Ryhmäilmiöitä

Ryhmäilmiöt ovat ryhmän elinkaaren aikana syntyviä tapoja toimia tai reagoida erilaisiin tilanteisiin. Ne liittyvät usein ryhmän kiinteyteen ja sisäiseen vuorovaikutukseen. Ryhmäilmiöiden havaitseminen on yleensä helpompaa ryhmän ulkopuolelta. Kuitenkin erilaisista ryhmäilmiöistä tietoiseksi tuleminen voi edesauttaa ryhmän vuorovaikutuksen kehittämistä.

Esimerkkejä ryhmäilmiöistä:

Koheesio

Koheesio tarkoittaa ryhmän kiinteyttä ja kykyä pysyä yhdessä. Kun ryhmä on yhteistyöhaluinen ja -kykyinen, siinä sanotaan vallitsevan vahva koheesio. Arkisesti koheesion voisikin kääntää tarkoittamaan ryhmähenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Koheesion taustalla vaikuttavat osaltaan ryhmän jäsenten persoonallisuudet ja niiden yhteensopivuus tai -sopimattomuus. Mikäli ryhmän jäsenet ovat luonteiltaan ja taustoiltaan liian erilaisia, saattaa seurauksena olla heikko koheesio. Myös ryhmän tehtävät vaikuttavat omalta osaltaan koheesion muodostumiseen. Kun ryhmän jäsenet tiedostavat tekevänsä töitä yhteisen päämäärän hyväksi, koheesio voimistuu.

Vahvalla koheesiolla on karkeasti yleistäen positiivisempi vaikutus ryhmän tulosten laatuun kuin heikolla koheesiolla. Ryhmäajattelun teoria kuitenkin osoittaa, ettei vahvallakaan koheesiolla välttämättä saavuteta haluttuja päämääriä. Liiallinen koheesio saattaa aiheuttaa muita ryhmäilmiöitä.

Ryhmäajattelu

Ryhmäajattelulla tarkoitetaan ilmiötä, joka yllyttää ryhmän jäsenet yksimielisyyteen, jotta ryhmän ilmapiiri säilyisi hyvänä. Tällöin ryhmäläiset asettavat keskinäisen solidaarisuutensa kaiken muun edelle, eivätkä uskalla olla kriittisiä tai esittää ryhmän yhteisestä mielipiteestä poikkeavia mielipiteitä. Tämän seurauksena saatetaan päätyä huonoihin ratkaisuihin.

Vahva koheesio ei siis aina palvele ryhmän päämäärää, vaan kriittinen ajattelu ja sen mukanaan tuomat konfliktit ovat usein välttämättömiä parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Ryhmäajatteluun johtavia syitä ovat esimerkiksi tulostavoitteisiin liittyvä stressi, paine samanmielisyyden saavuttamisesta tai ryhmän sulkeutuneisuus omaan maailmaansa, jolloin se ei saa tai suostu vastaanottamaan ryhmän ulkopuolista palautetta.

 

Ryhmäpolarisaatio

Ryhmän jäsenet tekevät usein yhdessä riskialttiimpia tai varovaisempia päätöksiä verrattuna päätöksiin, joita jäsenet olisivat yksilöinä olleet valmiita tekemään. Toisin sanoen ryhmän jäsenet vievät päätöksentekonsa pidemmälle tiettyyn suuntaan kuin, mistä he alun perin lähtivät liikkeelle. Tätä ilmiötä kutsutaan ryhmäpolarisaatioksi.

Ryhmäpolarisaatio voi aiheutua esimerkiksi siitä, että ryhmän jäsenet liioittelevat omia mielipiteitään sen suuntaisesti, mitä he uskovat ryhmän arvostavan. Mielipiteiden liioittelu voi olla seurausta siitä, että ryhmän jäsenet oppivat tuntemaan toistensa arvoja ja haluavat osoittaa kuuluvansa ryhmään.