Parting shots

Today is my final day in Tanzania. Things have been fairly quiet and peaceful during the last few weeks – there hasn’t been a lot to write about. I have to finish this story arc, but first I guess I should go through the events of the past few weeks.

A couple of weeks ago I was lounging at Neema Crafts cafe, sipping tea and working on a project of my own (my data structures project that had already taken an embarrassingly long time). It was half past two in the afternoon when I received an SMS with a student asking if I was aware I should be teaching from five o’clock onward. I had no idea. There was no way I could’ve materialized at Tumaini with a proper lecture in time, so I turned down the offer and told him that I hadn’t any idea of this class and was busy with other work. In my country, things like this are based on mutual agreement, not one-sided and tardy notices.

The next day, I received an SMS from another student, asking me why I live [sic] them, and after I explained I was going back to Finland to continue my own studies, the student asked if I could leave my laptop for him to use. Mind you, in Tanzanian culture requesting material aid from one’s superiors is a sign of respect – however, I politely turned down this offer as well. The barrage of strange messages drew to close next evening as I received an SMS from an unknown number, wishing me good night.

I asked Mr. Oroma about the exams – they’ll be held in February, so I’ll be back in Finland before them. My correspondence with Mr. Oroma and other people working at Tumaini University has yet again shed light on the situation of the local education. The exams are practically worthless – “special exams” that practically hand out the answers are held for students who have paid the class but can’t pass the regular exam. I also heard that an American teacher who was volunteering here some time ago was brutally assaulted for actually demanding studying from paying students. It’s a relief I’m about to leave already, I couldn’t have participated in this kind of academic jest with a clean conscience.

The programming MOOC of Helsinki University is just getting started for the third time. A part of the course material, roughly the first half of the course, has been translated into English. The material looks very nice, and it covers a wide range of topics from the very basics to object oriented programming and some useful algorithms like binary search and selection sort. This is what the students of Helsinki University, even those with no prior programming knowledge, learn during the first half of their basic programming courses. In comparison, the students of Tumaini had to spend most of their second programming course getting a hang on the basics, even though most of the course’s official topics are the same as on our course! I shared the course material with the students of the Java course as well as Mr. Oroma as well as asked for their feedback and input on it, but even more than a week later, I haven’t received any replies from them.

As I’m writing this, I’m lounging at a motel in Dar es Salaam. This trip has been a very educational experience – even though most of the lessons Tanzania has given me are about treasuring the way we operate in Finland. Whenever communication has been ignored, bureaucracy has been driving me crazy or a faculty member has been clueless about a topic they should obviously know about, I’ve been wondering… why do the people tolerate this? A man can and will pluck a tick attached to his skin, but it appears the society here is oblivious to the tick of academic inefficiency feeding on the blood of progress.

Thankfully, some of the locals seem to be aware of the problem. A few people at Tumaini are particularly hardworking (my guess is that they practically keep the university running) and are genuinely concerned about the quality of the education being delivered. I wish them the very best of luck in their work – not only the everyday teaching and administrative activities, but also in changing the counterproductive aspects of the Tanzanian academic culture by setting a good example.

A lot of people have been asking me when I will return to Tanzania. I can’t say I haven’t enjoyed being here from time to time, but I am doubtful if I will ever come back to work here. The foundation for education is flimsy – the students don’t know the official teaching language, they are too timid to ask questions and the administration doesn’t have a clue about what’s going on. No amount of effort I could put into this would fix it – it is the Tanzanians themselves who will have to rethink what they want their education to achieve and what they need to do to make it work.

From Dar es Salaam with love, Kalle “mzungu mzuri” Viiri

Posted in English, Teaching | 1 Comment

Lähtölaukauksia

Tänään on viimeinen päiväni Tansaniassa. Viime viikkoina ei ole tapahtunut kamalasti, eli kirjoitettavaakaan ei ole ollut. Tarina pitää tiestysti saada pakettiin, mutta aloitanpa kuitenkin muutaman viime viikon tapahtumista.

Pari viikkoa sitten istuin Neema Craftsin kahvilassa hörppien teetä ja työskentelemässä yhden oman projektini kanssa (tietorakenteiden harjoitustyö, johon oli mennyt jo suorastaan hävettävän paljon aikaa). Puoli kolmelta sain tekstiviestin opiskelijalta joka kysyi tiesinkö että minun pitäisi olla opettamassa kello viidestä eteenpäin. En tiennyt. En olisi voinut pöllähtää Tumainille ajoissa ja vielä järkevän luennon kanssa, joten torjuin tarjouksen todeten että en edes tiedä mistä kurssista on kysymys ja että minulla oli jo muuta työtä. Minun maassani työt perustuvat molemminpuoleisiin sopimuksiin, ei yksipuoleisiin myöhäisiin ilmoituksiin.

Seuraavana päivänä sain tekstiviestin toiselta oppilaalta. Hän kysyi minulta miksi olin jättämässä heidät, ja kun selitin vastaukseksi että palaan Suomeen jatkamaan omia opintojani, hän pyysi minua jättämään kannettavani hänelle. Tansanialaisessa kulttuurissa tavaroiden pyytäminen ylempiarvoisilta on kunnioituksenosoitus, mutta torjuin kohteliaasti tämänkin tarjouksen. Omituisten viestien ketju päättyi seuraavana iltana tulleeseen tuntemattomasta numerosta tulleeseen tekstiviestiin jossa minulle toivotettiin hyvää yötä.

Kysyin Mr. Oromalta kokeistamme – ne pidetään helmikuussa, eli olen ennen niitä takaisin Suomessa. Viestintä Oroman ja muiden Tumainilla työskentelevien kanssa on parantanut käsitystäni täkäläisen koulutuksen tilasta. Kokeet ovat käytännössä arvottomia – “erikoiskokeilla” joihin lähestulkoon jaetaan vastaukset valmiina varmistetaan kaikkien kurssimaksut maksaneiden läpi pääseminen, jos normaali koe tuottaa vaikeuksia. Kuulin hiljattain, että eräs amerikkalainen opettaja pahoinpideltiin täällä rajusti, kun hän oikeasti edellytti maksavilta opiskelijoilta opiskelua läpipääsyn ehdoksi. On helpotus että olen jo lähdössä; en olisi voinut olla tällaisten leikkikokeiden teossa mukana puhtaalla omallatunnolla.

Helsingin yliopiston ohjelmointi-MOOC on juuri alkamassa kolmatta kertaa. Osa kurssin materiaalista, suurin piirtein ensimmäinen puolikas, on käännetty englanniksi. Materiaali näyttää erittäin hyvältä, ja se käy läpi ison alueen aiheita aivan perusteista olio-ohjelmointiin sekä puolitushaun ja valintalajittelun kaltaisiin hyödyllisiin algoritmeihin. Tämän siis Helsingin yliopiston opiskelijat oppivat peruskurssiensa ensimmäisellä puoliskolla, jopa he joilla ei ole aiempaa ohjelmointitaustaa. Vertailun vuoksi Tumainilla toisesta ohjelmointikurssista meni leijonanosa aivan perusteiden kanssa, vaikka kurssin virallisesta sisällöstä iso osa on täysin samaa kuin meidän kursseillamme! Jaoin englanninkielisen materiaalin Java-kurssin oppilaille ja Mr. Oromalle – pyysin heiltä myös palautetta ja kommentteja, mutta yli viikkoa myöhemmin vastauksia ei ole vieläkään tullut.

Kirjoitellessani tätä lepuutan luitani Dar es Salaamissa olevassa motellissa. Tämä matka on ollut erittäin opettava kokemus, vaikkakin suurin osa Tansanian minulle tarjoamista opetuksista on saanut minut arvostamaan Suomessa käyttämiämme toimintatapoja entistä enemmän. Aina kun tiedonkululle on viitattu kintaalla, byrokratia on työntänyt kapuloita rattaisiin tai yliopiston työntekijä on ollut aivan ulalla selvästi omalla tontillaan olevista asioista, olen ihmetellyt… minkä tähden nämä ihmiset sietävät tällaista? Ihminen osaa poimia punkin iholtaan mutta näyttää että Tansanian yhteiskunta ei osaa nyppäistä irti edistyksensä verta imevää akateemisen tehottomuuden punkkiaan.

Onneksi osa paikallisista tuntuu ymmärtävän ongelman. Muutama Tumainin työntekijä on erittäin ahkera (arvioisin että tämä porukka käytännössä pitää yliopiston pystyssä) ja välittää todella opetuksen laadusta. Toivon heille kaikkea hyvää työssään – ei ainoastaan jokapäiväisessä opetuksessa ja ylläpidossa, vaan myös Tansanian yliopistokulttuurin epäkohtien oikaisussa omalla hyvällä esimerkillään.

Moni paikallinen on kysynyt minulta koska palaan Tansaniaan. En voi väittää etteikö täällä olisi ollut mukaviakin hetkiä, mutta en usko palaavani tänne koskaan töihin. Koulutuksen kantimet ovat heikot – opiskelijat eivät osaa opetuskieltä eivätkä uskalla kysyä, ja johtoporras on autuaan tietämätön siitä missä milloinkin mennään. Vaikka kuinka ahertaisin, en saisi järjestelmää korjattua – tansanialaisten itse on mietittävä uudestaan miksi koulutusta järjestetään ja miten he saavat sen toimimaan.

Dar es Salaamista rakkaudella, Kalle “mzungu mzuri” Viiri

Posted in Opetustoiminta, Suomeksi | Leave a comment

Willie Willie Harry Stee

(tämä kirjoitus on blogin tyypillisen aihealueen ulkopuolella ja sen raapustamiseen meni hyvä tovi – siksi en käännä sitä ainakaan ihan heti suomeksi. Pahoittelut!)

 

Since things have been generally quiet, and I haven’t had any teaching duties during the last few weeks, I present to you: my blog’s very first one hundred percent unadulterated offtopic post!

Warning: Contains history

Edward Rutherfurd has been one of my favorite authors ever since I stumbled upon his novel New York, which tells the story of a daring little Dutch trading post that went on to become one of the most massive and culturally influential cities in the world. Here in Tanzania, I actually have another one of Rutherfurd’s novels with me London.

You’d never guess what that book is ab… no wait, you just clicked the link and checked from Wikipedia. In any case, it is a similar book – only centered near the hills of London, and with a broader slice of history ranging from the year 54 BCE, when the Romans embarked to conquer the island of Britain, to the modern days of 1997 (assuming you can call an age before using a sophisticated information network to stare at pictures of felines “modern”). The fascinating history of England certainly has interesting backdrops for all kinds of drama.

Now, to the interesting part. While I was reading Russka, another novel by the same fellow, I started paying attention to how sometimes very long periods of time were “skipped” without any narration at all, while some periods of history provided stories for hundreds of pages. While reading London, just out of curiosity, I took notes to see how well the book represents the interesting bits of English history.

And behold this graph I created. The “zeroth” century actually represents the first century BCE. Click for a larger image.

 

Rutherfurd's London page-century diagram

*grumble grumble* “SVG not permitted because of security reasons” *grumble*

Three things should immediately strike one as obvious, assuming one judges history by counting the pages of a novel:

  • the first millenium CE was a fairly boring time for London
  • if you’re looking for an interesting period in England’s history, 17th century is the way to go
  • The Sleeping Beauty was actually the City of London during the 15th century

Let’s see how these coincide with actual history.

In London, the only three periods of time covered before the second millenium were the arrival of Romans (54 BCE), life in Roman Londinium (251 CE) and the impact of the (second) coming of Christianity to Anglo-Saxon Britain (604 CE). Is that all that happened near the area of London before William the Conqueror?

Not quite. A few events worth a mention would be the war with the Iceni that led to London being left in a fairly bad shape during the first century CE, and the great Viking attacks during the 9th century CE. The Viking raids are mentioned later on though, to explain the politics that led to the war of succession between Harold Godwinson and William the Conqueror (yes, the guys from Age of Empires II: The Conquerors).

For contrast, let’s see what kind of stuff happened during the 17th century. As Queen Elizabeth I died, she was succeeded by James I who was also the king of Scotland – uniting the two kingdoms in addition to Ireland which was already in a personal union with England. There was this guy called Shakespeare who blew people’s minds at the Globe Theatre, and this guy called Guy who blew his cover trying to blow up the King and the Parliament. England was busy founding colonies across the Atlantic Ocean… and this all was going on during the first decade of the century.

The defining thing of the 17th century England was religious strife. Guy Fawkes is a good evil example: he was a Catholic terrorist (not a super-powered freedom fighter) who sought to blow up the Protestant king James to bring England closer to the Catholic powers of Europe. That’s only the start, though. Some of the Protestants were more than willing to accept the idea of all Catholics being cunning ninjas dispatched by the Pope himself to blow up Kings and Parliaments, and became very vigilant to protect their nation against these “papists”. The Puritans in the Parliament, led by Oliver Cromwell, eventually waged war against, and defeated, the generally unpopular and suspected papist king Charles I, resulting in the former ruling England as the “Lord Protector” and the latter being executed for being a tyrant.

A bit over halfway through the century, the monarchy was restored. The action was far from over, though. There was still plague and the Great Fire of London, with the former killing about a fifth of the city’s population and the latter rendering most of the survivors homeless. Afterwards, Christopher Wren designed the St. Paul’s Cathedral we know today, William of Orange drove away the Catholic king James II from England, Isaac Newton made his influential work on classical mechanics, the Bank of England (one of the oldest central banks in the world!) was established and, as if to end the century with a twist ending, a man named Thomas Savery created a steam-operated water pump, the earliest known commercial application of steam power.

So, the 17th century was actually full of historical highlights to marvel at. It certainly puts the Anglo-Saxons to shame – if the lack of bloody religious terrorism and warfare, gunpowder plots, plagues and Great Fires is anything to be ashamed of in the first place. Not to mention the fact that we may just lack the records of their age detailing all the Awesome Cyborg Unicorn Adventures they were having!

So, what about the 15th century? England was fighting the Hundred Years’ War for the first half, and later, there were internal conflicts as Henry VII seized the crown from Richard III, forming the well-known Tudor dynasty. However, most of the action during both conflicts happened far away from London.

In any case, I thank Edward Rutherfurd for creating yet another splendid novel that kept me occupied for many, many hours, and inspired me into spending many, many more hours writing about it online.

Posted in English | Leave a comment

Vihainen viesti Internetissä

Olen ollut varauksellinen Tansanian kulttuuria kohtaan jo hyvän tovin. Lasten ja naisten lyöminen on minun makuuni liian tavallista, paikalliset eivät näytä kykenevän juuri kommunikoimaan tärkeissä asioissa ja heidän “rento aikakäsityksensä” on yleensä vain kiertoilmaisu sille että he tuppaavat olemaan laiskanpulskeaa sakkia. Olen pitänyt kiinni heidän ystävällisyydestään – kaikkine puutteineenkin he ovat kohteliaita ja kunnioittavaisia.

Nyt minusta tuntuu että jopa tämä “kunnioitus kanssaeläviä kohtaan” on vain harhaanjohtava kulissi. Jos minua kunnioitetaan, miksei minulle ilmoiteta tärkeistä lukujärjestyksen muutoksista? Jos minua todella kunnioitetaan, miksei tapaamisiin kanssani saavuta tai viesteihini viitstitä vastata ajoissa? Ja jos täkäläisillä on edes tippa kunnioitusta koko ympärillä olevan kylän väkeä kohtaan, miksi täällä pidetään erittäin kovaäänisiä ja pitkiä kuoroharjoituksia koko yön hotellin vieressä?

Mitä pidempään olen täällä viettänyt, sitä enemmän olen vakuuttunut siitä että paikalliset eivät ole kiinnostuneet muusta kuin itsestään ja lähimmistä kavereistaan. Ikävämpi juttu että en ole kenenkään läheinen kaveri täällä.

Posted in Suomeksi, Tansania | Leave a comment

An Angry Message on the Internet

I’ve had my doubts about the Tanzanian culture for quite some time now. Beating women and children is too commonplace for my liking, the locals seem to be mostly incapable of communication when it comes to important matters and their “relaxed attitude towards time” is just a nicer way of saying that they tend to be a lazy bunch. The whole time I’ve been clinging to their friendliness – even with all their flaws, at least they’re polite and respectful.

Now it seems to me that even this supposed respect towards other people is just a deceitful facade. If they really do respect me, why don’t they let me know about important changes in schedules? If they really do respect me, why don’t they bother to show up or reply to my messages in time? And if they have even the tiniest bit of respect towards the entire village around them, why are they having an extremely loud and long choir practice (complete with loudspeakers) during nighttime right next to the hotel?

The more time I spend here, the more it seems to me that the locals couldn’t care less about anything beyond themselves and their closest friends. Too bad I’m no one’s close friend in here.

Posted in English, Tanzania | Leave a comment

Kääntäjättä

Kuten viime kirjoituksessani mainitsin, päätin luopua osuudestani Programming Fundamentals -kurssilla jotta opiskelijoiden ei tarvitsisi vaihdella opettajien ja kielten välillä noin lyhyellä kurssilla. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Lähetin ICT-laitoksen väelle sähköpostitse viestejä joissa kerroin jättäväni kurssin toiselle opettajalle. Mutta täkäläiset yhteydenpitotavat huomioon ottaen tiesin kyllä että viestejäni tuskin luettaisiin ajoissa.

Ja eipä luettu. Kun en saanut minkäänlaisia vastauksia, päätin että jos toista opettajaa ei näy, minun pitäisi opettaa jotta opiskelijat eivät jäisi ilman luentoa. Ja olin oikeassa – tällä kertaa olin kuin olinkin ainoa opettaja paikan päällä. Panin merkille että kurssilaiset ovat eläväisiä verrattuna Java-kurssin opiskelijoihin, mikä on varsin lupaava merkki.

Siihen loppuivat onnenpotkut. Toinen opettaja oli kertonut minulle että “tekniikkatyypit” asentaisivat Javan ja Pythonin ICT-labran tietokoneille ennen tämän päivän tuntia. Silti kumpaakaan niistä ei löytynyt miltään luokan koneelta, ja täkäläisillä yhteyksillä Pythonin lataus olisi vienyt useita tunteja. Kääntäjättä ja tulkitta olo teki jokseenkin haastavaksi pitää luentoa jolla opiskelijoiden olisi tarkoitus päästä leikkimään työkalujen kanssa ja kokeilemaan juttuja niillä.

Jälkiviisauden puuskassa tunnen itseni vähän hölmöksi. Ehkä joku päivä ymmärrän vielä että paikalliset eivät saa hommia tehdyksi “huomiseksi”.

Posted in Opetustoiminta, Suomeksi | 1 Comment

For the want of a Compiler

As I mentioned in my last post, I decided to cancel my involvement with the Programming Fundamentals class so the students wouldn’t have to alternate teachers and languages on such a short course. However, that is easier said than done. I sent emails to the people I know at the ICT department, explaining them I would leave the course to the other teacher. But given the local standards of communication, they wouldn’t read the mails, would they?

No they wouldn’t. Having received no replies of any kind, I decided that if the other teacher won’t show up, I should at least go teach the class myself, so they wouldn’t be left without a lecture. And turn out I was right – I was the only teacher around this time. The class, I noted, was a lively bunch in comparison to the students at the Java course – an encouraging sign.

But that’s where my lucky streak ended. The other teacher had told me that the “tech guys” would install Java and Python on the ICT lab’s computers before today’s class. Yet neither was found on any computer, and given the speed of the local Internet connections, it would’ve taken several hours to download Python. Having no compilers and interpreters makes it rather difficult to have a session focused on playing around with tools and experimenting.

In retrospect, I feel foolish. Maybe one day I will finally learn that locals can’t be trusted to get anything done “by tomorrow”.

Posted in English, Teaching | Leave a comment

Maahansyöksyvä Sirkus

Koska olen Java II -kurssilla virallisesti vain apuopettaja, olen odotellut innolla omaa kurssiani, Introduction to Programming Fundamentals. Ainoana opettajana olo tekisi helpommaksi soveltaa Helsingissä käyttämiämme opetusmenetelmiä, ja lisäksi pääsisin näkemään miten Pythonin käyttö Javan sijasta muuttaa ohjelmoinnin oppimista. Vihdoinkin tänään (virallisesti viime perjantaina, mutta kukaan ei ollut paikalla) kurssi pääsi alkamaan.

Minulla ei ollut muita ohjeita kuin viime kurssitoteutuksen kuvaus ja “ole paikalla ICT-rakennuksella viideltä iltapäivällä”. Oppilaitani ei vaan löytynyt mistään, ja molemmat laboratoriot olivat toisten kurssien käytössä. Liikuntaa saadakseni hölkkäsin kiertäen kampuksen muut kaksi ICT-labraa, kysellen oppilailta ja opettajilta matkan varrella tietäisivätkö he jotain kurssistani. Kukaan ei tiennyt.

Yllättäen törmäsin yhteen ICT-opettajaan joka on ollut erityisen avulias tämänkaltaisissa ongelmissa. Pikaisen puhelun jälkeen hän näytti minut takaisin ICT-rakennuksen Thin Client 1 -labraan.

Kävi ilmi että huoneessa ei ollut meneillään toinen kurssi. Siellä oli minun kurssini, mutta opettaja oli vieras. En halunnut keskeyttää hänen opetustaan, joten teimme pikaisen kompromissin – minä palaisin huomenna opettamaan Pythonia, koska hän ei halunnut jättää koko kurssia minulle eikä jättää pois omaa Java-sisältöään. Minulla ei ole aavistustakaan kuka tämä opettaja oli ja miksi hän opetti lokakuusta asti minulle merkittyä kurssia – tai siitä miksei hänelle juolahtanut että minulle olisi voinut ilmoittaa asiasta.

Tilanteen korjaaminen voitoksi ei ole helppoa. Oppilaat kärsivät, kun opettajia on kaksi erilaista – edistystä tavoitteleva mzungu Pythoneineen ja perinteisiin tukeutuva paikallinen Javoineen. Oppilailla ei ole tarpeeksi aikaa ymmärtää molempia ja hyötyä niistä. Vaikka minua suoraan sanottuna raivostuttaa tilaisuuden valuminen kankkulan kaivoon yhden yllättävän häirikön hyökkäyksen takia, luulen että minun pitää jättää kurssi tälle tunkeilijalle. Ainakaan opiskelijoiden ei tarvitsisi opiskella vieraalla kielellä, toisin kuin omieni.

Ensi kerralla kun tulen Tansaniaan, minun täytyy muistaa vaatia kirjallinen sopimus yliopistolta olla sabotoimatta työtäni tällaisilla tempauksilla.

Posted in Opetustoiminta, Suomeksi | Leave a comment

The Crashlanding Circus

Since I’m officially just a co-teacher on the Programming II using Java -course, I’ve been eager to get started on my very own Introduction to Programming Fundamentals course. Being the only teacher would make it a lot easier to apply the teaching techniques we use in Helsinki, and observe how using Python instead of Java changes the students’ learning. Finally, today (or technically last Friday, but no one was present at the time) the class started.

I had no instructions beyond two things: a document detailing what has previously been taught on this course and “be at the ICT building at 5PM”. However, my students were nowhere to be found, and both labs were occupied by other classes. For a bit of exercise, I jogged around the two other ICT labs, asking every student and teacher along the way if they knew about my class. No one knew.

By chance, I bumped into one ICT teacher who has been particularly helpful in these kinds of issues. After a quick phone call he showed me back to the ICT building’s Thin Client Lab 1.

Turns out the room wasn’t occupied by another class. It was occupied by my class alright, but taught by someone else. Not wishing to interrupt his teaching, we made a very quick compromise – I would come back tomorrow and get started on the Python bits, since he didn’t want to leave the class all for me. He also wanted to keep his Java bits in. I don’t have any idea who the teacher was and why he was teaching a class that has been scheduled for me since October, and of course, not the faintest clue why they didn’t think of informing me about this.

Salvaging whatever I can here will be tricky. The students will suffer from having two different teachers, one modernizing mzungu with his Python and one traditional local with his Java. There’s just not enough time for them to understand and benefit from both of these. Even though I’m furious about losing this opportunity because of a simple stealth moron attack, I think I must cede the entire course to this usurper. At least the students wouldn’t have to study in a foreign language, unlike mine.

The next time I come to Tanzania, I must remember to demand a written agreement from the university to not sabotage my work with stunts like this.

Posted in English, Teaching | Leave a comment

Tarvitsemamme Muutos

Pari viikkoa sitten isäni pyysi minua kirjoittamaan kevyemmän jutun opetustarinoideni rinnalle. Toteutettakoon hänen toiveensa!

Opetusrintamalla on ollut nimittäin aika hiljaista. Keskiviikon luento peruttiin seminaarin, johon minut ja Mr. Oroma oli kutsuttu, takia. Kutsun mukaan olemme “opetuksen kehittämisen avainhenkilöitä” tai jotain sen suuntaista. Enpä rohkene olla eri mieltä – vaikka kutsu olikin osoitettu “kaikelle opetushenkilöstölle”. Loppujen lopuksi vain Mr. Oroma meni, mutta minäkään en päässyt opettamaan koska oppilaat olivat tiessään. Ehkä ensi viikolla sitten.

Tänään minun piti aloittaa myös oma Programming Fundamentals -kurssini Python-kielellä. Opiskelijoita ei tietenkään löytynyt, joten aloitin viikonlopun etuajassa.

Ja sitten havaitsin jotain erikoista katuojassa. Katuojasta roskien dyykkaamisen häpeällisyys on pientä tämän kaunottaren rinnalla:

Kyllä, hän on täällä Afrikassakin suosittu.

Posted in Suomeksi, Tansania | Leave a comment