Onko työstä ja koulutuksesta jauhaminen vain tyhjää puhetta?

On.

Monet poliitikot nimittäin puolueista riippumatta tuntuvat toistelevan hokemaa, että nyt vaan tarttis tehdä jotain työlle ja koulutukselle. Mm. motivoidaan ihmiset töihin ja yrittämään tai tehdään opiskelusta järkevämpää, kannattavampaa ja kustannustehokkaampaa. Lisätään kannusteita palkata.

Otetaan hieman poimintoja vaaliohjelmista, jotta nähdään kuinka endeeminen tämä teemapari on puolueiden vaalikamppanjoissa:

Kokoomus: “Asetetaan TYÖ ETUSIJALLE” ja “Käännetään OSAAMINEN UUTEEN NOUSUUN”.

Vasemmisto: “ME PARANNAMME TYÖN TEKEMISEN EHTOJA” ja “Varhaiskasvatuksen, peruskoulun, toisen asteen koulutuksen, korkeakoulujen sekä vapaan sivistystyön laatu ja tasa-arvo on turvattava koko Suomessa”.

Keskusta: ” Verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi” ja “Koulutus ja osaaminen kivijalkana”.

SDP: “Suurin työelämän ongelma on työttömyys” ja “Huolehdimme koulutuksellisesta tasa-arvosta”.

PS: “Keskeistä on saada taloutemme ja työllisyytemme taas kasvu-uralle” ja “Opetuksessa tulee painottaa nykyistä enemmän sosiaalisia taitoja ja hyvekasvatusta tavoitteena kasvattaa nuorisosta vastuuntuntoisia kansalaisia”.

Vihreät: “Luodaan uutta työtä ja turvaa työelämän murrokseen” ja “Tehdään kouluistamme maailman parhaita”.

Jos asia olisi näin yksinkertaista, tilanne olisi jo korjaantunut 15 vuotta sitten. Vastaavalla reseptillä hallitukset ovat yrittäneet nimittäin korjata ja paikata vuosia. Koulutusuudistuksia on tehty viimeiset 40 vuotta tasaisen määrätietoisesti ennusteisiin luottaen (eli siinä uskossa, että tiedetään mihin tullaan tarvitsemaan työvoimaa). Työhön kannustamista on parannettu määrätietoisesti (siinä uskossa, että tiedetään miten ihmiset motivoituvat). Jos kaikki tämä on epäonnistunut, se osoittaa että tähän astinen suunnitelmatalous ei toimi niin työ- kuin koulutuspolitiikassa — ja saa näyttämään siltä, että suunnitelmatalous ei tule jatkossakaan toimimaan.

Muutama asia näyttää luovan työpaikkoja ja ihmisten kiinnostusta työtä kohtaan. Nämä ovat, jos olen asian oikein ymmärtänyt, talouskasvu, kulutus, ja paradoksaalisesti työn tarjonnan lisääminen (esim. maahanmuuton kautta, kuten USAssa, Ruotsissa tai briteissä).

Me kuitenkin elämme maailmassa jossa työn tuottama arvon on ylittänyt monin kertaisesti asioiden markkina-arvo, eli kulutuksen, vaihdannan ja ennen kaikkea keinottelun tuottama arvo. Ja jo työn arvo ylittää ruoan ja välttämättömän energian  ja suojan tarpeen täyttämiseen tarvitun. Työtä ei tarvitse tehdä hengen pitimiksi. Eikä sitä edes enimmäkseen tarvitsisi tehdä jotta ihmisillä olisi elintasoa. Suurin osa työstä tuottaa vain lisäarvoa jo olemassa olevan varsin vauraan arvomäärän päälle.

Mutta näyttää siltä, että tätä ylimääräistä lisäarvoa täytyy tahkota, koska systeemimme on epävakaa sellaisella tavalla, että se uhkaa mennä nurin. Eli jos koko ajan ei arvopotti kasva (ts. ei ole talouskasvua), uhkana on että putoamme alle tuon välttämättömän ruoka/energia/suojan luomisen tason (kuten Kreikassa). Tämä on absurdia, mutta tällaisessa maailmassa elämme.

Ongelma on, että kukaan ei tiedä miten tämä systeemi tarkalleen ottaen toimii. Kompleksisuus valtiontalouden kohdalla on jo sitä luokkaa, että yhden hallituslähtöisen intervention vetämisellä saattaa olla täysin ennalta-arvaamattomia seurauksia ihan toisaalla.

Siksi olisi suotavaa, että poliitikkojen löysät työ- ja koulutuspuheet kyseenalaistettaisiin huomattavasti tiukemmin, kuin mitä tähän asti on tehty. Työ- ja koulutus eivät ole taikavälineitä, joilla järjestelmä korjaantuu — siinä on nimittäin syvälle uurtunut vinouma, joka tulee määrittämään yhteiskuntamme toimintaa. Ja josta emme tule välttämättä koskaan pääsemään eroon.

One thought on “Onko työstä ja koulutuksesta jauhaminen vain tyhjää puhetta?”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *