Hyvä käytäntö: Saattohoitoon käytännönläheistä näkökulmaa. Keskustelut omien työkavereiden kanssa. Jo koulutuksen aikana saattohoitoa pohdittiin enemmän työn ohessa ja saattohoitajalle järjestettiin enemmän aikaa olla saattohoidettavan kanssa.
Kohde: Saattohoidon opettajat
Tavoite: Syventää omaa osaamista muistisairaan ihmisen saattohoidossa ja saattohoidon opettamisessa, saada muistisairaan ihmisen saattohoitoon käytännönläheistä/ työelämälähtöistä näkökulmaa ja samalla yhdessä työelämän kanssa kehittää muistisairaan ihmisen saattohoitoa.
Toteutus: Kehittämistehtävä tehtiin yhdessä erään vanhusten palveluasumisen yksikön kanssa. Kahdelle ryhmälle järjestettiin aloitustapaaminen ja arviointitapaaminen pohjaustuen kouluttajan ja ryhmän välisiin keskusteluihin.
Ryhmiltä kysyttiin:
– Miten teidän saattohoitonne on järjestetty?
– Mitkä asiat teillä toimivat jo hyvin saattohoidossa
– Onko joitakin asioita, joiden toivoisitte toimivan paremmin?
– Mikä olisi sellainen tavoite, joka vaikuttaisi myös muiden tavoitteiden saavuttamiseen? Molemmat ryhmät nimesivät tuon tavoitteen samansuuntaisesti ja se liittyi kiireettömyyteen ja rauhallisen, turvallisen tunnelman luomiseen saattohoitopotilaan hoidossa.
– Mistä tietäisitte, että olette saavuttaneet tavoitteen? Miten se näkyy teillä?
– Miten te saitte tämän aikaan?
– Mitä hyötyä siitä olisi, että tavoite on saavutettu asukkaalle, omaisille, hoitajalle ja organisaatiolle?
Lopuksi ryhmät arvioivat asteikolla 0-10 missä tilanteessa ollaan nykyhetkellä.
Välitehtävänä piti pohtia sitä, miten aidosti ja kiireettömästi olla läsnä saattohoidossa olevalle asiakkaalle.
Pohdintaa: tällainen tapa kehittää työyhteisöä on kaikkein hedelmällisin. Kun työyhteisöstä muutama jäsen osallistuu ulkopuolisiin koulutuksiin, tieto ei saavuta kaikkia muita työntekijöitä. Hoitajilla on selvät tarvittava tieto, asian ydin on se, miten saadaan kaikki toimimaan hyvin käytännössä.