Helsingin yliopisto
Saanko 6 sekuntia aikaasi ?
Kuusi sekuntia – se on aika, minkä joidenkin tutkimusten mukaan yksi henkilö käyttää yhden verkkojulkaisun parissa. Jos pohditaan hetki verkkokirjoittamista: jos olet lukija, haluat helppolukuista ja selkeää tekstiä, eikö ? Samat seikat toisaalta houkuttelevat myös verkkoon kirjoittajaa. Tämä näennäinen helppous yhtäältä houkuttelee; toisaalta haastaa. Ajatella, saada välittömästi viestinsä koko maailman ulottuville. Mutta tämä ei todellakaan ole koko totuus.
Verkkokirjoittaminen – jos sen nimittäin haluaa toteuttaa laadukkaasti – on haastavaa. Jos kyse on asiantuntijatekstistä, minkä tavoitteena on osoittaa kirjoittajan osaamista, niin mistä pitäisi tinkiä ? tekstin pituudesta ? pitkistä lauseista ? vai ammatti-jargonista ? Ehkäpä toteamus, että kaikkea ei voi saada kerralla pätee tässäkin. Valintoja on siis tehtävä. Monella akateemisella tieteenalalla tiettyjä perusasioita kuten terminologiaa, käsitteitä, tai määritelmiä, on kuitenkin vaikea kiertää, ilman että tulee väärinymmärryksen vaara. Ja kuitenkin, pelkkään oman alansa jargoniin sortuminen voi verottaa kiireisiä lukijoita.
Verkkojulkaisuissa voi hyödyntää laajasti myös erilaisia visuaalisia tehokeinoja, joiden avulla tekstiään voi havainnollistaa ja rikastuttaa. Kuvat usein myös viehättävät visuaalisesti. Näillä voi myös saada tekstiä ytimekkäämmäksi. Toinen asia mikä voi auttaa on se, että asettaakin jo lähtökohdakseen maailmojensyleilyn sijaan rajatumman näkökulman tai asian, mistä voikin onnistua kertomaan juuri jotain sellaista mielenkiintoista, mitkä kaikki eivät vielä tiedä. Myös aiheen ajankohtaisuus on eräs apu. Ja kuitenkin on syytä muistaa, että verkossa teksti on mitä todennäköisimmin ikuinen.
Mallejahan ja opuksia löytyy tänäpäivänä näihinkin; eräs esimerkki Chip Health & Dan Heath (2007): Made to Stick teos, missä esitellään mm. ”SUCCESS” akronyymille rakennettua mallia. Lyhyesti kyse on siis siitä että viestin tulee olla yksinkertainen, yllättävä, konkreettinen, uskottava, tunteellinen ja sisältää tarinan tai kenties jopa rakentua sellaisen varaan. Mitenköhän minä onnistuin tässä ? Sen päätät sinä!
P.S. Toivottavasti viivyt sivustolla pidempäänkin…
Tulen välillä miettineeksi, miltä osin verkkokirjoittamisen piirteet ovat todella verkkokirjoittamisen ominaispiirteitä, eivätkä vain kirjoittamisen piirteitä, jotka nyt sattuvat näkymään verkossa, koska kaikki tapahtuu siellä. Sama pätee tietysti muuhunkin: Nykyään puhutaan siitä, miten ihmiset eivät osaa löytää luotettavaa tietoa, mutta osasivatko he ennenkään hakea sitä kirjaston tietokannoista? Netissä voi käyttää kuvia tekstinsä tukena, mutta niin voi painetuissakin tekstissä. Keskimäärin sivulla vietettyä aikaa pitäisi ehkä verrata siihen, kuinka kauan kirjastossa haahuileva ihminen katsoo kirjastossa kunkin kirjan selkää.
On silti ehdottoman totta, että verkossa moni asia tapahtuu niin paljon nopeammin, että ero ei ole enää määrällinen vaan laadullinen. Toisaalta kynnys huudella vieraisiin pöytiin ja riidan haastaminen tuntemattomien ihmisten kanssa on madaltunut olemattomiin. Ennen Ylioppilas-lehteä ei alkanut lukea vahingossa, eikä tullut erehdyksessä hortoiltua kirjakaupan sijaan pornoluolaan.
SUCCESs-malli on mahtava, ja kuvaa oikeastaan mitä tahansa mieleen jäävää juttua tai esitystä, vaikkapa hyvää taikatemppua.
Kiitos kommenteista. Varmasti verkkokirjoittamisen ja perinteisen kynäilyn välillä löytyy niin yhtymäkohtia niin kuin erojakin. Ja varmastikin vielä maa-kohtaisia eroja myös.
Meillä Suomessa on varmasti etuja laajasta luku-ja kirjoitustaidosta sekä runsaasta kirjastotarjonnasta, mitkä kaikki tukevat sitä, että meillä on monipuolisia valmiuksia tiedon löytämiseen ja sen jäsentämiseen. Toivottavasti tämä jatkuu myös tulevien sukupolvien parissa!