Sensitiivistä joulua!

Kuulin eilen, että ekaluokkalaisen lapseni musiikin tunnilla oli yksi oppilas alkanut itkeä, koska tunnilla laulettiin joululauluja ja hän oli muslimi. En tiedä, miten opettaja oli tilanteen hoitanut, eikä tarkoitus olekaan tässä ruotia kenenkään tekemisiä. Tilanne tarjoaa kuitenkin lähtökohdan ajankohtaisen asian käsittelylle.

Mitä pitäisi tehdä, jos 7-vuotias lapsi itkee tunnilla? Ainakaan tapausta ei pitäisi sivuuttaa ja pakottaa lasta tekemään asiaa, joka häntä syystä tai toisesta ahdistaa. Tietysti opettaja on hankalassa tilanteessa. Hän ei varmaankaan halua, että muut lapset alkavat miettiä, olisiko heillä joku syy jättää tekemättä sitä, mitä opettaja on suunnitellut tunnin ohjelmaksi. Vanhempiinkaan ei voi kesken tunnin ottaa yhteyttä. Samalla on muistettava, että lapsen itkusta ei pidä tehdä mitään johtopäätöksiä ennen tarkempaa selvitystä. Kyynelet eivät välttämättä merkitse sitä, että lapsen vanhemmat ovat puhuneet tuomitsevasti joulusta, vaan lapsen ahdistuksen takana voi olla hänen omaa päättelyään.

Tapaus tuo mieleeni myös tilanteen kolmenkymmenen vuoden takaa. Olin viidennellä luokalla ja itsenäisyyspäivän lipunnostoa varten oli pitänyt opetella ulkoa virsi, muistaakseni ”Sun kätes, Herra, voimakkaan”. Luokkamme somalioppilas (siis jo ennen Somalian sisällissotaa Suomeen muuttanut) ei ollut tehtävää tehnyt. Luultavasti hän ei voinutkaan, jos hänellä ei ollut virsikirjaa. Musiikinopettaja käski hänet seisomaan luokan edessä ja haukkui pataluhaksi. Minulla on sellainen mielikuva, että kaikille meille oppilaille oli selvää, että opettaja teki väärin. Ollaanko nyt, 30 vuotta myöhemmin, viisaampia joka koulussa joka joulu?

Photo via Good Free Photos

Mikä siis olisi viisautta joulunvietossa koulussa? Joulu on varmasti juhlista se, joka kaikkein eniten levittäytyy eri oppiaineiden tunneille ja sitä edeltäville viikoille. Paras viisaus mielestäni on se, että jokainen opettaja, joka tuo joulunviettoa tunneilleen kulttuurisesti ja katsomuksellisesti moninaisessa ryhmässä, ymmärtää olevansa kulttuuri- ja katsomustiedon opettaja. Opetuksellisen osuuden lisääminen vaikkapa joululaulujen laulamisen yhteyteen ei välttämättä ehkäise pienimpien oppilaiden ahdistusta, mutta se on vähimmäisvaatimus. Kulttuuri- ja katsomustietoa lisäävä opettaja tekee myös viisaasti, jos selvittää hyvissä ajoin esimerkiksi oppilaiden kanssa keskustellen, millainen suhde jouluun eri kodeissa on. Se on tutkiva ote kulttuuriseen moninaisuuteen, ja siitä oppivat kaikki.

Meillä Suomessa on siitä kiinnostava joulukulttuuri, että joulun voi jakaa melko kätevästi kolmeen eri osa-alueeseen. Tätä jakoa voi helposti soveltaa vaikka joululauluihinkin. On uskonnollinen joulu, johon kuuluu kertomus Jeesuksen syntymästä, enkelit ja tietäjät. Joidenkin puheessa se on ”oikea joulu”. On tonttujoulu, jonka katsotaan olevan satua ja erityisesti lasten juttu. Kolmanneksi on aikuisempi nostalgiajoulu, jossa tärkeää on kokea rauhaa, yhteyttä läheisiin sekä menneisiin sukupolviin, ja noudattaa joulun traditioita. Tällainen jako on kuitenkin melko protestanttinen. Ei voi odottaa, että kaikki kulttuuriryhmät tuntevat tai edes hyväksyvät sen. Siellä, missä ei ole tonttuperinnettä, joulupukki liittyy paljon selvemmin Pyhään Nikolaukseen. Tosin viihdeteollisuus toki levittää tehokkaasti kristillisestä irronnutta joulupukki-myyttiä.

Tonttupukuinen Jeesus-lapsi kansainvälisessä joulukuvaelmassa. Kuva: Kevin, flickr.com.

Joulu on moninainen ja monikerroksinen juhla, historian kuluessa nykyisenkaltaiseksi kehittynyt. Se voidaan mieltää kaikkineen vieraaksi kulttuuriperinnöksi, mutta toisaalta sitä vietetään laajasti myös ei-kristillisissä maissa. Jokainen joulua koulussa viettävä opettaja tarvitsee tietoa joulusta ja erilaisista suhtautumisista jouluun. Tässä linkit Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Suomalaisen työn liiton joulutietouspaketteihin sekä katsaukseen kansainväliseen jouluun. Tiedon lisäksi tarvitaan enemmistö-vähemmistö-asetelman tunnustamista sekä koulun roolin pohdintaa sekä turvallisena tilana että perinteiden siirtäjänä. Jouluahan ei missään nimessä pidä pyyhkiä pois koulusta, ei mitään puolta siitä!

Joulua ostoskeskuksessa Abu Dhabissa. Kuva: Thomas Galvez, flickr.com

Sensitiivistä joulua KuKaS-hankkeen puolesta! Ensi vuonna lisää pohdintaa kulttuurien ja katsomusten kohtaamisesta koulussa!

Anuleena

Tutkimusta ja verkostoitumista

KuKaS-hankkeen sisällä tehtävä yhteistyö kolmen eri yksikön välillä tukee myös tutkimusperustaisuutta. Kokoonnuimme 28.11. Helsinkiin käsittelemään hanketta lähellä olevien tutkijoiden käsityksiä kulttuuri- ja katsomussensitiivisyydestä. Koska kukaan ei voi tuntea kaikkea olemassaolevaa tutkimusta ja teoriaa, tällaiset tilaisuudet ovat hyvin tärkeitä ja vahvistavat tutkimuspohjaa.

 

Kuvassa vasemmalta: Sauli Puukari (Jyväskylän yliopisto JY), Heidi Rautionmaa (Helsingin Yliopisto HY), Tapani Innanen (HY), Anuleena Kimanen (HY), Eija Hanhimäki (JY), Juha Lahti (JY) ja Miia Kallio (HY). Kuvasta puuttuvat Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisestä tiedekunnasta Saila Poulter, joka oli mukana lähettämällä tervehdyksensä New Brunswickista, jossa hän on vierailevana tutkijana, sekä Arto Kallioniemi ja Pia-Maria Niemi. Ryhmässä on siis laajaa osaamista maisterivaiheesta professoritasolle.