Lähdeluettelo

  • Tarkista, onko tekstisi lähdeluettelo asianmukainen. Lähdeluettelon ulkoasusta on olemassa erilaisia käytäntöjä, jotka vaihtelevat julkaisufoorumeittain ja oppialoittain. Olennaista on johdonmukaisuus ja selvyys.
  • Tarkista, puuttuuko lähteistä teoksia, joihin tekstissä viitataan. Onko luettelossa teoksia, joihin tekstissä ei viitata lainkaan?
  • Onko lähdeluettelo merkintätavoiltaan yhtenäinen? Tarkista välimerkit, isot alkukirjaimet ja lähdetietojen järjestys.
  • Onko lähteet ryhmitelty järkevin perustein?

Oman kokonaisuutensa voi tehdä esimerkiksi tutkimuskirjallisuudesta ja aineistolähteistä. Joillakin tieteenaloilla on myös tapana erotella painetut ja painamattomat lähteet (esim. opinnäytteet) toisistaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko lähteiden julkaisumuoto tai -foorumi aina riittävä ryhmittelykriteeri. Esimerkiksi sähköisessä muodossa julkaistut väitöskirjat tai tieteelliset artikkelit voi hyvin merkitä samaan luetteloon painettujen julkaisujen kanssa. Erillinen internetlähteiden tai sähköisten lähteiden kategoria on siis usein tarpeeton.

  • Muista, että suomenkielisen tekstin lähdeluettelossa on hyvä käyttää suomea aina kun se vain on mahdollista. Siis mieluummin (toim.) kuin (ed.) ja teoksessa kuin in.
  • Huomaa, että teoksen kustantajalla voi olla kirjapainotehtaita monilla paikkakunnilla, mutta lähdeluetteloon on tapana merkitä kustantajan kotipaikka. Tämä tieto on tarpeen lukijalle, joka mahdollisesti joutuu tavoittelemaan teosta kustantajalta.
WSOY, Juva 
WSOY, Helsinki

Viittaaminen sähköisiin lähteisiin

Tekstiviitteeseen merkitään kirjoittajan nimi ja teoksen julkaisu- tai päivitysvuosi, esim. Kaalinkoski 2002. Kirjoittajan nimi on aina pyrittävä selvittämään. Jos kirjoittajaa ei yrityksistä huolimatta kuitenkaan löydy tai kyseessä on kollektiivijulkaisu, voidaan viitteeseen (samoin kuin myös tunnisteeksi lähdeluetteloon) merkitä julkaisijaorganisaatio tai -yhteisö taikka sivun ylläpitäjä, esim. Kansaneläkelaitos. Jos näitäkään tietoja ei ole saatavilla, voidaan viitteeseen merkitä pelkkä tekstin tai teoksen nimi. HUOM! Älä siis merkitse lähteen URL-osoitetta tekstiviitteeseen vaan lähdeluetteloon!

Monien internetsivustojen sivunumeroita saattaa olla vaikea eritellä, tai sivut saattavat vaihdella selaimesta riippuen. Siksi sivunumero kannattaa laittaa vain, jos kyse on sellaisesta julkaisusta, jossa sivut on selkeästi yksilöity. Tällaisia ovat useimmat sähköisesti ilmestyvät tieteelliset julkaisut. Jos tieteellinen julkaisu ilmestyy sekä verkossa että painettuna, on verkkoversio usein painetun version identtinen “kuva” (esimerkiksi pdf-tiedosto) sivunumeroineen kaikkineen.

Lähdeluetteloon merkitään verkkojulkaisusta tunnistetietoina tekijän, otsikon, julkaisijan lisäksi URL-osoite tai DOI-tunniste sekä käyttöpäivä (Viitattu/Haettu/Tulostettu + pvm). Päivämäärän kertominen on tärkeää, sillä tieto vaihtaa Internetissä nopeasti paikkaa eikä lukijalla (esimerkiksi opponentilla) välttämättä ole pääsyä samoille sivuille jonain muuna ajankohtana. Tärkeät Internet-lähteet on aina syytä tulostaa myös paperille.

HUOM! Tieteellisissä verkkolehtiartikkeleissa osoitekentän URL on usein istuntokohtainen. Pysyvä osoite (permanent url-address), jota viitteessä tulee käyttää, ilmaistaan toisaalla kyseisellä sivuilla.

D(igital) O(bject) I(dentifier) on julkaisukohtainen tunniste, jolla teos on löydettävissä verkosta. URL-osoitetta ei tällöin tarvita.

Kaalikoski, Katri 2002: Minkä maailman sinä näet? Tutkimuksia Iris Murdochin filosofiasta.
Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitos. Väitöskirja. Viitattu 11.11.2006.
http://urn.fi/URN:ISBN:952-10-0266-2

Erillinen internetlähteiden tai sähköisten lähteiden kategoria on usein tarpeeton. Sen sijaan omiksi luetteloikseen voi ryhmitellä esimerkiksi tutkimuksen kohdeaineiston ja teoriakirjallisuuden.