Ajatuksia ensimmäisestä vektorit-kisällikurssista

Vektorit-kurssi saatiin päätökseen ja nyt pienen tauon jälkeen on hyvä koota ajatuksia kurssista. Kurssi suoritettiin kaikkien Mäkelänrinteen lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa kisällimenetelmällä ja uudella siihen suunnitellulla materiaalilla, joka löytyy kisallioppiminen.fi -sivustolta. Tulokset olivat arvosanoilla mitattuna hyvät: hylättyjä arvosanoja tuli hyvin vähän ja hienoja suorituksia tuli totuttua enemmän.

Pidimme kurssin materiaalissa olevan jaon pohjalta ja ajan käytimme, kuten alkuun suunnittelimmekin, eli ensimmäiseen osioon noin kaksi viikkoa, toiseen viikon, kolmanteen kaksi viikkoa ja viimeiseen noin viikon. Yhdessä ryhmässä viimeiseen osioon jäi vain kaksi kertaa yllättävien tuntien peruuntumisien vuoksi. Työskentely kurssilla eteni aina niin, että aluksi opiskelijat tekivät teoriatehtävät ja perehtyivät samalla osion teoriaan itsenäisesti pienryhmissä, minkä jälkeen pidimme opetustuokion. Tämän jälkeen tehtävien tekoa samasta osiosta vielä jatkettiin tehtäväsarjatehtävillä, jonka jälkeen opiskelijat tekivät materiaaliin suunnitellut itsearviointitestit polku-palvelussa.

Aluksi annoimme opiskelijoiden avuksi vain hitaimman etenemistahdin, eli kirjoitimme vähimmäistavoitteen taululle. Huomasimme ensimmäisessä osiossa, että moni sellainenkin, joka olisi voinut edetä nopeamminkin, eteni vähimmäistavoitteen mukaisesti, koska ei ehkä osannut hahmottaa, kuinka paljon tehtäviä olisi tullut tehdä. Tämän takia aloimme toisessa osiossa antaa kaksi tehtävätavoitetta: minimitavoitteen sekä nopeimmille tai taitavimmille tavoitteen. Näin jokainen saattoi paremmin miettiä omaa osaamistaan ja etenemistään suhteessa kyseisiin tavoitteisiin. Tehtäviä tehtiin yleisesti vähemmän kuin olisimme halunneet. Valtaosa sai teoriatehtävät tehtyä, mutta tehtäväsarjatehtäviin ei jäänyt riittävästi aikaa. Oli joukossa sellaisiakin, jotka tekivät kaikki noin 200 tehtävää, mutta monella tahti oli hieman liian hidas. Vaikutti, että moni ei kotona enää juurikaan tehnyt matematiikkaa, kun tunneilla oli jo niin paljon laskettu, vaikka se ei missään nimessä ole menetelmän tarkoitus.

Osa opiskelijoista toivoi opettajajohtoista opetusta kurssille lisää. Työkavereiden kanssa juttelimmekin, että jatkossa voisi selvemmin kurssin alussa sopia, miten opetustuokioita kurssilla pidetään. Osalle itsenäinen matematiikan lukeminen ja tekeminen on aluksi haastavaa, joten voisi esimerkiksi halukkaille pitää tunnin alkuun pienen opetustuokion, jonka tavoite olisi avata sitä, miten materiaalia luetaan ja mitä tekstissä siinä kohtaa sanotaan. Tärkeää olisi, että opiskelijat kokevat saavansa tukea opiskeluunsa ja samaan aikaan he itse ovat aktiivisia matematiikan oppijoita.

Opetustoiveista osa selittynee totutun toimintatavan kaipauksena. Osoittautui, että opiskelijoilla opetuksen käsite on hieman jäykkä: opetukseksi koetaan toiminta, jossa opettaja seisoo taulun edessä ja opettaa samaa asiaa koko luokalle, eikä esimerkiksi toiminta, jossa opettaja istuu yhden tai muutaman opiskelijan kanssa ja neuvoo heitä juuri heitä askarruttavassa asiassa, ole opetusta.

Itsearviointitestit osioiden lopussa antoivat meille opettajille hyvän käsityksen koko opiskelijaryhmän osaamisesta. Varsinkin suuressa kuudenkymmenen hengen ryhmässä kokonaiskuvaa osaamisesta ei muodostunut tuntityöskentelystä niin hyvin kuin olisimme halunneet, jolloin testit antoivat meille tärkeää informaatiota. Opiskelijat tekivät ja pisteyttivät omat testinsä irtopaperille ja palauttivat ne meille opettajille. Me annoimme heille vielä osasta testeistä henkilökohtaista palautetta. Opiskelijat toivat palautteessa esiin testit myönteisenä asiana. Testithän eivät meillä vaikuttaneet arviointiin, vaan toimivat ensisijaisesti opiskelijalle välineenä arvioida omaa osaamistaan sekä antoivat kokonaisuutena meille opettajille tietoa senhetkisestä osaamisesta.

Tuntityöskentely sujui meidän opettajien mielestä hyvin. Isossa ryhmässä oli välillä tarpeettoman paljon ääntä, mutta monet opiskelijoista hyödynsivät pienryhmää opiskelussaan juuri niin, kuten toivoimmekin. Joillain hieno tiimityöskentely näkyi selvästi myös tuloksissa. Joukossa oli myös heitä, jotka tekivät töitä käytännössä yksin.  Osa heistä koki jäävänsä opiskelussaan yksin ja vertasi työskentelyä verkkokurssiin, mikä ei tietenkään ole tarkoitus. Pienryhmässä työskentelyyn pitää vielä miettiä harjoituksia sekä ohjeita, jotta vertaistuki toimisi kursseilla vieläkin paremmin.

Opiskelijapalautteen perusteella on selvää, että vastauksia tehtäviin tarvitaan. Niiden puuttuminen ei näkynyt opiskelijoiden osaamisessa, mutta opiskelijoille niiden puuttuminen kokonaan oli ahdistavaa, eikä se sittenkään helpottanut niin paljon kuin itse kurssin puolivälissä luulin. Jatkossa tarkoitus on häivyttää vastauksia pikku hiljaa kurssien edetessä niin, että alkuun aina tehtäväsarjatehtäviin on vastaukset sekä ensimmäisillä kursseilla hankalampiin teoriaan seassa oleviin tehtäviin, ja loppupään kursseilla vastauksia on ehkä vain haastavampiin tehtäväsarjatehtäviin. Vastauskeskeisyydestä poisoppiminen on hidasta ja vaatii meiltä opettajilta vielä enemmän ääneensanomista ja perusteluja, miksi matematiikassa kyse ei ole vain oikeasta vastauksesta. Hyvän esimerkin tästä työkaverini onnistui antamaan kokeiden palautuksessa, jossa kuuden pisteen tehtävästä saattoi saada viisi pistettä, vaikka heti ensimmäisessä vaiheessa oli käynyt merkkivirhe suoran suuntavektoria muodostaessa. Näin ollen kaikki rivit tämän jälkeen olivat ikään kuin vääriä ja vastauskin oli väärä, mutta itse matematiikka oli kuitenkin tehtävässä täysin oikein pientä alun virhettä lukuunottamatta.

Mikä oli ilahduttavaa, oli että lähes kolmannes piti tätä kurssia sekä materiaalin osalta että suoritustavaltaan jo parempana kuin perinteiset kurssit, vaikka heillä oli todella monta uutta kokeilua samaan aikaan meneillään. Iso kuudenkymmenen hengen ryhmä ei oikein toiminut opettajien eikä opiskelijoiden mielestä, mutta sitä oli silti kiva kokeilla. Opettajille kartalla pysyminen opiskelijoista osoittautui liian vaikeaksi. Kaksi opettajaa oli sen sijaan mainio kokeilu ja yhteistyö oli antoisaa. Myös opiskelijat nostivat kaksi opettajaa luokassa positiivisena asiana esiin.

Hieman jännitin, millä mielellä työkaverini olivat kurssin jälkeen, kun opiskelijapalaute oli osin aika hyökkäävääkin pääosin vastausten puuttumisen vuoksi. Kumpikin opettaja oli kokeiluun tyytyväinen ja aikovat jatkossakin opettaa osan kursseista kisällimenetelmällä.

Seuraavaksi on vuorossa MAY1-kurssi, joka valmistuu 1. jaksoon ja sitä lähdetään Mäkelänrinteen lukiossa muutaman opettajan voimin käyttämään, siitä lisää elokuun alussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *