Tarkista sanojen yhteen ja erilleen kirjoittaminen. Jos suomessa sanan määritteenä on perusmuodossa oleva sana, se kirjoitetaan lähes poikkeuksetta yhteen pääsanansa kanssa. Tarkista myös yhdysmerkin käyttö.
Vinkkejä yhdyssanojen tunnistamiseen
- Yhdyssanan osista vain ensimmäisellä on pääpaino, muilla sivupaino. Vertaa ilmaisuja työntekijä ja työn tekijä. Jälkimmäinen tarkoittaa jonkin tietyn työn tekijää. Ensimmäinen on “yksihuippuinen” eli pääpaino on vain alkutavulla “työn”. Jälkimmäinen on selvästi “kaksihuippuinen” eli osien alkutavut ovat yhtä painokkaita. Mieti, miten sanat puheessa lausutaan. Siitä voit päätellä, kirjoitetaanko sana yhteen vai erikseen. Jos korva ei sano mitään, kyseessä on luultavasti rajatapaus, jossa virheen tekeminen ei ole kovin vakavaa.
- Mitä selvemmin ilmaisun alkuosa tarkoittaa jotakin asiaa yleisesti eikä yksilöityä kohdetta, sitä todennäköisemmin kyseessä on yhdyssana. Vrt. talon tytär -> ‘tietyn talon tytär ‘ ja talontytär -> ‘talollisen ihmisen tytär’. Ilmaisut, joissa alkuosa on genetiivissä, voidaan hyvin usein käsittää joko yhdyssanoiksi tai sanaliitoiksi. Joskus sanoihin sisältyy merkitysero, joskus vivahde-ero, joskus ei mitään muuta eroa kuin kirjoitusasun ero. HUOM! Kandidaatintutkielma (‘kandidaattivaiheen opinnäytetyö’) on yhdyssana!
- Jos ilmaisusta on muodostettu johdos eli johdettu uusi sana liittämällä siihen pääte (esimerkiksi -inen), kyseessä on yhdyssana, vaikka alkuperäinen ilmaisu olisi sanaliitto.
suomen kieli > suomenkielinen
New York > newyorkilainen
viisi vuotta (5 vuotta) > viisivuotias (5-vuotias), viisivuotinen (5-vuotinen)
Pekka Lipponen > pekkalipposmainen
eri koko > erikokoinen
ensi sija > ensisijainen
viime sunnuntai > viimesunnuntainen
HUOM! Taipumattomat adjektiivit (aika, ensi, eri, kelpo, koko, melko, pikku, tosi, viime) kirjoitetaan erilleen pääsanastaan, elleivät ne yhdessä määrittämänsä sanan kanssa muodosta erityiskäsitettä tai ole -inen-loppuisen adjektiivin alkuosia.
- Kun– ja kuin– loppuiset yhdyskonjunktiot kirjoitetaan aina erilleen edellisestä sanasta.
aivan kuin, ennen kuin, toisin kuin, heti kun.
- Erikseen kirjoitetaan sanat, joiden jälkiosa on verbistä muodostettu infinitiivi- (esim. ottaa > ottamatta, ottaen) tai partisiippimuoto (esim. sanoa > sanottu)
ennalta ehkäisevä, huomioon ottaen, lukuun ottamatta, olemassa oleva, merkille pantava, niin sanottu, voimaan tuleva (esim. laki).
HUOM! Yhdyssanoiksi käsitetään kuitenkin tapaukset, joissa merkitys on erikoistunut: asiaankuulumaton, ohimenevä (‘tilapäinen’), samantekevä, silminnähtävä, vastaansanomaton jne.
- Päin-sana kirjoitetaan yhteen suuntaa ilmaisevien sanojen kanssa, mutta erilleen paikannimien tai pronominien (ja muiden sanojen) sijamuotojen kanssa.
yhteen: ylöspäin, taaksepäin, sinnepäin.
erikseen: Helsinkiin päin, teille päin, kotiin päin.
- Pronomini ja sitä seuraava postpositio kirjoitetaan erilleen
sen jälkeen, sen sijaan, sen takia, sitä paitsi, sitä vastoin.
- Monet sanaliitot ja yhdyssanat on vain opeteltava tai tarkistettava sanakirjoista, sillä niiden muodostamiseen ei ole mitään erityistä sääntöä.
yhteen: alinomaa, jompikumpi (>jommassakummassa), jotenkuten, nimenomaan, pikkuhiljaa, pilkkopimeä, päinvastoin.
erikseen: ajan mittaan, alun perin, ennen kaikkea, ennen pitkää, itsestään selvä, jonkin verran, kerta kaikkiaan, niin ikään, varta vasten, ani harva, tuiki tärkeä.