Anne Rautanen on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) koulutuspoliittinen asiantuntija.

Innostavan luennoitsijan vetämä kurssi, mielenkiintoiset tenttikirjat, samasta aiheesta kiinnostuneet ryhmätyötoverit ja valinnanvaraa suorittamistavoissa. Tällaisia vastauksia saa usein opiskelijoilta, kun kysytään, millaista olisi opiskelu parhaimmillaan. Usein vastauksissa listataan myös oppimistapahtuman puitteita: toimivia tietokoneita, helposti saatavilla olevia kirjoja, viihtyisiä lukupaikkoja ja aikaa syventyä opittavaan aiheeseen.

Osa tekijöistä on oppijasta itsestään riippuvia: oma motivaatio, usko omaan osaamiseen ja kykyyn omaksua opittava aihe ja tavoite, jota kohden kulkiessa on valmis sietämään myös jonkin verran epämukavuutta sekä epävarmuutta. Iso osa tulee kuitenkin myös ympäristöstä. Omasta aiheestaan innostuneen opettajan ilo ja into tarttuu, rento ja hyväksyvä ilmapiiri madaltaa kynnystä kysyä apua silloin kun tuntuu, että itse ei ymmärrä. Opiskelijan opiskelutaidotkin ovat tärkeitä. Ne antavat välineitä muokata opittavasta asiasta omaksuttavan kokoisia palasia ja luovat uskoa siihen, että asiat ovat tavalla tai toisella opittavissa.

Opettajan rooli innostuksen luojana ja oppimisen mahdollistajana on merkittävä. Oman esimerkin lisäksi kurssin sisältö, sen suhde osallistujien lähtötasoon, opittavien asioiden määrä ja käytettävissä oleva aika luovat oppimisen viitekehyksen. Ketään ei voi pakottaa oppimaan eikä paraskaan kurssi kykene tuottamaan oppimiselämyksiä osallistujalle, jonka ainut tavoite on ainoastaan saada siitä opintoviikot plakkariin vähimmällä mahdollisella työllä. Oikein innostava kurssi saattaa kyllä ajoittain onnistua muuttamaan vastahakoisenkin opiskelijan. Mutta vastuu oppimisesta on kuitenkin oppijalla itsellään.

Vaikka into ja kiinnostus auttavat hankalienkin asioiden omaksumisessa, joskus tarvitaan lisäapua opittavan asian käsittelemiseen ja hahmottamiseen. Aiheestaan selkeästi kiinnostunutta opettajaa on ujommankin tosin helpompi lähestyä lisäkysymyksin. Kurssien ilmapiirin luomiseen epämuodollisemmaksi ja keskustelua ruokkivaksi on olemassa roppakaupalla keinoja, vinkkejä ja koulutusta. Neuvoja voi saada vaikka pedagogisilta yliopistonlehtoreilta, Opettajien akatemian jäseniltä tai järjestöjen opintovastaavilta. Opiskelutaidon oppimiseksi järjestetään kursseja mutta olisi hyvä jos niitä olisi helposti saatavilla aivan jokaiselle uudelle opiskelijalle, niin että opintopolun hyvä alku ei ainakaan siitä jäisi kiinni.

Innon ja sisäisen motivaation lisäksi niin opiskelijoihin kuin opettajiinkin vaikuttavat myös opintojen järjestelyt sekä hallinnointi. Jos kurssilla opeteltavat asiat edellyttävät kovin suurta tietomäärää, jota ei osallistujalla ennen kurssia ole, lisääntyy opeteltavien asioiden määrä helposti niin suureksi, että se ei enää ole inhimillisesti katsoen mahdollista. Tässä asiassa on yliopistomme tosin kehittynyt hurjasti vuosien varrella niin, että tutkinto- ja kurssirakenteita tehtäessä on alettu kiinnittää huomiota siihen, miten sisällöt rakentuvat toistensa päälle.

Kun opintotaidot ovat kunnossa, työmäärä kohdallaan ja opettajakin erinomaisen motivoiva tyyppi, voi silti oppiminen jäädä takkuamaan, jos yllättäen vaikka läheinen sairastuu, kirjoja ei löydy kirjastosta, rahat loppuvat tai vaikkapa flunssa iskee väärään aikaan. Näitä ongelmia voitaisiin ratkoa kehittämällä lisää joustavia suoritustapoja ja oppimismenetelmiä. Kaikkia kursseja ei toki voi tenttiä ja opettajienkin työmäärä on otettava huomioon, jotta yliopistoyhteisö olisi miellyttävä kaikille. Mutta toisaalta suorittamistapojakin on useita aina sähköisistä tenteistä esseisiin, ryhmätöihin ja erilaisissa ryhmätyöalustoissa suoritettaviin kurssitöihin ja tentteihin.

Selkeät, konkreettiset oppimistavoitteet auttavat opiskelijaa hahmottamaan, mitä häneltä odotetaan, sekä myös oppiaineita karsimaan turhia päällekkäisyyksiä ja epäolennaisuuksia tutkinnoista pois. Toimintatapojen pohtiminen yhdessä opettajien ja opiskelijoiden kanssa sekä niiden kirjaaminen auttaa uusia yhteisöön tulijoita omaksumaan yhteiset toimintatavat sekä osoittavat myös ulospäin sen, että opetukseen on käytetty aikaa, vaivaa ja ajatusta. Tällä tavalla myös laadukas opiskelu on todellinen mahdollisuus.