Vai että verkkokursseiksi meni

Tähänkö sitä sitten lopulta päädyttiin?

Langnetilla ei enää ole rahaa järjestää kielentutkimuksen erikoiskursseja, ja väitöskirjatutkijat ovat heitteillä. Mistä saada tutkijan pätevyys ja kielitieteellinen sivistys?

Pikainen vierailu Langnet-verkoston tohtorikoulujen kotisivuille kertoo, että jatko-opintotasoisia kielentutkimuksen erikoiskursseja on tänä vuonna järjestetty lähinnä Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Yleisiä humanistille sopivia menetelmäkursseja järjestetään, ja monet aineopintojen kurssit sopivat myös väitöskirjatutkijalle. Mutta vähän naftiksi kyllä jää, jos tahdotaan kouluttaa monipuolisia kielentutkimuksen ammattilaisia.

Kun vanhat systeemit eivät toimi, on löydettävä uusia. Verkosta löytyy kaikkea, nyt myös tutkijakoulutuskursseja. Verkkokurssit herättävät kuitenkin usein epäilyksiä.

Tutkija tarvitsee aitoja kohtaamisia ja keskustelua. Jos kurssitkin menevät verkkoon, mikä enää saa väitöskirjatutkijan liikahtamaan työhuoneeltaan? Missä on silloin se yhteisö, jota väitöskirjojen esipuheissa niin kauniisti kiitetään?

Etenkin ulkomaisten verkkokurssien laatu herättää kysymyksiä. Kuka järjestää – ja miten toteuttaa? Toki historia tuntee myös laadultaan kirjavia lähiopetuskursseja: suuri nimi ei ole aina taannut pedagogisesti mielekästä oppimistilannetta.

Mutta on verkkokursseissa hyvätkin puolensa.

Pedagogisesti taitavasti suunniteltu verkkokurssi ottaa huomioon erilaiset oppijat ja tilanteet. Hiljainenkin saa sanoa, vuorotyöläinenkin ehtii. Verkkokurssit ovat tasa-arvoisia. Langnetin kaikki noin 800 väitöskirjatutkijaa voivat halutessaan osallistua elämäntilanteesta riippumatta. Ja kyllä: verkon kautta voi oikeasti syntyä aitoja kontakteja ja tutkimusyhteistyötä.

Verkkokurssia voi höystää paikallisella komponentilla. Otetaan samalla kampuksella oleva kaveri mukaan. Tehdään kurssia vierekkäisiltä koneilta. Käydään kahvilla ja vaihdetaan ajatuksia.

Ja miksi lennättää ulkomaanguru Suomeen, jos guru on tehnyt kurssinsa verkkoon?

Langnet-verkosto voi auttaa etenkin ulkomaisten verkkokurssien arvioinnissa. Sain hiljattain mainoksen amerikkalaisesta verkkokurssista, jolla opetettiin erään menetelmän käyttöä. Kuulosti hyvältä. Kun kysyin kommenttia asiaa tuntevalta kollegalta, hän lievästi sanottuna lyttäsi kurssia tarjoavan tahon. Kun toinenkin kotimainen asiantuntija oli samaa mieltä, heitin mainoksen roskiin.

Hyvä lukija, sinä voit auttaa hyvän tutkijakoulutuksen toteutumisessa! Jos tiedät kielentutkimukseen liittyvän verkkokurssin, kerro siitä. Jos pystyt kirjoittamaan kurssista lyhyen kommentin, vielä parempi. Kerätään tietoja suositeltavista verkkokursseista tänne: https://blogs.helsinki.fi/langnet-2016-2019/kursseja/. Sivulta löytyy jo kotimaisia verkkokursseja, ja lisää on tulossa ensi vuonna.

Kurssikysymykseen haetaan vastausta paitsi verkkokurssien myös matkarahoituksen avulla. Langnet on hakenut Kulttuurirahastolta matkarahaa, jolla voisi tukea osallistumista toisella paikkakunnalla järjestettävälle lähiopetuskurssille. Tämä tarkoittaisi sitä, että kun vaikkapa Helsingissä järjestetään kurssi kielitaidon arvioinnista, sinne voisi matkustaa myös Oulusta tai Joensuusta. Peukut pystyyn, että Kulttuurirahaston pajatso kilisee ensi helmikuussa Langnetin laariin.

Tärkein koulutusohje väitöskirjantekijälle on tässä: ole aktiivinen. Kun kukaan ei kysy eikä kukaan käske, ota itse selvää ja mene mukaan.