Kävin pari viikkoa sitten Pietarissa. Kun kerran ylitin Venäjän rajan, päätin lukea kirjan nimeltä Imperiumi. Siinä legendaarinen toimittaja Ryszard Kapuściński seikkailee romahtamaisillaan olevassa Neuvostoliitossa ja kirjoittaa muun muassa Aral-järvestä.
Google Mapsissa voi katsoa satelliittikuvaa Aralista, mutta myös karttakuvaa, joissa alue on nelinkertainen. Niin paljon järven pinta-ala on pienentynyt 1960-luvulta, jolloin Neuvostoliitto päätti keskittää puuvillantuotantonsa Uzbekistaniin. Vesi, joka ennen virtasi Araliin, johdettiin kanavia pitkin pelloille, ja niinpä kalastusalukset ruostuvat nyt hiekka-aavikolla kymmenien kilometrien päässä rantaviivasta.
Ensimmäisen sateliittikuvat Aralista ovat 1970-luvulta. Tässä on yksi vuodelta 1973 ja tässä toinen vuodelta 1989.
Ranskalaisen Sylvain Tessonin pari vuotta vanha kirja Putkea pitkin (L’or noir des steppes) puhuu myös Aralista. Tesson polkee pyörällä koko matka Aral-järveltä Välimerelle seuraten öljyputkea, jota Yhdysvallat rakentaa (ja joka nyt on ilmeisesti jo käytössä).
Minä en ainakaan tiennyt, että Aralin pohjalta pumpataan öljyä. Yhtä yllättävää on se, että järven vesitilanne on paranemaan päin, ja että se saa nyt takaisin vanhaa muotoaan. Kun kalakannat paranevat, kalastajien ja öljy-yhtiöiden välille tulee vielä tappelu.
Kannattaa pitää Aralin kuvaa silmällä. Veikkaan, että konfliktista tulee sitä isompi, mitä isommaksi järvi kasvaa.
Jouluna palasin klassikoihin ja luin, miten Veikko Huovisen kirjassa Havukka-ahon ajattelija päähenkilö Konsta Pylkkänen kehuu mitanneensa nuorena avaruuden. Hän on tehnyt sen katsomalla vihaisesti Sallatunturin nokasta ylöspäin ja merkitsemällä tupakka-askin kanteen, miten monta matkaa silmä on kiivennyt.
Konstan lisäksi avaruutta mittaavat kosmologit, ja heidän käsityksensä mukaan sen laajeneminen on nykyisin paljon paljon hitaampaa kuin heti alkuräjähdyksen jälkeen, ensimmäisen sekunnin aikana. Niin sanotun inflaatioteorian mukaan avaruus laajeni tuolloin valoa nopeammin.
Ajatus inflaatiosta sopii hyvin yhteen Albert Einsteinin suhteellisuusteorian kanssa, mutta sitä ei ole aivan veden pitävästi todistettu. Siksi todisteluun käytetään nyt Euroopan avaruusjärjestön ESA:n Planck-satelliittia.
Suomi on mukana Planck-hankkeessa, ja Helsingin yliopiston kosmologian professori Kari Enqvist tutkii inflaatiota Planckin ”mikroaaltotaivaasta” ottamien kuvien avulla. Read More »
Soitin geoinformatiikan professorille Petri Pellikalle ja sain kutsun Keniaan. Keikka jää ikävä kyllä tekemättä, mutta Pellikka menee maahan tammikuun alussa joka tapauksessa avaamaan geotieteen ja maantieteen laitosten yhteisen Terra-tutkimusaseman.
Pellikan kiintymys Keniaan syntyi jo vuonna 1989, jolloin hän teki gradunsa Taita-vuoren alueesta SPOT-satelliittikuvien perusteella. Vuonna 2002 tultuaan Helsingin yliopiston professoriksi hän alkoi ohjata Taitaa käsitteleviä väitöskirjoja, ja nyt hän on ostanut alueelta yliopistolle talon.
Read More »
Facebookin ylläpitäjiin kuuluva Paul Butler julkaisi blogissaan mielenkiintoisen kartan Facebookissa olevien ihmisten ystävyyssuhteista. Butler on testannut, minkä kaupunkien välillä on eniten ystävyyttä, ja väittää, että tulos on osoitus Facebookin ihmisiä yhdistävästä vaikutuksesta.
Niin onkin. Minua kiinnostavat kuitenkin kuvan mustat alueet ja valon epätasainen jakautuminen. Eikö se muistuta aika paljon satelliittikuvaa valosaasteen jakautumisesta maailmassa?
Kumpikin kuva kertoo omalla tavallaan maantieteellisestä epätasa-arvosta. Olen ollut lentokoneessa Afrikan yllä ja ihmetellyt, miten miljardi ihmistä voi elää niin pimeässä. Ehkä siksi, ettei heillä ole varaa sähköön?
Kun suunnittelin keväällä matkaa Japaniin, päätin käydä Fuji-vuorella, koska se on suuren korkeuseronsa vuoksi malli siitä, mitkä kasvillisuusvyöhykkeet Japanista ilmastonmuutoksen myötä häviävät. Asia unohtui, kunnes vasta paria viikkoa ennen matkaa aloin selvittää, uhkaako ilmastonmuutos oikeasti Fujin luontoa. Read More »
Osallistuin Japanin Nagoyassa YK:n biodiversiteettikokoukseen ja join kaljaa Lars Laestadiuksen kanssa. En sen 1800-luvulla vaikuttaneen Lars Levi Laestadiuksen, joka saarnasi Lapissa juomisen synnistä, vaan hänen veljensä pojanpojanpojanpojanpojan kanssa.
Nuorempi Lars johtaa metsätutkimusta Maailman luonnonvarainstituutissa (WRI), ja hän tiesi paljon satelliittikuvista. Ensinnäkin, että Venäjällä on tekstin “Lenin 50 vuotta” -muotoinen metsä, jonka näkee hyvin Google Earthissa. Read More »
Amerikkalainen Luke Geissbühler teki omatekoisen satelliitin. Vai voiko sitä kutsua satelliitiksi? Miksei? Hän lähetti videokameralla ja GPS-lähettimellä varustetun ilmapallon yläilmakehään ja haki sen laskeutumisen jälkeen talteen iPhonen avulla. Koko jutun voi katsoa videolta täältä.
Jos satelliitti on taivaankappaletta kiertävä pienempi kappale, ja nyt tarkoitamme aivan erityisesti ihmisen rakentamia satelliitteja, Geissbühlerin ilmapallo oli matkansa lakipisteessä hetken aikaa satelliitti.
Oli määritelmä mikä tahansa, tämän pitäisi avata melkoisia näkymiä esimerkiksi ilmatieteelle: säähavaintolaitteiden rakentelu alkaa olla lasten leikkiä. Geissbühlerin pallo lähti nimittäin liikkeelle hänen 7-vuotiaan poikansa miksi-kysymyksistä: ”Luova prosessimme toimii niin, että hän pyytää mahdotonta, ja minun on kerrottava, miksi se on mahdotonta. Sitten alan kyseenalaistaa vastaukseni. Ja sitten alan tutkia asiaa.”
Lempilehteni Guardian julkaisi netissä satelliittikuvia, joita katselee silkasta kauneudesta. Mutta ei niin paljon hyvää etteikö jotain pahaakin: samana päivänä Guardianin sivuille ilmestyi uutinen, jossa kerrottiin, että vaikka Brasiliassa sademetsien hakkuut ovat pysähtyneet, Paraguayssa ne vain kiihtyvät, koska eurooppalaiset haluavat syödä halpaa pihviä ja tankata autonsa ympäristöystävällisillä biopolttoaineilla. Read More »
Tein pari vuotta sitten jutun Zonation-ohjelmasta, joka yhdistää metapopulaatiomallit satelliittikuviin. Se on taas kuulemma kehittynyt, mutta mikä se on? Pitää vähän selittää.
Akatemiaprofessori Ilkka Hanski teki 1970-luvulla saarieliömaantieteellisiä malleja, joista tuli suosittuja ympäri maailmaa. Tuolloin oli jo syntynyt ajatus siitä, että pirstoutuneessa elinympäristössä elävä laji on jakautunut pieninä populaatioina monille pikku ”saarille”, joiden välillä on vihamielistä maastoa, kuten vettä, moottoriteitä tai kauppakeskuksia. Read More »
Tämä menee aivan asian vierestä, mutta muistin, että jonkin aikaa sitten uutisissa kerrottiin miehestä nimeltä Nick Newcomen. Hän teki satelliittipaikantimella Yhdysvaltojen yli kirjoituksen, jossa lukee ”Read Ayn Rand”. En ole lukenut Ayn Randia, ja siksi kiinnitin huomiota lähinnä siihen, että Newcomen käsiala oli hirveän huono.
Harakanvarpaat toivat mieleeni toisen kirjailijan, Olli Jalosen. Kävin keväällä Berliinissä kuuntelemassa, kun hän kertoi saksalaisille mummoille ja papoille kirjastaan 14 solmua Greenwitchiin. Jalonen selitti kääntäjä Stefan Mosterin välityksellä, kuinka kirjan neljä päähenkilöä matkustavat Greenwitchistä nollameridiaania pitkin maailman ympäri sekä etelä- että pohjoisnavan kautta, ja kuinka matka on olevinaan osa tähtitieteilijä Edmund Halleyn muistokilpailua, tai sitten se on suuri huijaus. Read More »
