Voi mikä soppa… mutta siitäkin selvittiin

Istun Senaatintorin laidalla verkkokirjoittamisen kurssilla ja opettaja kysyy, ovatko kaikki kirjoittaneet aiemmin blogia. Taidan olla ainoa, jolla ei ole siitä aiempaa kokemusta. Muutenkin sosiaalisen median käyttötaitoni ovat suoraan sanoen surkeat.

Ai… pitää siis kirjoittaa julkinen blogiteksti. Mietin, että mihinkähän soppaan olen itseni taas laittanut.

 

Kuva: Flicker/Selma Boeder

Tätä kysymystä olen itse asiassa pohtinut useamman kerran tänä vuonna. Aloitin opiskelun Helsingin yliopistossa 2017 vuoden alussa. Koska edellisestä opiskelusta on jo hieman aikaa, opiskelukulttuuriin totuttautuminen ei sujunut ihan helposti. Vasta nyt syksyllä oli tilaisuus, jossa sain tietoa niistä opiskelun aloittamiseen liittyvistä asioista, joita olisin jo kaivannut alkuvuodesta. Monesti sitä ennen olin hieman epätietoinen siitä, teenkö ollenkaan oikeita asioita ja mistä saisin lisää tietoja. Monesti mietin, että olikohan tämä järkevä päätös hakeutua taas opiskelemaan, ja vielä töiden ohella…? Nyt asiat ovat kuitenkin onneksi hieman selvinneet ja päätös tuntuu taas oikealta.

Verkkokirjoittamisen kurssi, ja yleensäkin opiskelun aloittaminen, ei ole ollut ainoa asia, jonka kohdalla mietin, että mihin soppaan olen itseni pistänyt. Tänä syksynä valitsin opintojakson, jossa tulee lukea kaksi kirjaa englanniksi tenttiin. Pärjään jotenkuten englannilla perusasioissa, mutta ammattisanaston hallitseminen on hieman hukassa. Vielä jää nähtäväksi pääsenkö tentistä läpi, mutta pakotan itseni ainakin yrittämään.

Opiskelun lisäksi ammatillisesti tuntuu, että koko ajan hakeudun tilanteisiin jotka eivät ole mukavuusalueeni sisällä. Hakeudun esimerkiksi vetämään eri projekteja tai opettamaan toisille asioita, joita itsekin samalla vasta opettelen. Vaikka nämä kaikki asiat vaativat paljon uuden opettelua, aikataulujen jatkuvaa sovittelua ja venymistä, niin se tunne, kun saa asiat selvitettyä ja tehtyä, on todella hieno. Ja on mukavaa oppia aina uutta.

Mielestäni Tommy Helsten on kiteyttänyt tämän hyvin:

”Joskus on niin, että juuri pelkomme osoittaa tien jota pitäisi ruveta kulkemaan. Tekemällä sitä mikä pelottaa, tulet siksi mikä olet! Ei nimittäin ole sattumaa, että juuri tietyt asiat pelottavat. Sisimpäsi kutsu saattaa olla niissä kuultavissa.”

Vaikka uudet asiat pelottaa, esimerkiksi ensimmäisen blogikirjoituksen kirjoittaminen, niin kun sen uskaltaa tehdä kerran, kynnys lähteä tekemään asiaa uudelleen pienenee. Eli eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka minäkin innostun vielä kirjoittamisesta tämän blogitekstin myötä.

Kuva: Flicker/Willowscabin

”Ihminen ei saisi tehdyksi mitään, jos hän odottaisi, kunnes osaisi tehdä sen niin hyvin, ettei kukaan löytäisi siitä moitteen sijaa.”

J.H. Newman

6 vastausta artikkeliin “Voi mikä soppa… mutta siitäkin selvittiin”

  1. Jatko-opiskelu vaatii rohkeutta ja pystyn samaistumaan ajatuksiisi hyvin! Olen jo pyyhkinyt kymmeniä kertoja blogitekstini pois (kun erehdyin ajattelemaan, että lähtisin itse kirjoittamaan ihan omaa blogia..), usko ja rohkeus eivät kuitenkaan riittäneet. 🙂 Tekstisi on mielestäni hyvä osoitus siitä, että omaa pelkoa tutkailemalla voi kohdata pelon ja päästä sen yli!

  2. Siteeraamasi Newmanin sanoma on aivan paikkansapitävä ja rohkaiseva! Kiitos siteerauksestasi! 🙂

  3. Jaan jatko-opiskelijana ajatuksesi ja tuntemuksesi täysin! Jokin sisäinen palo tehdä väikkäri työn ohella ja vuoren kokoisena haasteena huteran englannin pohjalta herättää kysymyksen joka päivä, että miksi. Helstenin sanoin ehkä sisäinen palo syntyy halusta kohdata pelko ja selättää se. Tsemppiä sinulle!

  4. Samassa sopassa ollaan! Et ole ainoa, jolla ei ole kokemusta blogin kirjoittamisesta. Meitä on muitakin sosiaalisen median ulkopuolella olevia ja sen käytön kanssa kipuilevia.
    Onnittelut ensimmäisestä julkisesta blogitekstistäsi! Sinä teit sen, mitä minä vasta mietin… uskallanko…osaanko…mitä kirjoittaisin…

  5. Kiitokset rohkaisevasta kirjoituksestasi! Olen itsekin palannut jatko-opintojen pariin syksyllä. Vaikka olen pääasiassa viihtynyt opintojen parissa, on yllättävää, miten akateeminen maailma on omiaan aikaansaamaan myös riittämättömyyden tunteita. Itse pyrin tällä hetkellä ottamaan opinnot opintoina, luopumaan lamauttavasta itsekritiikistä ja suhtautumaan oppimiseen prosessina. Kuten lainaamassasi Newmanin sitaatissa sanotaan, virheiden pelossa ei kannata jättää asioita tekemättä.

Kommentit on suljettu.