Tucsonin kuulumisia

Blogin siirto

Henri T Koivunen — Tue, 12 Aug 2008 17:13:39 +0000

Siirrettiin blogi tilanpuutteen vuoksi seuraavaan osoitteeseen: http://turinaatucsonissa.blogspot.com/ josta löytyy juttua tästä eteenpäin. -Henri

Tucsonissa ollaan ja vielä hengissä

Henri T Koivunen — Sun, 10 Aug 2008 22:08:31 +0000

Nyt on sunnuntai 10. elokuuta ja kello täällä suurinpiirtein 2.20 päivällä ja Suomessa vissiinkin 20 yli puolenyön maanantain puolella. Lämmintä täällä riittää hyvin jokaiselle päivälle ja nyt mittarissa on jotain 30-40 välillä. Aikaero on tällä hetkellä -10 tuntia Suomen aikaan verrattuna.

Alku on mennyt kaikin puolin tosi hyvin, mitä nyt aikaerosta kärsittiin muutama päivä. Asiat on saatu tähän mennessä hoideltua melko sujuvasti ja asunto saatiin hommattua jo ensimmäisenä päivänä. Ajelimme vuokra-autolla katsomaan Tucsonin pohjoisosassa ns. paremmalla alueella sijaitsevaa kaksiota, jonka tiimoilta Henri oli ollut jo yhteydessä taloyhtiön edustajan kanssa muutaman kuukauden ajan. Asunto oli juuri sopiva meille, siisti, hyvin varusteltu ja käytännöllinen. Miljöökin on mukava ja hyvin hoidettu. Yhteistä uima-allasta emme ole vielä ehtineet kokeilla, mutta veden kanssa pääsimme kyllä jo eilen kosketuksiin, kun nurmikon kastelijat käynnistyivät yllättäen. Sivumennen sanoen hirveätä veden haaskausta tällaisessa paikassa kastella laajahkoa nurmikkoa useita kertoja päivässä ja vielä pitkään. Asunnolla ensi kertaa .

Pankkitilit avattiin paikallisessa Wells Fargo – pankissa eli siltäkin osalta homma hoidossa. Saatiin jo tilapäiset kortit ja shekkivihkot (!), joita Wells Fargon lännenteemaan sopivasti tietenkin koristavat aavikkomaisemat vankkureineen ja lehmipoikineen. Jännityksellä odotamme varsinaisia kortteja postista. Paikallinen kännykkä oli myös lähes välttämätön yleisten asioiden hoitamisen kannalta, joten hankimme Wall Martista pre paid- kännykän. Mikäli tulee tarvetta siihen voi soittaa numeroon +1 520 561 0403. Pyydämme huomioimaan, että kello on täällä 10 tuntia vähemmän kuin Suomessa.

Pari päivää olemme miettineet kuumeisesti kodin kalustamista ja tutkineet erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta järkevimmäksi, ainakin sängyn hankinnan osalta, tuli vierailu Phoenixin Ikeaan! Paikalliset sängyt ovat paitsi suuria ja moniosaisia myös järkyttävän kalliita kaikkine patjoineen. Henriä vaivannut flunssakin hellitti hieman Ikean kotoisessa tunnelmassa. Ostokset tehtyämme söimme vielä paikan ravintolassa lihapulla-annokset (luonnollisesti). Mukaan lähti edullinen sänkysohva, liinavaatteita ja keittiökamaa.Tänään jatketaan huonekalujen etsiskelyä paikallisesta kierrätyskeskuksesta. Ruokapöytä ja pari tuolia olisi kiva saada, mutta kiirettä ei ole, kun tärkeimmät hankinnat on tehty. Ikean lihapulla-annos

Varsinaista kulttuurishokkia emme ole vielä kokeneet. Melkeinpä päinvastoin. Moni asia on yllättänyt positiivisesti. Esimerkiksi paikallinen asiakaspalvelukulttuuri lyö meidät ällikällä kerta toisensa jälkeen. Tankatessamme vuokra-autoa ensimmäisen kerran laskeskelimme, että bensalitra maksaa n. 0,7 euroa. Ei huono.Tulevalla viikolla ohjelmassa on ajokorttien hankkiminen, auton ostaminen ja perjantaina Henrin opintoihin orientoivan jakson alkaminen.

Osoitteemme täällä on 3750 E Via Palomita, apartm. 14201, AZ 85718, USA. Skypeä emme ole vielä ladanneet, mutta on suunnitelmissa. Voidaan sitten soitella, kenellä se nyt sattuu olemaan.

Maria & Henri

Alkuvalmistelut jälkeenpäin katsottuna

Henri T Koivunen — Sun, 10 Aug 2008 21:14:17 +0000

Tätä kirjoittaessa lähtöön on aikaa enään vaivainen päivä ja todella paljon on jo ehtinyt tapahtua lähtemisen mahdollistamiseksi, siitä seuraavassa hieman tarkemmin.

Koko hommahan lähti käytännössä liikkeelle viime syksynä (-07), kun meillä oli melko yleisellä tasolla puhetta lähtemisestä ulkomaille opiskelemaan yms. ja sitten tiedonjanoisena kävin ihan yleisestä mielenkiinnosta istumassa yliopiston “opiskelu ulkomailla” infossa ja vähän haistelemassa mahdollisuuksia lähteä johonkin. Paikalla oli sitten aivan sattumalta edustaja University of Arizonasta ja häneltä saadun informaation kautta mahdollisuus opiskella Arizonassa rupesi vaikuttamaan melko mielenkiintoiselta hommalta. Hakuaika tuohon ohjelmaan umpeni joulukuun puolivälissä ja siihen mennessä tuli olla koossa myös opintosuunnitelmia yms. Hakeminen meni lopulta aika mekaanisesti ja paperit oli laitettu yliopistolle vähän huomaamattakin.

Tammikuun lopulla saatiin sitten ilmoitus hyväksymisestä Arizonaan Tucsonin kaupungissa sijaitsevaan yliopistoon ja koko homma rupesikin yhtäkkiä tuntumaan melko uskomattomalta, ahdistavalta ja kuitenkin loppupeleissä aivan ainutlaatuiselta mahdollisuudelta. Oli ehkä jo hieman päässyt unohtumaan se hakeminen ja ei oikein ollut uskoakaan, että sinne saattaisi useiden hakijoiden joukosta seuloutuakin. Hyväksymisen tultua piti mahdollista lähtemistä ruveta miettimään oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan. Marian opintojen loppuvaihe tietysti asetti pienoisen haasteen asioiden järkevälle järjestämiselle tulevan vuoden kannalta. Onneksi Gradun tekeminen onnistuu vaivannäon kautta myös ulkomailla ja siten lähteminen tuntui myös tältä kantilta mahdolliselta. Mietittiin aluksi myös sitä mahdollisuutta, että Maria opiskelisi Tucsonissa, mutta lukukausimaksujen kohtalaisen suuri määrä (n. 30 000-40 000 USD/vuosi) rajasi harmillisesti tuon vaihtoehdon meidän varojen ulkopuolelle. Gradun tekeminen ja mahdollisen työkokemuksen hankkiminen tuntui siten järkevimmältä vaihtoehdolta. Kaikki oli vielä tuon hyväksynnän aikaan melko hajallaan ja ei tosiasiassa oltu lainkaan 100% varmoja, että kyetäänkö mihinkään koskaan lähtemäänkään. Otettiin tuossa kohtaa muistaakseni asian suhteen muutaman viikon mietintätauko ja päätettiin ratkaista sen jälkeen asian laita.

Päätettiin sitten pienen pohdinnan jälkeen ruveta toteuttamaan lähtemisprosessia ja samalla myös pikkuhiljaa valmistautumaan muuttamiseen yms “ikävämpään”. Ensimmäisenä oli vuorossa kielikokeen tekeminen, jotta lähteminen ylipäätään olisi mahdollista USAn kielitaitoon liittyvien vaatimusten takia. University of Arizonalla oli tietty raja mihin testissä tuli vähintään päästä, jotta kelpuutettiin ylipäätään opiskelijaksi. Kyseinen testihän on nimeltään TOEFL (test of english as a foreing language) eli kielitaitotesti ulkomaalaisille. Testi järjestetään samanlaisena ympäri maailman, tiettyinä päivämäärinä ja tarkasti määriteltyinä kellonaikoina – taattuun Amerikkalaiseen tyyliin. Ajateltiin, että molempien on hyvä käydä kyseinen testi tekemässä, koska ikinä ei tiedä mihin sitä paikan päällä tarvitsee. Testiaika saatiin lopulta muutaman kuukauden päähän, eli tarkalleen huhtikuun loppuun. Testi saatiin jännittämisestä ja sen sekavahkosta toteutuksesta huolimatta vietyä kunnialla läpi, ja viimein toukokuun puolenvälin kohdalla saatiin viralliset tiedot tuloksista, mikä lopullisesti varmisti tuon osuuden onnistumisen.

Seuraava vaihe oli viisumeihin oikeuttavien “kutsujen” yms saaminen USAsta, mikä oli venähtänyt melko pitkälle, koska oltiin saatu tuo kielikokeen testiaika vasta huhtikuun lopulle. Ideana viisumipapereiden saamisen kanssa oli käytännössä se, että toimitimme Arizonaan viisumi jo aiemmin ison nivaskan papereita, jossa kävi muun muassa ilmi varallisuus, kansalaisuus ja lähes kaikki kuviteltavat liitteet maa ja taivaan väliltä. Kielikokeen tulosten ja noiden papereiden perusteella university of Arizona sitten lopulta lähetti meille nuo viisumeihin oikeuttavat paperit kesäkuun puolivälin paikkeilla. Viisumithan piti kuitenkin erikseen hakea USAn suurlähetystöstä, eikä niiden saaminen suinkaan ollut mikään aivan läpihuutojuttu. Hakemiseen piti täyttää jälleen iso nippu erilaisia lomakkeita, joitan tiedot koskivat mm. perheenjäsenten mahdollisia yhteyksiä terrorismiin ja muuhun todella todennäköiseen harrastetoimintaan. Viisumin hakuprosessiin liittyy myös henkilökohtainen haastattelu USAn suurlähetystössä, jossa hakijoita testataan vaikkapa hakemuksiin kirjoitetun tiedon oikeellisuudesta. Koko viisumihässäkkä meni loppujen lopuksi melko vaivattomasti, vaikka stressi oli välillä aikamoinen ja paperia piti täyttää enemmän kuin ikinä. Viisumit saatiin lopulta käsiimme muutama päivä haastattelun jälkeen kirjattuna lähetyksenä.

Tässä vaiheessa oltiin sitten siinä tilanteessa, että byrokratia rupesi olemaan suurilta osin hoidossa ja jäljelle jäi lukuisia käytännön hommia niin Suomessa kuin Tucsonissakin. Ensimmäisenä piti tietysti hankkia lennot paikan päälle, mikä ensi katsomalta vaikutti melko hankalalta ja tyyriiltä prosessilta. Satuin kuitenkin osumaan melko avuliaan asiakaspalvelijan pakeille HYYn (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta) omaan Kilroy travelssiin, jonka kanssa onnistuttiin lopulta vekslaamaan lennot Helsingistä 6.8.08 kello 8.20 kohti Tucsonia. Paluukin saatiin laitettua samalla pakettiin, mutta siitä ei näin aluksi sen enempää. Hintakin oli lopulta ihan ok, ei todellakaan mikään halpa muttei kohtuuttoman kalliskaan.

-Henri & Maria