Tucsonin kuulumisia

Tätä kirjoittaessa lähtöön on aikaa enään vaivainen päivä ja todella paljon on jo ehtinyt tapahtua lähtemisen mahdollistamiseksi, siitä seuraavassa hieman tarkemmin. <p>Koko hommahan lähti käytännössä liikkeelle viime syksynä (-07), kun meillä oli melko yleisellä tasolla puhetta lähtemisestä ulkomaille opiskelemaan yms. ja sitten tiedonjanoisena kävin ihan yleisestä mielenkiinnosta istumassa yliopiston “opiskelu ulkomailla” infossa ja vähän haistelemassa mahdollisuuksia lähteä johonkin. Paikalla oli sitten aivan sattumalta edustaja University of Arizonasta ja häneltä saadun informaation kautta mahdollisuus opiskella Arizonassa rupesi vaikuttamaan melko mielenkiintoiselta hommalta. Hakuaika tuohon ohjelmaan umpeni joulukuun puolivälissä ja siihen mennessä tuli olla koossa myös opintosuunnitelmia yms. Hakeminen meni lopulta aika mekaanisesti ja paperit oli laitettu yliopistolle vähän huomaamattakin. <p>Tammikuun lopulla saatiin sitten ilmoitus hyväksymisestä Arizonaan Tucsonin kaupungissa sijaitsevaan yliopistoon ja koko homma rupesikin yhtäkkiä tuntumaan melko uskomattomalta, ahdistavalta ja kuitenkin loppupeleissä aivan ainutlaatuiselta mahdollisuudelta. Oli ehkä jo hieman päässyt unohtumaan se hakeminen ja ei oikein ollut uskoakaan, että sinne saattaisi useiden hakijoiden joukosta seuloutuakin. Hyväksymisen tultua piti mahdollista lähtemistä ruveta miettimään oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan. Marian opintojen loppuvaihe tietysti asetti pienoisen haasteen asioiden järkevälle järjestämiselle tulevan vuoden kannalta. Onneksi Gradun tekeminen onnistuu vaivannäon kautta myös ulkomailla ja siten lähteminen tuntui myös tältä kantilta mahdolliselta. Mietittiin aluksi myös sitä mahdollisuutta, että Maria opiskelisi Tucsonissa, mutta lukukausimaksujen kohtalaisen suuri määrä (n. 30 000-40 000 USD/vuosi) rajasi harmillisesti tuon vaihtoehdon meidän varojen ulkopuolelle. Gradun tekeminen ja mahdollisen työkokemuksen hankkiminen tuntui siten järkevimmältä vaihtoehdolta. Kaikki oli vielä tuon hyväksynnän aikaan melko hajallaan ja ei tosiasiassa oltu lainkaan 100% varmoja, että kyetäänkö mihinkään koskaan lähtemäänkään. Otettiin tuossa kohtaa muistaakseni asian suhteen muutaman viikon mietintätauko ja päätettiin ratkaista sen jälkeen asian laita. <p>Päätettiin sitten pienen pohdinnan jälkeen ruveta toteuttamaan lähtemisprosessia ja samalla myös pikkuhiljaa valmistautumaan muuttamiseen yms “ikävämpään”. Ensimmäisenä oli vuorossa kielikokeen tekeminen, jotta lähteminen ylipäätään olisi mahdollista USAn kielitaitoon liittyvien vaatimusten takia. University of Arizonalla oli tietty raja mihin testissä tuli vähintään päästä, jotta kelpuutettiin ylipäätään opiskelijaksi. Kyseinen testihän on nimeltään TOEFL (test of english as a foreing language) eli kielitaitotesti ulkomaalaisille. Testi järjestetään samanlaisena ympäri maailman, tiettyinä päivämäärinä ja tarkasti määriteltyinä kellonaikoina – taattuun Amerikkalaiseen tyyliin. Ajateltiin, että molempien on hyvä käydä kyseinen testi tekemässä, koska ikinä ei tiedä mihin sitä paikan päällä tarvitsee. Testiaika saatiin lopulta muutaman kuukauden päähän, eli tarkalleen huhtikuun loppuun. Testi saatiin jännittämisestä ja sen sekavahkosta toteutuksesta huolimatta vietyä kunnialla läpi, ja viimein toukokuun puolenvälin kohdalla saatiin viralliset tiedot tuloksista, mikä lopullisesti varmisti tuon osuuden onnistumisen. <p>Seuraava vaihe oli viisumeihin oikeuttavien “kutsujen” yms saaminen USAsta, mikä oli venähtänyt melko pitkälle, koska oltiin saatu tuo kielikokeen testiaika vasta huhtikuun lopulle. Ideana viisumipapereiden saamisen kanssa oli käytännössä se, että toimitimme Arizonaan viisumi jo aiemmin ison nivaskan papereita, jossa kävi muun muassa ilmi varallisuus, kansalaisuus ja lähes kaikki kuviteltavat liitteet maa ja taivaan väliltä. Kielikokeen tulosten ja noiden papereiden perusteella university of Arizona sitten lopulta lähetti meille nuo viisumeihin oikeuttavat paperit kesäkuun puolivälin paikkeilla. Viisumithan piti kuitenkin erikseen hakea USAn suurlähetystöstä, eikä niiden saaminen suinkaan ollut mikään aivan läpihuutojuttu. Hakemiseen piti täyttää jälleen iso nippu erilaisia lomakkeita, joitan tiedot koskivat mm. perheenjäsenten mahdollisia yhteyksiä terrorismiin ja muuhun todella todennäköiseen harrastetoimintaan. Viisumin hakuprosessiin liittyy myös henkilökohtainen haastattelu USAn suurlähetystössä, jossa hakijoita testataan vaikkapa hakemuksiin kirjoitetun tiedon oikeellisuudesta. Koko viisumihässäkkä meni loppujen lopuksi melko vaivattomasti, vaikka stressi oli välillä aikamoinen ja paperia piti täyttää enemmän kuin ikinä. Viisumit saatiin lopulta käsiimme muutama päivä haastattelun jälkeen kirjattuna lähetyksenä.  <p>Tässä vaiheessa oltiin sitten siinä tilanteessa, että byrokratia rupesi olemaan suurilta osin hoidossa ja jäljelle jäi lukuisia käytännön hommia niin Suomessa kuin Tucsonissakin. Ensimmäisenä piti tietysti hankkia lennot paikan päälle, mikä ensi katsomalta vaikutti melko hankalalta ja tyyriiltä prosessilta. Satuin kuitenkin osumaan melko avuliaan asiakaspalvelijan pakeille HYYn (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta) omaan Kilroy travelssiin, jonka kanssa onnistuttiin lopulta vekslaamaan lennot Helsingistä 6.8.08 kello 8.20 kohti Tucsonia. Paluukin saatiin laitettua samalla pakettiin, mutta siitä ei näin aluksi sen enempää. Hintakin oli lopulta ihan ok, ei todellakaan mikään halpa muttei kohtuuttoman kalliskaan.  <p> -Henri & Maria