Theresa Emily Niklas

One of my interests as a student of political science is making education the best it can be. This may sound like an unachievable goal, but I am really curious to learn about different education systems, to compare them and to see what works well and what doesn’t work so well. I am from Germany and I already spent a year in Finland before high school, so I had already had an insight into what it is like being a student in Finland. As I entered higher education, I got more and more aware of the importance of education and of making learning easy for students, in whatever way that may be.

Another passion of mine are languages. I am a native German speaker, I speak English fluently, French, a little bit of Spanish and bits and pieces of

Russian and Chinese and while I was on exchange in Finland for the first time, I also learned Finnish. Helping others to learn my native language or another one I am familiar with, is something I am interested in and that is fun to me.

So, coming to the University of Helsinki as an undergraduate exchange student, I was really curious to learn more about the Course Assistant Programme. I had previously been tutoring people who had just started learning a language and therefore I decided to join a course for more advanced students this time. I loved the idea of having a course that really covers cultural, political, and historical issues. The discussions I have had with the students were at times really intense, the classes were fun and varied, with a lot of different elements. In a nutshell, my task was to just participate in class, to join the students when they were doing group work, to read texts out loud, to explain some grammar and to give a presentation about a political topic: the German unification. I actually learned a lot while making this presentation. I was not just talking about the historical events that led to the unification, but also how this still influences German society.

I am really happy and glad that I took the time to join this course. On the one hand, I was able to share some of my views and some of the things I know from back home. At the same time, it was really interesting to see what these students’ views were and how they interpreted these things, coming from a Finnish background. So, on the other hand, I was able to learn how these students were learning, what some good learning methods are, and once again how important it is to understand also cultural and political aspects in order to be really able to speak a language.

I can totally recommend any exchange student or foreign student coming to Helsinki to participate in the CA programme, also because it gives you the chance to get to know some locals (in the future that will hopefully work better than in this year of the pandemic). And in the end, you might even be able to learn something about your own language or country.

Text and picture: Theresa Emily Niklas, exchange student and course assistant at the University of Helsinki in autumn 2020

Kuva: Nina Dannert

Yliopistolla käynnistellään jo syksyä, mutta kesän alun Kielikeskuspäivät eivät ole unohtuneet. Kurkistus kesäkuun helteiseen konferenssiin lieneekin paras tapa aloittaa syksyyn valmistautuminen. Samalla tulee itseä muistutetuksi siitä, mikä jäi kesäksi muhimaan. Kiitos siis kaikille Kielikeskuspäivillä opetus- ja kehitystyönsä satoa jakaneille ja tuota satoa kommentoineille konferenssivieraille! 

Kielikeskuspäivät 2019 järjestettiin pääkaupunkiseudulla kolmen yliopiston yhteistyöllä. Mukana päiviä järjestämässä olivat Aalto-yliopiston, Hankenin sekä Helsingin yliopiston kielikeskukset. Ensimmäinen päivä vietettiin Aalto-yliopistossa, uuden kampuksen kupeessa Otaniemessä. Toisena konferenssipäivänä kokoonnuttiin Hankenilla Etu-Töölössä. 

Kielikeskuspäivien teema oli “Kimpassa – Tillsammans – Together“. Esitelmien ja työpajojen pitäjät olivat huomioineet teeman hyvin ja korostaneet yhteistyön merkitystä eri projekteissa ja opetuksen kehittämisessä. Tässä blogikirjoituksessa nostamme keskiöön vain muutaman konferenssikokemuksen, paljon mielenkiintoista ja tarpeellista jää kattamatta.  

Muistiaan voi virkistää tutustumalla vielä näin jälkikäteenkin Kielikeskuspäivien ohjelmaan ja abstrakteihin. 

Pääpuhujat hyvinvoinnin, tulevaisuuden kielikoulutuksen ja tekoälyn äärellä 

Kielikeskuspäivien ensimmäinen plenaaripuhuja Liisa Postareff käsitteli opettajien tunteita, hyvinvointia ja pedagogista kompetenssia. Esityksessä täsmennettiin, miksi korkeakouluopettajien hyvinvointiin liittyviä ilmiöitä kannattaa tutkia. Esityksessään Postareff ohjeisti yleisöä muodostamaan pienryhmät ja pohtimaan menneisiin opetustilanteisiin liittyviä tunteita: positiivisia ja negatiivisia sekä niiden luonnetta joko aktivoivina tai deaktivoivina tunteina. Tutkija jatkoi esittelemällä HowUTeach -itsearviointityökalua, jota korkeakouluopettajat voivat tulevaisuudessa käyttää pedagogisten taitojensa ja hyvinvointinsa kehittämiseen. Esityksessä korostui oman työyhteisön merkitys yksilön hyvinvoinnin tukena, joista esimerkkeinä mainittiin kannustava vertaistuki ja joustavat jatkokoulutukset.  

Seminaarin toisen päivän plenaristina oli opetusneuvos Armi Mikkola, joka esitti pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan vision Suomen kielikoulutuksesta. Esityksessä korostui, miten kielten opiskelun varhentamisohjelman hyödyt tulevat toivottavasti näkymään suomalaisten korkeakouluopinnoissa noin kymmenen vuoden kuluttua. 

Konferenssin kolmas pääpuhuja oli tietokirjailija, kauppatieteiden maisteri Antti Merilehto. Merilehto on tullut tutuksi Tekoäly – Matkaopas johtajalle –kirjan kirjoittajana. Merilehdon puheenvuoro murskasi onnistuneesti paljon tekoälyyn liitettyjä uhkakuvia ja myyttejä. Esitys korosti, että opettajien kannattaa tulla tutuiksi tekoälyn kanssa, sillä se on merkittävä työelämän ja tulevaisuuden yhteiskunnan ilmiö. Kuitenkaan se ei voi eikä yritä korvata työelämän keskeistä inhimillistä osaamista: empatiaa.  

Yhteistyö ja digitaaliset oppimisympäristöt 

Ensimmäisenä seminaaripäivänä esiteltiin myös kielikeskusten yhteiset valtakunnalliset digihankkeet. Turun yliopiston kielikeskuksen johtajan Michael Nelsonin esittelemässä 2DIGI-hankkeessa on luotu vieraiden kielten korkeakouluopettajille (ja osin lukio-opetukseen) soveltuvia materiaaleja. Opettaja voi valita omaan opetuskontekstiinsa sopivia prosessi-, kurssi- tai oppituntimateriaaleja ja muokata niitä kohderyhmälle sopiviksi.   

Kuvakaappaus DIGI2-hankkeen opetusresurssit-sivulta.

Kuvakaappaus DIGI2-hankkeen opetusresurssit-sivulta. 

Aalto-yliopiston johtaja Heidi Rontu esitteli DIGIJOUJOU-hanketta. Projektissa on tuotettu mm. kaikille avoimia webinaareja (mm. miten Seppo-peliä voi käyttää osana kielten opetusta) sekä videoita, jotka liittyvät opetussovellusten käyttöön. Kattavimmalta projektissa tuotetulta yksittäiseltä kokonaisuudelta vaikutti Puhutsä suomee? -verkkokurssi. Viimeisenä valtakunnallisen hankkeena esiteltiin vuonna 2018 aloittanut KiVAKO, jonka lähtökohtia ja tulevaisuuden suuntia esitteli Aalto-yliopiston espanjan kielen lehtori Pasi Puranen. Hanke on saanut OKM:n rahoituksen vuoden 2020 loppuun ja sen tavoitteena on vahvistaa kieliopintojen monipuolisuutta korkeakouluissa. 

Konferenssin rinnakkaissessiot jakautuivat viiteen teemaan: joustavat ja monimuotoiset oppimisympäristöt, näkökulmana työelämä, kansainvälinen yhteistyö, monenlaiset oppijat ja käännös- ja kielentarkistuspalvelut. Kohti työelämäorientoitunutta vuorovaikutusosaamista -esitelmässä Lapin yliopiston Sinikka Vuonokari-Kämäräinen, Pia Eriksson ja Maija Paatero kertoivat Step2Job-hankkeestaan. Tässä hankkeessa kolmikko on kehittänyt muun muassa digitaalisia osaamismerkkejä akateemisten maahanmuuttajien suomen- ja englanninkielentaitojen havainnollistamiseksi. Projektisivulta ei löydy varsinaisia esimerkkejä osaamismerkkien hyödyntämisestä, mutta yhteystiedot löytyvät. 

Online Co-teaching and Collaboration over University Boundaries –otsikolla esitelmöivät Sofia Sevón (Aalto), Tomi Ylkänen (JAMK) sekä Maria Åhman-Nylund (Centria). Edellä mainitut opettajat esittelivät viihdyttävällä, ja samalla hyvin täsmällisellä tavalla kolmen korkeakoulun yhteistyönä toteutettua ruotsin verkkokurssia. Moni pystyi todennäköisesti samastumaan sekä yhteisopettajuuden hyötyihin että haasteisiin. Ylkänen korosti, miten hänen ja muiden verkkokurssin opettajien kielelliset ja taidolliset erot olivat vahvuus, kun he esimerkiksi antoivat opiskelijoille palautetta. Kurssin suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin liittyvä työ tuntui myös kevyemmältä, kun sen saattoi jakaa kollegoiden kanssa. Lähinnä erilaiset käytännön ratkaisut, kuten yhteisen oppimisalustan valitseminen tai opintopisteiden rekisteröinti, olivat esitelmöijien mielestä tuntuneet haastavilta. 

Integrointi ja joustava oppiminen 

Meiltä ja muualta esiteltiin runsaasti opetuskokeiluja sekä kehitys- ja tutkimustyötä, joka tarkasteli integroitua oppimista sekä joustavia ja monipuolisia oppimisympäristöjä. 

Integroimalla paremmaksi -hanke: oikeustieteet, ruotsi ja englanti -nimisessä esityksessä Susanna Kohonen ja Sinikka Kettunen Itä-Suomen yliopistosta kertoivat kieliä ja oikeustieteitä yhdistävästä kurssista.  Kurssilla työelämän haastavat esiintymistilanteet oli huomioitu sekä opiskelijoiden että opettajien mielestä onnistuneesti. Kurssilla oli muun muassa toteutettu oikeusistuntoon liittyvä simulaatio ja hyödynnetty flipped classroom -menetelmää. 

Konferenssissa esiteltiin monia joustavan oppimisen ratkaisuja Helsingin yliopiston kielikeskuksesta. Yliopisto-opettajat Hanna Vänskä ja Anna-Maria Peltomäki esittelivät finskan Moodle-kotitentin, eli joustavan, digipohjaisen ja pedagogisesti perustellun tavan suorittaa toisen kotimaisen kielen (suomi) korvaava koe. Katariina Hollanti, Janne Niinivaara ja Maiju Ranta taas esittelivät yhteistoiminnallisen ja monimuotoisen käänteisen luokkahuoneen puheviestinnän kurssin. Digitaalisuudella, opiskelijakeskeisyydellä, joustavilla oppimisympäristöillä ja uudenlaisilla ohjausratkaisuilla yhden opintopisteen puheviestinnän kurssi on pyritty saamaan tehokkaaksi, mutta myös linjakkaaksi ja monipuoliseksi. Heini Lehtonen, Tia Patenge ja Suvi Kotkavuori esittelivät lukuvuonna 2020-2021 pilotoitavaa kaksikielistä saksan ja ranskan kurssia.  

Edellä mainittujen lisäksi päivillä esiteltiin runsaasti uusia, luovia, opiskelijalähtöisiä tapoja ohjata ja opettaa. Valtakunnallisten digihankkeiden sato oli näyttävästi esillä työpajoissa ja konferenssiesityksissä. Kieli- ja oppiainerajojen välinen yhteistyö, laajat ja ennakkoluulottomat oppimisympäristöt sekä viestintä- ja kieliopetuksen tärkeä tulevaisuudentehtävä. Siinä Kielikeskuspäiviltä mukaan otettuja mietteitä, joita kohti on hyvä suunnata uuden lukuvuoden kynnyksellä. 

Teksti: Lasse Ehrnrooth ja Janne Niinivaara 

Mälardalenin korkeakoulussa järjestettiin vuorovaikutustaitojen ja vuorovaikutuksen toimintamallien tutkimukseen keskittyvä konferenssi ICOP-L2 toukokuun 29. – 31.5.19. Osallistuin konferenssiin väitöstyöhöni liittyvällä esitelmällä Self- and Other-Repairs in FUSE – The Finnish Upper Secondary School Corpus of Spoken English.

Aineiston taustoitus meneillään. (Kuva: Pauliina Peltonen)

Esimerkki aineistosta. Lisää esimerkkejä täällä: https://fusecorpus.eu/explore/the-audio-recordings-transcripts-and-metadata/

Konferenssiin osallistui huomattava määrä tutkijoita Helsingin, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistoista. Seuraamieni esitelmien perusteella keskustelunanalyysi ja multimodaalinen keskustelunanalyysi näyttävät vakiinnuttaneen asemansa suomalaisessa vuorovaikutuksen tutkimuksessa.

Mutta ja Peltonen Turun yliopistosta esittelemässä LALI-projektia. Linkki projektin kotisivulle: http://www.lali-project.eu/finnish/

Konferenssiohjelmaa riitti aamusta pitkälle iltapäivään, mutta onneksi illalla ehti käydä tutustumassa Västeråsin keskustaan sekä tuomiokirkkoon.

Lilja ja Kananen Tampereen yliopistosta esittelemässä otsikolla Learning How to Learn a Second Language In-The-Wild

Konferenssin abstraktit löytyvät täältä: https://mdh.se/polopoly_fs/1.123105!/Menu/general/column-content/attachment/ICOP-L2-2019-abstracts.pdf

Teksti ja kuvat: Lasse Ehrnrooth

Puheviestinnän tieteellisen yhdistyksen Prologoksen järjestämät Puheviestinnän tutkimuksen päivät muuttivat vuonna 2016 nimeään Vuorovaikutuksen tutkimuksen päiviksi. Nimenvaihdos oli perusteltu monestakin syystä: puheviestintä käsitteenä oli vanhahtava ja rajasi viestinnän tarkastelua, vuorovaikutusosaaminen oli noussut tutkimuksen ja keskustelun keskiöön, ja uusi nimi mahdollistaa tiederajojen yli keskustelun.

Vuonna 2018 Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät pidettiin syksyllä Jyväskylässä. Osallistuimme päiville esityksillä ja työryhmillä opetuksen ja nimenomaan vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta. Halusimme tuoda omalla panoksellamme esille vuorovaikutusosaamisen opettamisen tilaa ja merkitystä, digitaalista viestintäosaamista ja ruotsinkielisen opetuksen näkökulmaa.

Tässä nostamme esiin lyhyitä päivien aiheuttamia pohdintoja ja välähdyksiä. Ne voivat toimia keskustelun avauksina tai vaikkapa lähtökohtina tulevalle yhteistyölle tai ehkäpä uudelle näkökulmalle vuorovaikutukseen.

Vuorovaikutuksen digitalisaatio on vahvasti läsnä, ja vuorovaikutustutkimuksen tulee erittäin nopeasti vastata tähän tilanteeseen. Esimerkiksi tekoäly ja viestintä- ja johtamisammattilaisten somekäyttäytyminen olivat vahvasti esillä konferenssissa. Onkin tärkeä pohtia, miten tämä näkyy vuorovaikutusosaamisessa ja –opetuksessa. Millaisia osaamisvaatimuksia mullistunut vuorovaikutusmaailma luo, ja onko opetus tässä mielessä ajantasaista? Kannustan syvälliseen itsereflektioon jokaisen puheviestinnän opettajan, erityisesti itseni.

– Janne

Jyväskylän yliopiston rehtori kiteytti vuorovaikutuksen merkityksen kaikilla tasoilla: tutkittaessa hiukkasia tai tutkittaessa ihmisiä, tärkeintä on vuorovaikutus.

– Janne

Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivät ja niitä edeltävät Puheviestinnän päivät ovat perinteisesti keskittyneet nimensä mukaisesti puheviestinnän tutkimuksen esittelyyn. Onkin mielenkiintoista, miten kaukana jonkin asian tutkijan ja kielikeskusopettajan maailma tuntuu edelleen olevan. Lyhyet puheenvuorot eri tutkimusaloista toivat innostusta ja uutta tietoa opetuksesta. Mutta miten koko tiedeyhteisö (sekä tutkijat, tutkija-opettajat että opettajat) voisivat yhdessä kehittää vuorovaikutusosaamisen opettamista yliopistoissa? Miten tutkimus tukee päätöksiä opetuksen sisällöstä? Miten vastataan opetuksen integrointiin ja siihen, että usein vuorovaikutusta opettaa joku muu kuin puheviestijä?

– Riikka

Ensimmäinen plenaristi, emerita professori Linda Putnam toi oivallisesti esille, että organisaatiot ja työelämä itsessään ovat täynnä ristiriitoja ja paradokseja. Näistä ei suinkaan kuulu päästä eroon, vaan näihin kietoutuu työelämämme vuorovaikutuksen ydin. Tarvitaan tutkimusta ja ymmärrystä työelämän epätasaisesta, dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Eikä ikinä kannata sortua ajattelemaan, että prosessit olisivat suoria, paperisia ja ihmiskokemuksesta vapaita. Koska ne eivät ole.

– Janne

Vuoden vuorovaikutusteko –kunniamaininta jaettiin päivien lopuksi nuorelle Samu Kempille, joka oli yhdessä muiden nuorten kanssa perustanut monissa medioissa toimivan matalan kynnyksen tukiporukan, jossa nuoret antavat nuorille tukea. Ehkä päivän ja vuoden sanat ovat empatia ja kuunteleminen vuorovaikutuksessa?

– Riikka

Teksti: Riikka Järvelä ja Janne Niinivaara

Eurooppalaisten kielikeskusten CERCLES -konferenssi pidettin syyskuussa Puolassa. Konferenssi järjestettiin kaikkiaan 15. kerran, ja isännöivä yliopisto oli tänä vuonna Poznanin teknillinen yliopisto (Poznan University of Technology). Konferenssin motto ”Broad Perspectives on Language Education in the Globalized World” kuvasi konferenssin tarjontaa sangen hyvin. Erityistä painoarvoa annettiin kielikeskustoiminnalle itselleen: miten kielikeskuksia johdetaan, miten henkilöstöä koulutetaan, millainen rooli kielikeskuksille annetaan.

Suomalaisesta näkökulmasta konferenssi oli merkittävä: suurin maakohtainen edustus oli nimittäin Suomesta, ja se oli enemmän kuin isäntämaan edustus. Mutta mikä suomalaisia vetää sankoin joukoin CercleS-konferenssiin? Ainakin suomalaisten kielikeskusten kehitys- ja tutkimusmyönteisyys voidaan lukea yhdeksi syyksi. Helsingin yliopiston kielikeskuksen edustajat osallistuivat konferenssiin omin posterein tai esitelmin.  Täten suomalainen ääni kantautui erinomaisesti eurooppalaisiin korviin.

Suomalaiset olivat suurin yksittäinen maaedustus CercleS-konferenssissa Puolan Poznanissa.

Konferenssi tarjoaa foorumin institutionaaliseen itsereflektioon

Konferenssin tärkeimpänä antina kielikeskusopetuksen ja –kehittämisen kannalta voidaan pitää käsitystä siitä, mihin suuntaan yliopistotasoista kieltenopetusta missäkin päin Eurooppaa kehitetään. Millaisia nousevia makrotrendejä on ilmassa, ja millaisia pedagogisia taustaoletuksia kehitykseen liittyy? Entä mitä vallitseva tilanne kertoo meistä ja Suomesta?

Kautta tarjonnan esitelmissä ja postereissa näkyi suurta variaatiota niin tutkimusaiheissa, -asetelmissa kuin -intresseissäkin. Vallitsevaa tilannetta voi pitää merkkinä siitä, että opettajien ja kehittäjien kiinnostukset ovat moninaiset. Mitä suurempi on variaatio, sen suurempi on myös vapaus tutkia ja kehittää itsenäisesti, ylhäältä tulevan käskyn sijaan. Tässä asiassa tilanne on myös kotikielikeskuksessamme kunnossa.

Kieltämättä erilaisia lähestymistapojakin näkee yksilöiden ja yhteisöjen tekemisissä.  Yksi Suomen selkeä vahvuus kieltenopetuksessa on digitalisaation jalkauttaminen. Uudet avaukset ja yksilöllisesti räätälöidyt lähestymistavat ovat meillä vahvasti keskiössä: prosessi, oppiminen, merkityssuhteet – ei vain se, mitä joku on tehnyt. Kieltenopetuksen digitalisoitumista ei tule yksinkertaistaa yhdeksi isoksi saavutukseksi, joka itsessään lisää rimakauhua. Sitä pitää tarkastella suhteessa useampiin eri ulottuvuuksiin ja nähdä siirtymä monimerkityksellisempänä. Tätä näkökulmaa käsiteltiin esimerkiksi Niinivaara, Wallinheimo & Pitkäsen esitelmässä, joka sai laajaa kiinnostusta ja kiitosta konferenssiväeltä.

On tärkeää pysyä itse ajan tasalla muunkin kuin oman tekemisensä kohteiden kanssa. Parhaimmillaan löytää ne paikat ja toimijat, joiden kiinnostuksenkohteet seurailevat samoja latuja. Näistä voi tulla yhteistyökumppaneita!

Kielikeskuslaisia Poznanin teknillisen yliopiston edustalla.

Johtaminen ja henkilöstön kielikoulutus näkyväksi

Kielikeskuslaiset jalkautuivat yleisöksi eri teemojen esitelmiin. Opetuksen kehittäminen, globaalistuva maailma, työelämävalmiudet ja digitalisaatio puhututtivat erityisesti ja edelleen. Tänä vuonna oma aiheensa oli kielikeskusten johtaminen.

Monet kielikeskukset etsivät tai määrittelevät uudelleen paikkaansa muuttuvissa taloudellisissa ja poliittisissa olosuhteissa; mikä on kielikeskuksen rooli, miten se näkyy yliopistossa vai näkyykö? Voiko kielikeskus tai kielikeskusopetus ottaa kantaa oman maan ja maailman poliittisiin tapahtumiin?

Euroopan kielikeskukset ovat hyvin erilaisia rahoitukseltaan ja johtamiseltaan, osaksi myös tehtäviltään. Johtamisessa toisaalta halutaan edistää ja käytetään jaettua johtamista (esim. Shared leadership as a management practice in Finnish university language centres, Antti Hildén, Tampereen yliopisto), toisaalta esimerkiksi henkilöstön ammatillinen kehittyminen saatetaan nähdä varsin tarkkaan määriteltynä ja ylhäältä seurattavana toimintana (Continuing Professional Development-workshop).

Henkilöstön kielikoulutuksesta oli ohjelmassa vain vähän, mutta esitelma Towards a bilingual university: helping staff to develop communicative competence in English (Jitka Hlouskova, Pavel Brebera, Language Centre, University of Pardubice, The Czech Republic) kertoi, miten Pardubicen yliopistossa (henkilöstöä n. 1100) Tsekeissä oli erillisen projektin puitteissa tutkittu henkilöstön englannin kielen kielikoulutustarpeita sekä -tasoja ja tulosten perusteella käynnistetty erisisältöisiä ja -muotoisia koulutuksia. Esiin olivat nousseet muun muassa koulutusten aikataulutusongelmat ja huoli työajan riittävyydestä sekä vähäinen kiinnostus online-kursseihin. Samansuuntaista tuloksia nousi esiin vuonna 2008 HY:n henkilöstölle tehdyssä kielikoulutustarvekyselyssä. Projektin puitteissa oli onnistuttu saamaan tarjolle kattavasti kursseja eri tarpeisiin, ja myös kielivalmennuksesta oli saatu positiivisia kokemuksia perinteisemmän kielikoulutuksen rikastuttajana.

Kun tarkastelemme muuttuvaa maailmaa ja sen tuomia haasteita, keskiöön nousee, luonnollisesti ja onneksi, oppiminen. Konferenssin ensimmäinen plenaristi Jens Ocksen, Volkswagen Poznanin toimitusjohtaja, herätti mielipiteitä esitelmällään, jonka aiheena oli muuttuva (yritys)maailma ja kulttuurikysymykset. Yksi hänen ajatuksistaan, johon lienee helppo yhtyä, oli, että meidän tulee auttaa nuoria ihmisiä kulkemaan läpi maailman, jota kuvaavat sanat ”volatility, uncertainty, complexity, ambiguity”. Pyrkikäämme sitä kohti!

Teksti: Janne Niinivaara, Kari Pitkänen, Sinikka Karjalainen, Leena Evesti ja Tuula Lehtonen

Kielikeskus edusti konferenssissa seuraavasti:

Posterit:

Language skill level tests for applicants to the University of Helsinki

– a case study

Leena Evesti, Päivi Vetsch

Translators and revisers as agents of bilingualism and multilingualism at the University of Helsinki

Marjukka Heinonen

Esitelmät:

Twenty years of unit development discussions – lessons learned

Sinikka Karjalainen, Ulla-Kristiina Tuomi, University of Helsinki, Finland

“Scientific writing in English is new to me”: University students’ reflections on self-efficacy and writing skills

Laura Mendoza, Aalto University, Tuula Lehtonen, University of Helsinki

How students learn academic writing autonomously

Åsa Mickwitz, Marja Suojala, University of Helsinki

The dark side of digitalization: How to build on worries and fears

Janne Niinivaara, University of HelsinkiJanne, Kari, Kirsi

Towards communication competence with student-centered digital learning environments

Katariina Hollanti, Janne Niinivaara, Tuuli Nilsson, University of Helsinki

Three doors to digitalized teaching

Janne Niinivaara, Kari K. Pitkänen, Kirsi Wallinheimo, University of Helsinki

Pedaforum järjestettiin Turussa 15-16.8.2018

Kun satoja pedagogiikan asiantuntijoita kokoontuu yhteen, saadaan aikaan innostunutta hälinää, syväluotaavia keskusteluja ja tulevaisuuteen suuntaavaa pohdintaa. Turussa 15.–16.8. järjestetty Pedaforum–seminaari oli minulle ensimmäinen laatuaan, ja siksi tuntuikin upealta huomata, kuinka suuri joukko meitä opetukseen ja pedagogiikkaan panostavia ja sitä tutkivia on. Toinen toistaan mielenkiintoisemmat työpajat, työryhmät ja aiheet seurasivat toisiaan ja välillä todella harmitti, etten voinut osallistua moneen päällekkäiseen tapahtumaan. Siksi päätinkin seurata tapahtumia oman työpajani ja ammattini näkökulmasta. Minua kiinnosti, miten vuorovaikutusosaamista opetetaan ja opitaan korkeakouluissa. Mielenkiinnolla kuuntelin myös sitä, nousevatko vuorovaikutukseen liittyvät teemat keskusteluun.

Vuorovaikutusosaamisen teema näkyi päivillä työpajoissa ja myös keynote-luennoissa. Sitä käsiteltiin kuitenkin verrattain kapeasti. Moneen kertaan kuulin sen olevan ”pehmeää” tai ”geneeristä” taitoa. Tämä näkemys on mielenkiintoinen, koska se pitää usein sisällään ajatuksen siitä, että vuorovaikutusosaamisen oppiminen ja osaaminen tapahtuu jotenkin itsestään, muun oppimisen sivussa. Toinen työpajoissa ja esitellyissä tutkimuksissa esille noussut asia olikin puhe siitä, kuinka ”vuorovaikutustaidot tässä ja tässä tutkimuksessa nousivat niiksi taidoiksi, joita tulevaisuudessa pitäisi osata” tai ”opiskelijat raportoivat oppineensa näitä huonoimmin ja tarvitsisivat niitä”. Kuunneltuani tätä kaksi päivää, kysynkin: miksi edelleen on niin, että pedagogeina toistamme tätä asiaa, muttemme pyri ratkaisemaan sitä? Kenen vastuulla tämä oppiminen ja opettaminen on?

Puheviestinnän yliopisto-opettaja Johanna Järvelin-Suomelan kanssa pidetyssä työpajassamme käsittelimme sitä, miten opimme ja opetamme vuorovaikutusosaamista. Tieteenalallamme vuorovaikutusosaaminen voidaan jaotella monella tavalla, aika usein kuitenkin niin, että se puretaan viideksi osa-alueeksi: tiedoksi, taidoksi, asenteeksi, motivaatioksi ja etiikaksi. Nämä alueet ja niiden osaaminen vaikuttavat siihen, kuinka taitavasti ja osaavasti toimimme eri tilanteissa. Vuorovaikutusosaaminen on siis kontekstisidonnaista ja opittavissa ja opetettavissa.

Pedaforumissa puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka ryhmätyötä tekemällä oppii ryhmätyötä. Tämä on toisaalta totta, opimme toimimaan eri tilanteissa ja ehkä huomaamme, millaiset toimintatavat kannattavat. Ongelma ryhmätyötaitojen opettelussa pelkästään käytännössä on kuitenkin se, ettemme usein opi kaikkia vuorovaikutusosaamisen osa-alueita. Saatamme myös tiedostamattamme toimia tai toistaa toimimattomia tapoja tai ajatusmalleja. Avain (jonka myös työpajamme osallistujat kokivat tärkeäksi) onkin tiedostaminen, sellaiset metakognitiiviset taidot, joiden avulla voimme tulla tietoiseksi vuorovaikutusosaamisestamme ja osaamattomuudestamme. Tätä voimme kaikki opettaa. Tätä myös harvoin opitaan sattumalta ja sivussa.

Tiedostaen eteenpäin

Ilokseni kuulin, että seuraava Pedaforum on Helsingissä. Toivonkin, että yksi aihe siellä olisi jo päätettyjen teemojen sisällä ja lomassa tietoiseksi tuleminen vuorovaikutusosaamisesta. Tällöin vastaisimme myös monien tutkimusten ja palautekyselyiden toiveeseen näiden taitojen kehittymisestä. Toivon todella, ettei kenenkään ensi vuonna tarvitse näyttää dioja, joissa listataan vuorovaikutustaitoja ja sanotaan ”että näillekin varmaan tarttis tehdä jotain”.  Tehdään, yhdessä!

Kuten aluksi kirjoitin, olen puheviestinnän ammattilaisena onnellinen, että vuorovaikutusosaamisen teema on noussut keskusteluun. Innoissani keskustelin ja havainnoin monialaista toimintaa ja puhetta aiheen ympärillä Pedaforumissa. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Heitänkin meille kaikille haasteen: miten omassa opetuksessani, työssäni tai opiskelussani voisin kehittää omaa vuorovaikutusosaamistani ja tukea muiden osaamisen rakentumista?

Riikka Järvelä

Puheviestinnän yliopisto-opettaja

Helsingin yliopiston kielikeskus