Helsingin yliopisto
Mitä tarkoittaa, että jotain kehitetään tutkimuspohjaisesti? Ainakin on otettava huomioon aikaisempi tutkimus. Toisaalta jos on sitoutunut siihen ajatukseen, että jokin asia on osoitettu vasta sitten, kun sitä on mahdollisimman pitkälle tieteellisin kriteerein pyritty tarkastelemaan, eli kriittisesti , laajan näytön pohjalta ja eri näkökulmista, myös järjestettävää koulutusta lienee syytä arvioida tieteellisin kriteerein.
Kun olemme siis kuluneen kahden kuukauden aikana suunnitelleet tulevaa opettajankoulutusta, eli osasia opettajien peruskoulutukseen ja täydennyskoulutuskokonaisuuksia, olemme ensinnäkin pyrkineet ottamaan huomioon olemassaolevan tutkimuksen ja teorian. Toiseksi olemme pohtineet sitä, miten voimme tutkia koulutuksen onnistumista. Hankkeen lyhyen aikavälin vuoksi emme pysty tutkimaan esimerkiksi sitä, miten koulutuksen vaikutukset näkyvät siihen osallistuneiden opettajien tai opettajakoulutettavien käytännön työssä. Arviointiin liittyy myös monia muita kysymyksiä siitä, mikä on luotettavasti todettavaa vaikuttavuutta. Riittääkö se, että opettajat itse kertovat, millä tavalla mielestään ovat kehittyneet? Entä mikä on riittävä määrä aineistoa? Pitäisikö pyrkiä dokumentoimaan jokainen koulutuksen osanen ja miten tällaista aineistoa pitäisi lähestyä? Toisaalta emme ole yksin arvioinnin kanssa, vaan Opettajankoulutusfoorumi arvioi kaikkien opettajankoulutuksen kehityshankkeiden työtä, minkä lisäksi Kansalliselle koulutuksen arviointikeskukselle on annettu tehtäväksi ulkoinen arviointi.
Kolmantena ulottuvuutena on se, että tutkimus voi kohdistua siihen todellisuuteen, jota on tarkoitus kehittää eli kouluihin, joissa kulttuurit kohtaavat. Olenkin ottanut tavoitteeksi lisätä ymmärrystä siitä, millaista kokemustietoa monikulttuurisissa kouluissa opettaville opettajille ja ohjaajille karttuu ja miten se kehittyy. Vierastan ajatusta siitä, että tarjoaisin koulutusta vain teorian näkökulmasta. Kasvatuksen tutkimukselle on tyypillistä tietynlainen normatiivisuus joka johtuu siitä, että tutkimuksen odotetaan ratkaisevan joitain ongelmia. Jokaiseen raportoituun tutkimukseen sisältyy suosituksia siitä, miten käytäntöä pitäisi kehittää. Näitä suosituksia kuitenkin harvoin testataan käytännössä. Toisaalta on todettu, että opettajankoulutus on sitä tehokkaampaa, mitä tiiviimmin se liittyy niihin kysymyksiin, joita opettajilla itsellään on omasta käytännöstään.
Tätä varten olen lähestynyt tässä kuussa eräitä monikulttuurisia kouluja pääkaupunkiseudulla ja pyytänyt päästä vieraisille. Olen istunut opettajien huoneessa juttelemassa opettajien ja muun henkilökunnan kanssa. Pyysin toisia kertomaan näkemyksiään kirjallisesti nimettöminä. Samalla houkuttelin opettajia haastateltaviksi, ja muutaman haastattelun olen jo saanutkin.
Opettajilla oli keskenään hiukan erilaisia suhtautumisia kysymyksiin. Toiset välttelivät – koulun kiireessä onkin varmasti viisasta joskus suojata itseään joiltain virikkeiltä ja pyynnöiltä. Toiset pitivät kysymyksiä hyvin vaikeina, sillä kulttuurinen moninaisuus oli koulussa niin itsestäänselvä osa arkea. Toiset sen sijaan sanoivat painokkaasti, että on niin paljon asioita, joita olisi hallittava tai joita työssä oppii toisella tavalla kuin missään muualla. Olen alkanut myös hahmottaa, mihin kaikkeen liittyy kulttuurien moninaisuudessa huomattavaa, havaittavaa ja tunnistettavaa. Kieli mainitaan yleensä ensimmäisenä, mutta hyvin lähellä sitä tulevat erilaiset kokemukset luonnosta, järjestelmistä tai toimintatavoista, jotka eivät olekaan kaikille tuttuja tai itsestään selviä. Myös kulttuurisista symboli- ja arvojärjestelmistä on tehty havaintoja. Julkisuudessa usein puhutaan myös erilaisista hyvin raskaista asioista, joita maahanmuuttajanuorten kanssa työskentelevät kohtaavat, kuten pakkoavioliitoista tai muista ihmisoikeusloukkauksista. Kulttuurisesti moninaisten koulujen opettajien arki ei kuitenkaan näytä olevan tällaisten vakavien asioiden värittämä.
Tätä kautta tuntuu olevan mielekästä lähestyä opettajuuden ja ohjaajuuden kehittämistä kulttuurisesti ja katsomuksellisesti sensitiivisemmäksi!
Anuleena