Dave Eggersin uusimman romaanin päähenkilö Mae Holland saa ystävänsä Annien avustuksella unelmiensa työpaikan The Circle -verkkopalveluyhtiöstä. Annie on edennyt opintojensa jälkeen nopeasti ja määrätietoisesti verkkopalveluyhtiön johtoryhmään. Mae on tehnyt vähemmän kiinnostavaa työtä kotipaikkakunnallaan ja aloittaa nyt erittäin innokkaana uransa The Circlen rivityöntekijänä asiakaspalvelussa.

The Circle on tuonut markkinoille palvelun nimeltä TruYou, joka yhdistää käyttäjän verkkopalvelut samaan tiliin,  yhden salasanan alle. TruYou -palvelun avulla laitteet tunnistavat käyttäjän, se mahdollistaa allekirjoitukset ja identiteettivarkauksista tulee historiaa. Myös verkkomaksaminen helpottuu, sillä TruYou yhdistyy käyttäjän luottokorttiin.

The Circle on haluttu työpaikka monestakin syystä: se antaa mahdollisuuden olla mukana kehittämässä kaikkien ihmisten elämään tavalla tai toisella vaikuttavia palveluja, tarjoaa työntekijöilleen monenlaisia vapaa-ajan aktiviteetteja liikunnasta juhlintaan ja erilaisia etuuksia: Esimerkiksi terveydenhuolto on hoidettu ensiluokkaisesti ja työntekijöiden terveydentilaa tarkkaillaan erilaisten välineiden avulla kokoaikaisesti.  Työntekijöille on myös järjestetty hyvät yöpymistilat työpaikan alueella.

Aika nopeasti Mae huomaa, että  työpäivien odotetaan olevan pitkiä ja vapaaehtoinen osallistuminen työajan ulkopuolisiin rientoihin on oikeasti pakollista. Mikä tärkeintä: kaikki työntekijän tekemiset myös vapaa-aikana on jaettava kaikille työyhteisössä, eikä mitään sisältöä saa poistaa edes häveliäisyyssyistä puhumattakaan vetoamisesta yksityisyydensuojaan.  Kun yhtiön kehittämä vakoilukamera kuvaa Maen puolirikollisella kajakkireissulla, hän joutuu mukaan muotoilemaan yhtiön uusia teesejä, joista yksi kuuluu: Privacy is theft.

Mae luopuu omasta yksityisyydestään vapaaehtoisesti ja osallistuu somessa aamuyölle asti kaikkeen mahdolliseen pysyäkseen yhtiön asettamien sosiaalisuuden mittarien vaatimuksissa, vaikka yhtiön esittämät perustelut kaiken läpinäkyvyydelle työpaikalla ja yhteiskunnassa alkavat lukijaa hirvittää. Vaikka arvasin hyvin varhaisessa vaiheessa Maen toisen rakastajan salaperäisyyden syyn, romaanin loppu oli yllätyksellinen.

Eggersin teksti on sujuvaa, kirjassa on liki 500 sivua, mutta pituus ei tunnu puuduttavalta tai pakotetulta. Tarina kulkee hyvällä vauhdilla ja pakottaa miettimään kysymyksiä yksityisyydensuojasta, tietoturvasta, verkkoidentiteetistä jne.

—kristiina