Palaute puheviestinnän harjoittelussa

Palautteen saaminen omista puheviestintätaidoista on olennainen osa puheviestinnän harjoittelemista. Puheviestintää on suorastaan mahdoton oppia täysipainoisesti, mikäli oppija vain tekee annetut harjoitukset saamatta niistä palautetta. Mikäli keskitytään vain viestimään paljon, eikä pysähdytä tarkastelemaan toiminnan vahvuuksia ja kehittämisen kohteita, voidaan tahattomasti vahvistaa sellaisia viestintätapoja, jotka ovat esimerkiksi tuloksettomia ja kaavamaisia.

Puheviestinnän opetuksessa palautteella tarkoitetaan yleensä sellaisia puheviestintää harjoittelevalle annettavia kommentteja, jotka sisältävät kuvailevaa ja arvioivaa tietoa hänen suorituksestaan. Palautteen tehtävänä on muun muassa kertoa puhujalle yleisön reaktioista, esityksestä syntyneistä vaikutelmista, tehdä parannusehdotuksia seuraavia viestintäkertoja silmällä pitäen ja samalla motivoida puhujaa harjoittelemaan edelleen.

Palaute mahdollistaa oppimisen jäsentelyn ja tehokkaan harjoittelun. Se kertoo oppijalle, kuinka tämä kehittyy harjoiteltavissa taidoissa, ja osoittaa, millä viestinnän osa-alueilla oppija on vahvoilla ja missä on vielä kehittämisen varaa. Rakentavan palautteen on havaittu myös lisäävän oppijan itseluottamusta sekä syventävän itsetuntemusta, sillä ulkopuolelta saadun palautteen avulla saamme tietoa niistä alueista, joista olemme itse vähiten tietoisia. Toisten antama palaute onkin kuin peili, johon voi verrata omia kokemuksia ja tulkintoja sekä suhteuttaa omaa arviointiaan. Tuloksena on realistisempi käsitys omasta suorituksesta ja puheviestintäosaamisesta.

Palautteenannon muodot

Palautetta voidaan antaa usealla eri tavalla. Kirjallinen palaute voi olla vapaamuotoista tai se voidaan antaa lomakkeella. Suullisen palautteen tavoitteena on varsinaisen arvioinnin ohella usein myös se, että kaikki läsnäolijat oppivat toistensa viestintäsuorituksista ja niitä arvioivasta palautteesta. Puheviestinnän opiskelussa on yleistä myös videopalautteen käyttö. Tällöin oppijalla itselläänkin on tilaisuus asettua ulkopuolisen asemaan tarkkailemaan viestintäsuoritustaan.

Videopalautetta katsottaessa saattaa itse viestintäsuorituksen tarkkailu jäädä aluksi sivurooliin. Huomio voi kiinnittyä puhetilanteen ja viestintätehtävälle asetettujen tavoitteiden kannalta merkityksettömiin seikkoihin, kuten omaan ulkonäköön. Liiallista yksityiskohtiin takertumista tulisi kuitenkin välttää ja huomio keskittää pääasiaan eli harjoittelun kohteena oleviin puheviestintätaitoihin. Usein tämä onnistuu pienen totuttelun jälkeen, joten ensimmäiset harjoitukset onkin hyvä katsoa useampaan otteeseen. Lisäksi on tärkeää muistaa, ettei suorituksen katseleminen tallenteelta ole sama asia kuin paikalla olleiden kuuntelijoiden näkökulma. Ne asiat, joihin oma huomio tallennetta katsoessa kiinnittyy, eivät välttämättä ole samoja, joita kuuntelijat ovat havainneet tai pitäneet merkittävinä aidossa viestintätilanteessa.

Eri palautteen antotapoja voidaan käyttää yksitellen tai niitä voidaan yhdistellä. Jälkimmäinen käytäntö onkin hyvin yleistä puheviestintätaitoja harjoiteltaessa.

Palautteenannon ajankohta

Palautetta voidaan antaa joko viestintäsuorituksen aikana, heti sen loputtua tai vasta pidemmän ajan kuluttua suorituksen päättymisestä.

Ensin mainitussa tapauksessa puhutaan samanaikaispalautteesta, mikä mahdollistaa suorituksen parantelemisen ”reaaliajassa” sen loppua kohti edettäessä. Yleisin ja tehokkaimpana pidetty palautteenannon muoto puheviestinnän harjoittelussa on kuitenkin heti suorituksen päätyttyä annettava välitön palaute.

Viivästeinen palaute annetaan sen sijaan vasta huomattavasti myöhemmin suorituksen jälkeen, jolloin sen herättämät kokemukset ja tuntemukset ovat jo jäämässä taka-alalle viestijän mielessä. Tapa saattaa olla eduksi arvioitaessa esimerkiksi tunteita herättäneitä tilanteita tai esiintymistä jännittävien oppilaiden viestintäsuorituksia.

Aiheeseen liittyvä video Helsingin yliopiston palvelimella (RealMedia-muodossa)

Palautteen lähde

Palautetta voi antaa niin kurssin opettaja kuin kanssaopiskelijatkin. Molempia palautteita pidetään tutkimusten mukaan yhtä hyödyllisinä oppijalle, ja vertaispalautteen on havaittu olevan myös varsin luotettavaa – tosin sen laatu riippuu luonnollisesti aina antajansa harjaantuneisuudesta viestinnän havainnoinnissa. Palautteen antaminen opetustilanteessa on hyödyllistä myös arvioijalle, joka harjoittelee samalla havainnoimaan ja tulkitsemaan verbaalista ja nonverbaalista viestintää sekä kertomaan päätelmänsä toisille.

Oman viestintäsuorituksen itsearviointia pidetään myös tärkeänä, jopa välttämättömänä, parhaan mahdollisen oppimistuloksen saavuttamiseksi. Oppija tietää itse parhaiten, mitä viestinnältään haluaa, miten suhtautuu viestintätilanteeseen ja miten sen kokee sekä missä taidoissa toivoo vielä kehittyvänsä. Täten oppimisen keskeisiä tuloksia ovat oppijan itsensä asettamien tavoitteiden saavuttaminen ja hänen oma käsityksensä itsestään oppijana. Toisilta saatu palaute ja itsearviointi täydentävät toisiaan luoden yhdessä kattavan kuvan puheviestintää harjoittelevan omista vahvuuksista ja kehittämisen kohteista.

Ohjeita palautteensaajalle ja palautteen antajalle

Kuinka vastaanotan palautetta?

Palautteen saajan kannattaa olla palautteen annossa aktiivisesti mukana. Hän voi jo etukäteen miettiä, mistä erityisesti haluaisi kuulla palautetta, ja kertoa tästä palautteen antajalle. Keskittynyt kuunteleminen on olennainen osa palautteen vastaanottamista, samoin kyseleminen ja tarkennusten pyytäminen. Parhaimmillaan palautteenannosta kehittyykin vuorovaikutteinen palautteen saajan ja antajan välinen keskustelu, joka voi olla myös yhteinen oppimistilaisuus kaikille tilanteeseen osallistujille.

Palautteen vastaanottajan on hyvä pitää mielessä, että kehittämiskohteita sisältävän palautteen tarkoituksena on antaa viestintätilanteessa toimivalle eväitä tulevia viestintätilanteita varten. Palautteen saajalla onkin ainutlaatuinen mahdollisuus saada tietoa oman toimintansa vaikutuksista, joten annettuun palautteeseen kannattaa suhtautua avoimin mielin. Palautteen vastaanottajan on esimerkiksi hyvä pyrkiä tulkitsemaan palaute rakentavasti niin, että se kohdistuu hänen tekemiseensä ja valintoihinsa, ei persoonaan.

Suullinen palaute kannattaa kirjata muistiin. Kommentteihin voi siten palata esimerkiksi esiintymisen ja palautekeskustelun aikaansaaman vireytymisen tasaannuttua. Palautetta voi pohtia ja jäsennellä mielessään, ja oppia niistä kohdista, joista itse katsoo tarpeelliseksi oppia. Palaute on kuitenkin aina ”vain” antajansa näkemys siitä, kuinka hän on tarkastelun kohteena olleen tilanteen havainnut ja tulkinnut.

Kuinka annan palautetta?

Palautteen antaminen kasvokkaistilanteessa voi tuntua hankalalta – palaute kun koskee puheviestintätaitoja, jotka ovat kiinteässä yhteydessä viestijän minäkuvaan ja persoonallisuuden piirteisiin. Palautetta annettaessa tulisi lisäksi osata ottaa huomioon toisen tunteet sekä tämän kyky ja halu ottaa vastaan omaa toimintaa koskevaa, arvioivaa tietoa. Palautteen antamista voidaankin pitää tietoisesti opeteltavana, ei-synnynnäisenä taitona, jota tulee haastavuutensa vuoksi harjoitella. Ensi alkuun ei tarvitse osata kiinnittää huomiota kaikkeen. On parempi arvioida huolella muutamaa viestintätapahtuman piirrettä kuin huonosti useampaa. Taitojen karttuessa myös palautteenannon taito kehittyy.

Rakentavan palautteenannon kriteerejä on mahdotonta esitellä kattavasti, koska palautteenanto on aina tilanne- ja tapauskohtainen, palautteen antajan ja saajan välinen vuorovaikutustilanne. On kuitenkin olemassa muutamia perusasioita, jotka on hyvä pitää mielessä palautetta annettaessa:

  • Palautteen antamiseen varataan riittävästi aikaa, jotta osallistujilla olisi mahdollisuus vuorovaikutteiseen palautekeskusteluun.
  • Palautteen tulee kohdistua sellaisiin opittavien taitojen kannalta olennaisiin piirteisiin, joihin oppija kykenee itse vaikuttamaan.
  • Palaute täytyy aina perustella.
  • Palautteeksi ei riitä pelkkä yleisvaikutelmien tasolle jäävä kuvailu (”Vaikutit asiantuntevalta/epävarmalta…”), koska palautteen vastaanottaja ei tällöin saa konkreettisia eväitä harjoitteluunsa. Palautteen antajan pitäisi pystyä konkretisoimaan viestinnällisiä piirteitä, joihin hänen vaikutelmansa pohjautuu (esim. ”Vaikutit epävarmalta, koska välttelit katsekontaktia kuulijoihin”).
  • Palautteen antaja nostaa viestintäsuorituksesta esiin paitsi tärkeimmät kehittämiskohteet, myös onnistuneet ja toimivat ratkaisut. Niiden perusteleminen on yhtä oleellista kuin kehittämiskohteidenkin.
  • Suositeltavia ovat niin kutsutut minä-viestit: ”Minun mielestäni puhuja onnistui aiheen kohdentamisessa.”, ”Koin, että havainnollistamisvälineitä käytettiin liikaa.” Tällöin annettu palaute perustuu antajansa havaintoihin, ei yleistävään luokitteluun.
  • Johdonmukaisuus ja jäsentely ovat tärkeitä palautteenannossakin. Rönsyilevä ja epätarkka palaute ei hyödytä oppijaa.
  • Palautetta annettaessa pohditaan myös vaihtoehtoisia toimintatapoja, joilla hyvääkin viestintäsuoritusta voidaan muokata yhä paremmaksi.