamista?