Laura Ekholm

Pääsin opiskelemaan kansatiedettä 2011, yhden lukion jälkeisen välivuoden jälkeen.  Kansatiede tuli yliopiston hakuoppaassa eteeni, ja huomasin, että se oli täydellinen vaihtoehto minulle. Nyt kolmen vuoden opiskelujen jälkeen olen edelleen tyytyväinen valintaani.  Kansatieteen lisäksi olen opiskellut sivuaineinani yhteiskuntapolitiikkaa ja sosiologiaa, koska halusin tehdä tutkinnostani mahdollisimman monipuolisen, ja nähdä muidenkin kuin oman tiedekunnan meininkiä.

Elämääni mahtuu (onneksi) muutakin kuin opiskelua. Koska ilmeisesti yliopisto ilmapiirinä miellyttää minua niin kovin, olen päätynyt vielä työskentelemään yliopistolle. Työskentelen tällä hetkellä Helsinki Think Companyssa, joka on Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin yhteinen tuotos.

HTC on keskustakampuksen ytimessä sijaitseva kohtaamisten tila ja paikka uudenlaiselle akateemiselle yrittäjyydelle. Tila toimii sekä yhteisöllisenä työtilana että erilaisten tapahtumien areenana. Think Companyn tavoitteena on tuoda opiskelijat, tutkijat, yrittäjät ja kaikki akateemisesta yrittäjyydestä kiinnostuneet yhteen.  Think Companylla voi järjestää tapahtumia, ja meiltä host-teamin jäseniltä voi aina pyytää apua missä tahansa kysymyksissä, sparrausta ja apua saa! Think Companyn kanssa on myös mahdollista tehdä esimerkiksi kurssiyhteistyötä sekä pyytää meitä vierailuille asian tiimoilta.
Helsinki Think Companyn uudet nettisivut avautuivat juuri, käy ihmeessä tutustumassa, http://thinkcompany.fi  

Itse päädyin Think Companylle viime syksyn haun kautta, kun kaipasin uusia tuulia työelämässä. Kannustimena toimi myös se, että olin itse kyllästynyt siihen, ettei yliopistolla ollut mielestäni tarpeeksi monipuolista työelämään opastamista, ja esimerkiksi yrittäjyyttä työllisyysvaihtoehtona ei markkinoitu. Huomasin itse ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana, että perinteiset kansatieteelliset uravaihtoehdot eivät innostaneet minua niin paljon kuin opiskeluiden alkuvaiheessa, ja koin että suuntaa ja apua oli vaikeaa löytää yliopistolta. Koen, että oma suurin ”heräämiseni” tapahtui eräällä kurssilla, jossa minulla oli parini kanssa tehtävänä suunnitella tiedote yrityksille kansatieteen opiskelijoista ja harjoittelupaikoista. Kurssin jälkeen aloin miettiä enemmän ja enemmän yrittäjyyttä ja yritysmaailmaa vaihtoehtona itselleni. En näe yritysmaailmaa huonona työllistymisvaihtoehtona, vaikka perinteisesti se on saattanut nostattaa humanistien karvat pystyyn.

Itse olen tällä hetkellä ainoa Think Companylla työskentelevä humanisti, ja olen saanut lukemattomia kertoja selittää mitä opiskelen. Monesti kansatiede sekoitetaan kansantaloustieteeseen, ymmärrettävää toki. Vastoin omia ennakkoluulojani moni on ollut hyvin kiinnostunut, ja olen käynyt kevään aikana lukemattomia hienoja keskusteluita ihmisten kanssa. Innostavista keskusteluista syntyi muun muassa humanistien monialainen työelämätapahtuma Uusille Urille, jota vietettiin 5.5.2014.  Tapahtuma oli täysin opiskelijoiden luoma ja järjestämä.

Think Company on kaikille avoin, ja toivoisin näkeväni tilassa enemmänkin humanisteja. Paikalle ja tapahtumiin voi ja kannattaa tulla, vaikka aiheet ja tapahtumien järjestäjät eivät olisi tuttuja.

 Think Company on matalankynnyksen paikka ja toivotan kaikki oikein sydämellisesti tervetulleiksi. Yleensä parhaat jutut syntyvät kohtaamisista!

Itse valitsen seuraavaksi kuukauden kansatieteilijäksi Pia Olssonin.

Professori Katriina Siivonen

Sinä kesänä, jolloin sain tietää päässeeni Turun yliopistoon opiskelemaan kansatiedettä, olin töissä kotikaupungissani Seurasaaren ulkomuseossa. Olin siellä Antin talossa, missä kudoin museokangaspuilla kopiota räsymatosta. Poissa ollessani mattoa kutoi Vuokko Ahlfors. Kutomamme matto on siitä lähtien ollut alkuperäisen paikalla Antin isäntäväen kamarin lattialla. Vuokko toimii tällä hetkellä Kansallismuseossa tekstiilikonservaattorina, minä Helsingin yliopistossa kansatieteen professorina. Ainakaan omalla kohdallani ei ole ollut ollenkaan itsestään selvää, että tieni on kulkenut tähän.

Käsin tekeminen on minulle edelleen elämän oleellinen osa, enkä olisi pannut pahakseni käsityöalalle päätymistä. Kansatieteen opiskelun aloitettuani innostuin kuitenkin siitä niin, että haave käsityöammatista jäi sivuun. Siirryin kutomaan sanoista kudelmia. Yritän tavoittaa niihin jotakin kulttuurista, joka ei kuitenkaan muuntelevana ja muuttuvana suostu jähmettymään mihinkään tekstiin.  Museoissa olen viihtynyt hyvin elämäni eri vaiheissa, tarkkailemassa pysäytettyjä kuvia menneestä. Mutta valmistuttuani kansatieteen maisteriksi, en ole ollut päivääkään töissä museoissa. Sen sijaan minut pyydettiin kesken kansatieteen väitöskirjan teon töihin Tulevaisuuden tutkimuskeskukseen, jonka innostava ilmapiiri ja puhutteleva ote muuttuvaan maailmaan imaisivat minut mukaansa noin kymmeneksi vuodeksi.

Tunnen itseni kokonaiseksi, jos pystyn pitämään vireillä kaikkia näitä ajattelun ja toiminnan ulottuvuuksia ja liikkumaan ajassa sekä menneessä, nykyisyydessä että tulevassa. Onnekseni kansatiede laaja-alaisena tieteenalana sallii tämän. Minulla, kuten kansatieteessä yleensäkin, asioiden havaitsemista ja jäsentämistä suuntaa ihminen. Kulttuuri on materian, toimien, taitojen ja tarinoiden jatkuvaa virtaa ihmisten käsien, koko kropan, tunteiden ja ajatusten kautta menneestä tulevaan. Tätä virtaa pitää yllä ja uudistaa vuorovaikutus ihmisten kesken ja ihmisen ja luonnon välillä. Yhtä lailla tämä virta pitää yllä ja uudistaa suhteita ihmisten kesken ja luonnon ja ihmisen välillä. Kuljen mielelläni sen osana tuottamalla siitä sekä tekstejä että tekstiilejä.

Molempien tuottamiseen tarvitaan taitoja. Taidoista aina jokin osa on sanattomassa muodossa tuntumina ja toimintoina. Ne ovat minusta kulttuurin kiehtovinta osaa. Ne haihtuvat olemattomiin, jollei niitä käytetä, omaksuta muilta ihmisiltä, jollei niihin oteta tuntumaa aineellisesta ja aineettomasta ympäristöstämme ja jollei niitä uudisteta. Ne eivät pysy yllä mekaanisesti toistamalla. Ne kuihtuvat, jolleivät niissä ole mukana sekä ihmisten kädet, kroppa, tunteet että ajatukset. Ja silloin jokainen tuo niihin oman ominaisen lisänsä, eivätkä ne suostu jähmettymään mihinkään aineellisen tai aineettoman kulttuurin ilmenemismuotoon. Niiden analysoiminen tekstiksi asti vaatii paitsi ajatuksia, myös tuntuman ja toiminnan kokemista.

Tästä näkökulmasta katsoen pidän taitojen vaalimista oleellisimpana kulttuuriperintötyönä. Se tarkoittaa jatkuvaa uuden omaksumista ja tuottamista ja taitojen välittämistä muille esimerkiksi käsityön alalla. Ja samaa tarvitaan myös kansatieteen alalla. Tätä kaikkea haluan ilolla tehdä edelleenkin!

Seuraavaksi kuukauden kansatieteilijäksi valitsen Laura Ekholmin, jolla on kiinnostava työkenttä Helsinki Think Companyssa.