Yliopiston etusivulle | Suomeksi | På svenska | In English

Miten & kenen kanssa

Kotitaloustieteen ja arjen tutkimus käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa ei jäsenny selkeästi rajattavien erillishankkeiden kautta, vaan kotitalouden tietoperustaa on lähdetty rakentamaan jatkuvana prosessina yhteistyössä alan opiskelijoiden, yliopistollisen opetussuunnitelmatyön, jatko- ja tutkijakoulutuksen organisoinnin sekä eritasoisten tutkimussidonnaisten asiantuntijatehtävien ja mittavaksi muodostuneen kansainvälisen verkoston myötävaikutuksella.  Samalla olemme ulottaneet kotitalouden tarkastelut ihmisen arjen perustarpeiden tasolta aina kotitalouden toiminnan globaalien yhteyksien jäsentämiseen alan käsite- ja teoriatarkastelujen kautta. Kokonaisuuteen vaikuttaneita tahoja ja henkilöitä on runsaasti ja osaa on mahdoton edes nimetä.  Uutta tietoa ja oivalluksia syntyy mitä erilaisimmissa tilanteissa. Tässä kuvauksessa on mainittu vain joitain henkilönimiä, joiden avulla viitataan keskeiseen lähdemateriaaliin. Tutkimuksen aineistona toimivat perinteisten tutkimusaineistojen lisäksi opiskelijoiden tuotokset, luento- ja esitelmäaineistot, erilaiset hallinnot dokumentit keskustelut ja niihin liittyvät muistiinpanot.

Alkuvaiheen tutkimusprosessia viitoittivat samaan ajankohtaan ajoittuneet perusopetuksen kotitalous-oppiaineen opetussuunnitelman perusteellinen uudistaminen 1994 ja yliopistollisen ainetieteen perustaminen sekä kotitalouteen  ja kotitalousopetukseen liittyvän tutkijakoulutuksen käynnistäminen. Kotitalouden teoriaperustan ja käsitteistön selkiyttäminen toi ratkaisevia työvälineitä uudistustyöhön.  Merkittävä innoittaja ja uutta luovaa ajattelua lisäävä tekijä oli ajankohdalle ominainen vahva kiinnostus uudentyyppisten tutkimusotteiden ja menetelmien kehittelyyn, mikä näkyy selkeästi mm. jatko-opintojen opinnäytteissä. Toimintaa ohjasivat vahvasti HY:n rakennemuutos (ks. Renovata 1993, 1994), opettajankoulutukseen ja opettajapätevyyksiin liittyneet uudistukset mukaan lukien AMK:jen perustaminen sekä liittyminen Euroopan Unioniin 1995.  Viimeksi mainittu monipuolisti Erasmus-järjestelmän kautta rakentuvan verkostoitumisen, mihin kotitalousopettajan koulutuslinja tarttui yliopiston ensimmäisten laitosten joukossa jo vuonna 1993. Vahva pohjoismainen yhteistyö sai rinnalleen laajan 11 yliopiston verkoston edustaen 7 maan kotitalousalan koulutusta.

Tutkimushanke – kotitalous oppiaineena ja tieteenalana – kokoaa tätä laajaa kenttää. Keskeisenä yhdistävänä tekijänä on kotitaloudellisen tieto- ja taitotulkinnan syventäminen sekä alan osaamisen ja asiantuntijuuden määrittäminen arjen muuttuvien  käytäntöjen valossa. Samalla prosessi on syventänyt kotitalouden ainetieteen ja käyttäytymistieteiden vahvaa integroitumistarvetta osana aineenopettajankoulutusta ja osana kotitaloustieteellistä asiantuntijuutta. Lähdimme etsimään ja rakentamaan kotitalouden perusolemusta ja samalla toteuttamaan pyrkimyksiä löytää ratkaisuja siihen, miten koota yhteen kotitalouden eri sisältöalueiden tieto- ja taitoperustan moniulotteisuutta. Vahva näyttö näistä pyrkimyksistä on esillä useiden artikkeleiden kautta jo vuonna 1992 ilmestyneessä ’Kotitalouden toiminta tutkimuskohteena. Kotitalousopetusta palvelevan tutkimuksen tarkastelutapoja’ (toim. Gröhn & Palojoki 1992). Kulunut kaksi vuosikymmentä ja kansainvälinen palaute vahvistaa, että valittu suunta oli oikea ja perusteltu.  Kotitalouden ja/tai perheiden toiminnan ja arjen käytäntöjen tutkimus on noussut vakavasti otettavaksi ja kiinnostavaksi tutkimuskentäksi monien eri tieteenalojen piirissä.

Kotitaloustieteen ja arjen tutkimuksen kenttä on laaja.  ’Kotitalous oppiaineena ja tieteenalana’ – hankkeessa on toimittu erityisesti alla lueteltujen tahojen myötävaikutuksella.  Kullakin taholla on erilainen rooli, mikä ilmentää kotitalouden monitahoista kenttää ja erilaisten resurssien olemassaoloa. Näin laajaan viitekehykseen kohdentuvan tutkimustoiminnan menestyksellisyys on huomattavassa määrin riippuvainen kyvystä jäsentää kulloinkin esillä olevaa tutkimusteemaa osana laajempia kokonaisuuksia sekä onnistua löytämään hankkeen edistymisen turvaavat resurssit, yhteistyötahot ja keskustelua ylläpitävät puitteet.

  • Perustutkinto-opiskelijat
  • Jatko-opiskelijat ja tutkijakollegat
  • Perhetutkimuksen tutkijakoulu 2003–2015
  • Kansainvälinen asiantuntija- ja tiedeyhteisö
  • Suninen & Troberg Rahasto
  • Eduskunnan kotitalouden tukiryhmä
  • Kotitaloustieteen koulutuksen muu tutkimus

Erityisarvo on perusteltua antaa kotitaloustieteen perustutkinto-opiskelijoille, jotka ovat tuottaneet kahden pakollisen ja kolmen valinnaisen opintojakson (ks. kotitaloustieteen tutkintovaatimukset) yhteydessä merkittävän referenssiaineiston (n. 100 tuotosta/v) kotitaloudellisen ajattelun ja osaamisen dynaamisuudesta ja sen konkretisoitumisesta arjen käytännöissä yhteiskunnan muuttuvien tilanteiden mukaisesti.  Myös opiskelijoiden tulkitsemana kotitalous on vahvasti tulevaisuuden oppiaine, jonka puitteissa heistä kukin voi suunnata omaa asiantuntijuuttaan sekä löytää hyvinkin erilaisia profiileja.

Kotitaloustieteen jatko-opiskelijat ja valmistuneet väitöskirjat ja lisensiaatintutkielmat ovat monella tapaa vahva näyttö käyttäytymistieteellisen kotitalouden ja arjen tutkimuksen vahvuudesta ja innovatiivisuudesta. Jokainen tutkija ja tutkimustyötä ohjanneet kollegat (ks. ohjaajat) ovat tuottaneet uudentyyppistä tulkintaa ja käsitteistöä ja mikä arvokasta – kehittäneet uudentyyppisiä metodisia ratkaisuja. Virikkeitä on haettu monilta tieteenaloilta, mikä on edellytys tieteidenvälisen arjen tutkimuksen onnistumiseksi.  Samalla 14 hyväksytyn jatkotutkielman (7+7) kokonaisuus on vaikuttava näyttö ko. tieteenalan tutkimuksesta. Tiedeyhteisöä vahvistavat myös 3 kotitaloustieteen dosenttia (Darling 2005, Haverinen 2006 ja McGregor 2010) heistä kaksi kansainvälistä, ja lisäksi filosofinen tiedekunta myönsi kunniatohtorin arvon kanadalaiselle kotitaloustieteen (Home Economics) professorille (Doris Badir) vuonna 1997. Tutkijakoulutuksen osalta arvokas lisä oli pääsy (2003–2015) mukaan valtakunnalliseen Perhetutkimuksen tohtorikouluun, joka kokoaa monitieteisen perhetutkimuksen Suomen kuudesta yliopistosta ja jota koordinoidaan Jyväskylän yliopistossa. Verkosto toimii virikkeisenä ohjaus- ja keskustelufoorumina sekä tarjoaa lyhyt- tai pitempiaikaisempaa rahoitusta tutkijatohtoreille. Laitoksemme osallisuutta po tukijakoulussa vahvistaa myös professori Carol Darling’in (FSU, USA) läsnäolo tutkijakoulun ohjausresurssina. Hänen perhetutkimuksen asiantuntemuksensa on koulutuksen käytössä sekä opetuksen (Fullbrigt 2005) että tutkimuksen muodossa. Se avasi monia ovia.

Kansainvälisen asiantuntija- ja tiedeyhteisön rakentaminen on ollut itsestään selvyys tässä esiteltävän tutkimuksen toteuttamiselle ja tuloksellisuudelle. Ilman sitä tutkimustoiminta ei koskaan olisi saavuttanut sitä monitahoisuutta, joka teeman ympärille on rakentunut.  Helsingissä kesällä 1998 isännöity kansainvälinen konferenssi –New Approaches to the Study of Everyday Life- toimii hyvänä esimerkkinä uudenlaisen konseptin varaan rakennetun tutkimusfoorumin merkityksellisyydestä nuorelle tieteenalalle. Konferenssista vastasi sitä varten koottu suomalaiset kotitalous-, kuluttaja- ja käsityöalojen tutkijat yhdistävä verkosto päävastuun ollessa kotitalousopettajan koulutuksessa (ks. Turkki 1999/ Proceedings). Sekä kansainväliset että kotimaiset pääesitelmöitsijät edustivat alojensa huippuja ja tilaisuuteen osallistui tutkijoita 23 maasta.  Konferenssi teki alan suomalaista tutkimusta tunnetuksi ja samalla osoitti vankkaa kansainvälistymisen ja tiedeosaamisen tasoa. Sitä edelleen vahvistivat kaksi seuraavaa yhteisen verkoston isännöimää konferenssia vuosina 2002 ja 2006. Edellisestä päävastuun kantoi kuluttajatutkimuskeskus ja jälkimmäisestä Savonlinnan OKL:n kotitalous- ja käsityötieteet.

Pysyvän kansainvälisen verkoston rakentumista jäsentävät perinteikäs pohjoismainen kotitalousalan yhteistyö (ks. Nordiskt samarbete för hushållsvetenskap 2009) ja kansainvälisen maailmanjärjestön (www.ifhe.org) tarjoamat yhteistyöfoorumit sekä EU:iin liittymisen myötä avautuneet verkostot (Erasmus; CCN/PERL 2003-15 (www.perlprojects.org) sekä FamilyPlatform 2009-11.  Tutkimustoiminnan osalta ratkaisevimpia toimintoja ovat olleet maailmanjärjestön ’Research Committee’n jäsenyys ja mahdollisuus saada perehtyä joka 4. vuosi maailmanlaajuisen tutkimustarjonnan kirjoon.  Kesällä 2012 Melbournessa järjestettyä konferenssia varten prosessoimme lähes 600 tutkimusabstraktia ja olimme toteuttamassa konferenssin tutkimusohjelmaa kv-työryhmän puitteissa. Toisena innoittajana toimivat Brittein saarilla joka toinen vuosi järjestetyt kotitalous- ja kuluttaja-alan konferenssit, jotka ovat koonneet lähinnä eurooppalaista tutkimusta. Vuodesta 2011 lähtien myös konferenssin pitopaikka ulotettiin saarivaltakunnan ulkopuolelle. Optio isännöidä lähivuosina International Consumer Research Conference’a Helsingissä on edelleen voimassa ja toteutettavissa, mikäli riittävä tuki laitokselta löytyy. Rinnalle on noussut myös Balttian maiden tutkimus ja kansainväliset koulutuksen arvioinnit sekä monipuolinen aasialainen yhteistyö, joiden kautta avautuu täysin erilaisia näkökulmia kotitalouden ja arjen tutkimukseen. Suomalainen osaaminen on näillä rintamilla osoittautunut arvostetuksi ja tuottaa jatkuvasti uusia yhteydenottoja ja toimintaa. Myös pitempiaikainen yhteistyö USA-Eurooppa-Aasia välisenä on tuottanut ratkaisevaa lisäarvoa. Kutsut alamme keskeisten Journalien toimituskuntiin (Editorial Board + referee) Euroopassa (2002-) International Journal of Consumer Sciences (ISSN 140-6423), Aasiassa (2004-) The Journal of Asian Regional Association for Home Economics (ISSN 1027-880X) ja  USA:ssa (2006-) Family Consumer Sciences  (ISSN 1552-3934) sekä kv-tasolla (2008-) International Journal of Home Economics (ISSN 1999-561X) ovat avanneet väyliä ymmärtää tiedeyhteisöjen toimintaa laajasti. Kaikkien kohdalla kyse on ensimmäisestä suomalaisesta ko toimituskuntien jäsenyydestä.

Olennainen lisä on ollut mahdollisuus osallistua HY:n puitteissa 1994 lähtien koulutuksen ja tutkimuksen arviointeihin, joista erityisesti tutkimuksen arvioinnin 2005–2006 anti toimii vahvana referenssinä. Saimme varsin yksilöidyn ja vahvasti positiivisesti värittyneen kirjallisen arvioinnin (ks ote). Tuolloin arvioinnin kohteena oli laitostaso, eli meidän tilanteessamme Kotitalous- ja käsityötieteiden laitos (KKL).

Kuluneen viimeisten viiden vuoden aikana tutkimushankkeen puitteissa toteutuneet kansainväliset aktiviteetit konkretisoivat monella tapaa hankkeen perusrakenteen onnistuneisuutta ja lähtökohtien universaaliutta. Kotitalous on – tässä hankkeessa jäsentyneellä tavalla – läsnä kaikkialla maailmassa ja hankkeen viime vuosien teemat ovat vahvasti painottuneet globaalikasvatuksen ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen sekä Suomessa että kansainvälisesti (ks. Opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeena toteutettu laaja ’Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen hanke 2006–2011). Tämä sisältökokonaisuus palvelee hyvin sekä kotitalousopetuksen että erityisesti kuluttajakasvatuksen uudistustyötä.  Hankkeen vakuuttavin ja kattavin kansainvälinen näyttö liittyy IFHE:n 100-vuotisjulkilausuman prosessointiin ja hankkeen lopputuotoksiin, jotka konkreettisesti palvelevat sekä alan lähivuosien hallinnollista jäsentymistä (IFHE Strategy 2009-14), tutkimusta että alan oppikirjatuotantoa. Kotitalous on ihmisen toimintaa ja erilaisten resurssien käyttöä arjessa liittyen elämän perusedellytysten (syöminen, asuminen, turvallisuus, huolenpito) ylläpitämiseen. Myös hyvinvointimme on monilta osin riippuvainen juuri siitä, miten näiden prosessien toteutuksissa onnistutaan.

Kotitalousalan ja -tieteen tutkimus on kiitollinen mahdollisuudesta hyödyntää Suninen & Troberg -Rahaston tuottoa täydennyskoulutus ja tutkimustarkoituksiin. Huomattava osa kotitaloustieteen jatko-opiskelijoista on saanut nauttia apurahoja sekä väitöskirjan tekemiseen että konferenssirahoituksen muodossa. Se on myös mahdollistanut varttuneempien tutkijoiden osallistumista alan keskeisille foorumeille. Myös ruokakulttuurin lahjoitusprofessuuriin rahasto osallistui merkittävällä lahjoituksella (300.000 Euroa). Toinen keskeinen taustafoorumi Eduskunnan kotitalouden tukirengas (per. 1993) ja sen taustatahona toimiva kotitalousopettajien liitto ilmentävät kotitalouden ja yhteiskunnan vahvaa yhteyttä.  Tukirenkaan erityisasemaa ja vaikutusmahdollisuuksia on tarvittu ja hyödynnetty monissa alan koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta tai hallinnollista asemaa uhkaavissa päätöksentekotilanteissa. Myös uusien avausten – kuten edellä todetun ruokakulttuurin professuurin – perustaminen lähti liikkeelle tämän ryhmän aloitteena. Keskeisin toimintamuoto on erilaiset kannanotot ja ajankohtaisten teemojen ympärille rakennetut keskustelutilaisuudet ja seminaarit (ks. ajankohtaista). Nämä verkostot kokoavat alan keskeisiä toimijoita opetuksen ja tutkimuksen lisäksi myös neuvontajärjestöistä, valtionhallinnon eri sektoreilta ja elinkeinoelämästä.  Samalla tämä yhteistyö ilmentää kotitalouden ja kotitalousalan vahvaa yhteiskuntasidosta, mikä on yksi keskeinen analyysin kohde tutkimustoiminnassamme.

Kotitaloustieteen koulutuksen muulla tutkimuksella tarkoitetaan tässä muiden oppiaineiden (lähinnä kasvatustieteet) puitteissa  tehtyä tutkimusta, joka kohdistuu kotitalousopetukseen ja  ainedidaktiikkaan tai kotitalouden eri sisältöalueiden ja kasvatuksen tai oppimisen problematiikkaan. Suomalaisen kotitalousopettajankoulutuksen vahvana kulmakivenä on ainetieteen ja pedagogisten opintojen integroituminen. Tätä yhteyttä on perusteltua vaalia edelleen ja erityisesti nykytilanteessa, missä perusopetuksen ja koulujen keskeisenä haasteena on oppiaineiden välisen yhteistyön lisäämisen ohella oppilaiden koulumotivaatioon turvaaminen ja entisestään moninaistuvan oppilasaineksen kohtaaminen. Kotien ja perheiden elämäntilanteet näkyvät entistä vahvemmin myös koulujen arjessa ja tähän liittyvää osaamista tarvitaan enenevässä määrin. Kasvatustieteellisellä tutkimuksella on HY:ssa huomattavan vahva resurssipohja ja runsaasti myös kotitalouden ja arjen tutkimusta hyödyttävää osaamista.  Lähes kaikki kasvatustiede-pääaineena valmistuneet väitöskirjat (Myllykangas 2003; Lintukangas 2009; Venäläinen 2010;  Malin 2011) ovat vahvistaneet osaamisperustaa kotitalouden ainetieteen suunnassa ja/tai jäsentäneet kotitalousopetusta entistä vahvemmin arjen toiminnan lähtökohdista käsin.  Kasvatusalan tutkijakoulut – erityisesti valtakunnallinen KASVA ja tiedekunnassamme toimiva Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen ympärille rakentunut tutkijakoulu – ovat avanneet hyviä kehittymismahdollisuuksia osalle sekä kotitaloustieteen että kasvatustieteen / kotitalouspedagogiikan tohtoriopiskelijoita.

Oppiminen arjessa sekä ihmisen kasvu ja kehitys ovat vahvasti sisäänrakennettuja kotitaloustieteen tutkimuksessa ja osaltaan tukemassa elinikäisen oppimisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamista, mikä on yksi kotitaloustieteen elinvoimaisuuden kulmakivi.  Koska kotitalouden tiede- ja koulutusrakenteet poikkeavat kansainvälisesti toisistaan, on perusteltua sisällyttää yliopistokoulutukseen entistä vankempaa oman alan tietoteoreettista ja tieteenfilosofista osaamista, jotta turvataan alan kehitysedellytykset ja vertailtavuus ja jotta osaamme muokata asiantuntijuuttamme muuttuvien tilanteiden edellyttämällä tavalla. Syvällinen asiantuntijuus vahvistaa myös uuden tiedon omaksumista ja kansainvälisen yhteistyön mahdollistamaa vertaisoppimista. Tämä näkökohta on vahvistunut selkeästi HY:ssa toteutettujen tutkimuksen arviointien (1999; 2005-6) kautta ja se tulee esille toimittaessa vastaavissa asiantuntijatehtävissä ulkomailla. Maiden välisten vertailujen tekeminen on erityisen haasteellista kotitalouden alalla.

Kotitalouden oppiaineen, tiedepohjan ja tieteenfilosofisten perusteiden selkiinnyttäminen on ollut kotitalous oppiaineena ja tieteenalana hankkeen keskeistä ydintä oppiaineen perustamisesta lähtien (ks.Turkki 1990, 23-27) ja sitä vahvistavat erityisesti Liisa Haverisen (1996) ja Henna Heinilän (2007) väitöskirjat.   Kotitaloustieteellä on monitieteinen tausta ulottuen luonnontieteistä humanistisiin tieteisiin, joten sille on eduksi olla tekemissä mahdollisimman erilaisten tieteiden kanssa ja ennen kaikkea hakeutua sellaisiin tiedeyhteisöihin, joissa erilaisuus koetaan rikkautena ja jossa tieteiden rajat ovat veteen piirrettyjä viivoja. Tässä esitelty tutkimus on monella tapaa todistanut se, että kotitaloustieteen sijoittaminen yhteiskunta- ja ihmistieteellisen (Human Science) kampuksen osaksi  on monella suunnannut tutkimusta nimenomaan siihen suuntaan, millä alan perus- ja yliopisto-opetuksen perustamista on argumentoitu yli sata vuotta sitten niin Suomessa, muualla Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Aasiassakin.  Tämän historiallisen faktan varaan on jatkossakin hyvä nojautua. The Scientific Basis for Home Economics (pdf)

Kotitalouden ja arjen tutkimus on yksi kiinnostavimmista tutkimusalueista, missä monitieteisyyden ja tieteidenvälisyyden hyödyntäminen on sekä mahdollisuus että välttämättömyys. Kotitaloustieteen dosenttimme, prof. Sue Mc Gregor Kanadasta on tämän konkreettisesti osoittanut lukuisilla tieteidenvälisyyttä valaisevilla julkaisuillaan (ml. artikkeli OKL:n DidaktaVaria 2/2010). Hänen sitoutumisensa Helsingin yliopistoon ja tässä esiteltyyn hankkeeseen on poikkeuksellisen vahva lisäresurssi opetus- ja tutkimustoiminnallemme, mistä saimme näyttöjä viiden viikon vierailujakson aikana helmi-maaliskuussa 2012. Sue McGregorin nettisivustot tarjoavat perusteellisen tietopaketin: www.consultmcgregor.com.