Vuosi alkoi osaamisen kehittämisellä

Kielikeskuksessa lukukausi on käynnistynyt vauhdikkaasti. Opetustoiminnan lisäksi on aikaa kuitenkin jäänyt säännöllisen henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Helmikuussa Kielikeskuksen henkilöstölle järjestettiin kaksi seminaaria, oppimisen haasteisiin keskittynyt HILC-seminaari (16.2) ja tutkimusseminaari (23.2).

HILC-seminaarissa kuultiin kahden asiantuntijan esitykset. Erja Sandberg antoi väitöstutkimuksensa pohjalta kieltenopettajille vinkkejä siihen, miten ADHD-oireista opiskelijaa voi tukea opinnoissa ja pedagogisessa suunnittelussa. Kielikeskuksen oma englannin yliopisto-opettaja Deborah Clarke vuorostaan esittelin dysleksiaan sovellettavia tukitoimia kielenoppimisessa.

”Aito kiinnostus monenlaisen oppijuuden tukemiseen näkyi osanottajien määrässä ja innostuneissa keskusteluissa ja kysymyksissä. Kaikkien opettajien tavoitteena on kehittää pedagogiikastaan sellaista, että se mahdollisimman hyvin tukee monenlaista oppimista” kiitteli Kielikeskuksen ERI-ryhmän* vetäjä, englannin yliopistonlehtori Leena Karlsson.

Kielikeskuksen kurssiassistentti Mohsene Chelirem kiitteli Deborahin englanninkielistä esitystä ja koko tilaisuutta:

”It was an amazing opportunity for me to meet the staff of the Language Center at the University of Helsinki. Fortunately we had some time to discuss what are the main difficulties that a person with Dyslexia may meet during his day/life and what are the tools and strategies that can help them.”

Tutkimusseminaarissa 23.2. kerrattiin aluksi TUHAT-profiilin päivitykseen liittyviä perustoimintoja ja tietokannan uusia ominaisuuksia Aija Kaiteran johdolla. Seminaarin jälkipuoliskolla kuultiin kaksi hissipuhetta, joiden pohjalta keskusteltiin. Michele Simeon kertoi akateemisen kirjoittamisen vertaisryhmätoiminnasta, Sara Kirla ja Riina Uusikulku Erasmus-vaihdossa Göteborgin yliopistossa saamistaan inspiraatioista liittyen keinoihin ja muotoihin, joilla opiskelijoiden oppimista ohjataan. Molemmat hissipuheet nostattivat vilkasta keskustelua.

”Puheena olleet ohjaamisen käytänteet herättivät kokeilunhalua, josta kenties saadaan tulevaisuudessa kuulla vielä tutkimuksenkin muodossa – oppimisen ohjaamiseen ja oppimistuloksiin liittyvää tutkivaa oppimista ja oppivaa tutkimista jatkuvasti tarvitaan”, sanoo pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara.

*= Kielikeskuksen ERI-ryhmä keskustelee oppimisen tasa-arvoon ja esteettömyyteen liittyvistä ongelmista ja niiden ratkaisuista Kielikeskuksen opetus- ja ohjaustoiminnassa.

Pieni, suuri, legendaarinen

Miten raikkaalta tuntuukaan kerran vuodessa, ja juuri pimeimpään aikaan, tapahtuva ajatusten vaihto jo legendaariseksi muodostuneen Minikonferenssin muodossa!”

– Suvi Punkkinen, yliopisto-opettaja, Minikonferenssin järjestelytoimikunnan jäsen –

yleiso_sali

Minikonferenssin yleisö kuuntelemassa Mirjami Matilaisen ja Lauri Haapasen posteriesityksiä.

mk_tervetuloa

Noin 70-päinen joukko kokoontui järjestyksessä viidenteen Minikonferenssiin, joka perinteiseen tapaan järjestettiin marraskuun viimeisenä torstaina. Tällä kertaa tämä viime vuosina HY:n ja Aallon Kielikeskusten yhteisesti järjestämä konferenssi pidettiin Helsingin yliopiston kielikeskuksessa. Konferenssissa kuultiin alustuksia jälleen useista kielten opetukseen liittyvistä aihepiireistä. Digitalisaation uudet tuulet olivat esillä useammissa esitelmissä (muun muassa Pasi Puranen, Jaana Suviniitty & Diane Pilkinton-Pihko ja Sofia Sevón & Taija Votkin), samoin käytännön kielistrategia Aallossa (Erja Antell & Heidi Rontu) sekä HY:n Kielikeskuksen työelämähanke (Johanna Vaattovaara & Sinikka Karjalainen ja Carola Rewell-Heikkinen & Johanna Manner-Kivipuro).

”Minulle tuli konferenssin aikana useamman kerran iloisesti mieleen, että tämä on jo viides kerta, kun järjestämme yhteistä konferenssia. Ja esityksiä kuunnellessa vahvistui se näkemys, että tätä pitää ehdottomasti saada lisää, tätä traditiota pitää jatkaa. Opimme entistä enemmän tuntemaan kollegoita ja jakamaan asioita ja testaamme mukavassa ilmapiirissä omia ajatuksia, omia uusia hankkeita”, iloitsee saksan lehtori Pauli Kudel Aalto-yliopistosta. Pauli oli mukana järjestelytoimikunnassa ja toimi konferenssissa digitaalisuutta käsittelevän rinnakkaissession puheenjohtajana.

yleiso_luokka

Anna-Maria Peltomäen esitys videoitujen haastattelujen käytöstä opetuksessa tempaisi kuulijat mukaansa.

Helsingin yliopiston kielikeskuksen ranskan yliopisto-opettaja Suvi Punkkinen kehui Minikonferenssin esityksiä. Hän kertoo saaneensa kollegoiden esimerkeistä vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, ja samalla rohkeutta mennä pedagogisesti eteenpäin.

”Nostan hattua Aallon kielikeskuksesta Aija Elgille ja Petri Myllyselle, jotka ovat suunnitelleet suomen kielen MOOC-kurssin ulkomaalaisille. Luova kirjoittaminen puolestaan sai Paul Gravesin yhtä luovassa esityksessä sopivat reunaehdot, joiden raameissa voi uskaltaa vaikka runoilla opiskelijoiden kanssa. Lopuksi vielä erityismaininta kenellepä muulle kuin HY:n kielikeskuksen verkko-opetuksen ja viestinnän koordinaattori Janne Niinivaaralle, joka rohkeasti nosti esiin ja samalla toivottavasti karisutti epäilyjämme liittyen digiin”, Suvi kiittelee.

Konferenssin järjestelyissä oli auttamassa myös kaksi Kielikeskuksen kurssiassistenttia; Polina Bogdanovskaia ja Aliaksei Babets. He auttoivat keittiön puolella ja huolehtivat ruokailun sujuvuudesta. ”On aivan mahtavaa saada opiskelijoita tiiviimmin mukaan Kielikeskuksen erilaisiin tapahtumiin, he ovat aina innostuneita osallistumaan ja heistä on suuri apu”, iloitsee Kielikeskuksen kansainvälisten asioiden koordinaattori Nina Sulonen.

Konferenssin pääarkkitehti, pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara HY:stä oli konferenssin jälkeen hyvillään. ”Kaamosväsymyksestä ei ollut tietoakaan esitelmäsessioissa, ja ruokaa ja juomaa oli illanistujaisissa juuri sopivasti. Pienet eväät saatiin antaa kotiin viemisiksi kurssiassistenteille, jotka toimivat mainiona keittiöapuna”, Johanna summaa.

Ja lopuksi lehtori Tuula Lehtosen davincikoodimainen tehtävä lukijoille: Minikonferenssin loppumetreillä heräsi kysymys juhlasalin ikkunoiden yläpuolella olevista symboleista. Mitä tekemistä lääketieteen symbolilla, sauvalla ja sen ympärille kiertyneillä käärmeillä, on Kielikeskuksen rakennuksen kanssa? Rakennushan rakennettiin alun perin Liikemiesten kauppaopistoksi. Googlaamalla selvisi, että samantapaisia symboleita on kaksi. Toinen symboloi liikealaa ja alan väkeä. Lisätietoa googlaamalla.

 

Puhutaan arvioinnista!

hilc_arviointi_paneeli

Johanna Manner-Kivipuro (vas), Anu Matarma, Matias Koponen, Kaarina Tuokko ja Jacqueline Chávez Turro alustivat arviointi-HILCiä paneelikeskustelulla.

Nelisenkymmentä kielikeskuslaista kokoontui arvioinnin äärelle torstaina 17.11 järjestetyssä HILC-seminaarissa.  Seminaarin avasi Kielikeskuksen Opetuksen kehittämisryhmän puheenjohtaja Carola Rewell-Heikkinen, joka muistutti arviointia koskevien kysymysten keskeisyydestä osana Iso Pyörä prosessia. Iltapäivän ytimenä oli keskustella kriittisesti Kielikeskuksen ja yleisemminkin yliopistomme arviointikulttuurista, jolle annettiin seminaarin alkajaisiksi avoimella lappuäänestyksellä arvosana Bolognan asteikolla 0-5. Karkean kartoituksen perusteella keskiarvo näytti asettuvan 3+ tuntumaan, eli heti alkajaisiksi saatettiin todeta, että läsnäolijat olivat saapuneet seminaariin kehittämisen hengessä – arviointikäytänteissä nähtiin vielä monipuolistamisen mahdollisuuksia.

Seminaari alkoi paneelikeskustelulla. Paneeliin osallistui kolme opiskelijajäsentä ja kaksi opettajajäsentä. Opiskelijoita edustivat ansiokkaasti Kielikeskuksen opiskelijaneuvostolaiset Anu Matarma (käyttäymistieteellinen tdk) ja Kaarina Tuokko (valtiotieteellinen tdk) sekä Kielikeskuksen johtokunnassa jäsenenä toiminut Matias Koponen (teologinen tdk). Opettajajäseninä paneelissa keskustelivat ruotsin yliopisto-opettaja Johanna Manner-Kivipuro ja espanjan yliopisto-opettaja Jacqueline Chávez Turro. Paneelia moderoi pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara.

Panelistit kertoivat omista arviointikokemuksistaan opiskelijoina ja opettajina ja maalasivat kuvaa ihanteellisista arviointikäytänteistä. Opiskelijoiden osallistaminen sekä työelämätaitoja tukevat käytänteet nousivat opiskelijoiden puheenvuoroissa keskiöön. ”Itsearviointi on yhtäältä tuttua, mutta toisaalta opiskelijoille voisi olla tähän liittyvää opiskelutaito-ohjausta”, totesi valtiotieteellisen opiskelija Kaarina Tuokko käsiteltäessä itsearvioinnin merkitystä oppimisessa.

hilc_yleiso-ja-paneeli

Keskustelussa nousi esiin myös, miten tärkeää opiskelijoita on tiedottaa mahdollisuuksista saada opettajilta tarkempaa palautetta. Jatkuvan ja monimuotoisen arvioinnin tarpeellisuus korostuu entistä enemmän, ja opiskelijat ovat siihen valmiita.

Paneelin jälkeen pöytäryhmissä työstettiin kysymyksiä liittyen suullisen kielitaidon arviointiin (pj. Heidi Mäkäläinen), kirjoittamisen ohjaukseen ja arviointiin (pj. Marja Suojala), sähköisen arvioinnin haasteisiin ja mahdollisuuksiin (pj. Janne Niinivaara), arvioinnin työnjakoon ja valtasuhteisiin (pj. Nina Dannert) sekä elinikäisen oppimisen tukemiseen arvioinnin keinoin (pj. Frédéric Nozais). Keskustelu oli vilkasta, ja asiaa olisi riittänyt käsiteltäväksi pidemmällekin iltaan. Kaksi asiaa keskustelusta voidaan kuitenkin yhteenvetona todeta. Ensinnäkin arviointi on ottamassa isoja askelia dialogiseen, elinikäistä oppimista tukevaan suuntaan. Toiseksi jokaisella opettajalla on omassa opetuksessaan mahdollisuus – ja tällä porukalla myös intoa – kehittää näitä käytäntöjä.

Opiskelijat kiittivät seminaarin jälkeen Kielikeskuksen henkilöstöä avartavasta kokemuksesta ja kiinnostuksesta arviointiin ja opiskelijan kokemukseen.  Osallistuneet opettajat puolestaan kiittelivät sitä, että opiskelijat kutsuttiin mukaan tuomaan omaa kokemusasiantuntijuuttaan opetuksen kehittämistyöhön.

Intoa ja himoa PedaForumissa 2016

Tämänvuotisen PedaForum -tapahtuman järjestämisestä vastasi Jyväskylän yliopisto, joka luotsasi 450-päistä osallistujajoukkoa huolenpidolla ja tyylillä. Päivien sloganiin Into ja himo kätkeytyi ajatus yliopistojen hyvinvoinnista uudistusmyllerrysten keskellä – nyt jos koskaan tarvitaan intoa ja himoa kehittämiseen, ja nyt jos koskaan nämä ovat koetuksella. Meille kouriintuntuvammaksi teemaksi nousi muutoksen mahdollistaminen tutkimuspohjaisen tiedon ja yhteistyökumppanien avulla.

PF_ulko

Kuva: Janne Niinivaara

PF_sisä

Kuva: Janne Niinivaara

Konferenssin varjoteemana oli terveys ja hyvinvointi, ja keskiviikon pääpuhuja, psykologi Martin Hagger puhuikin terveyspsykologian näkökulmasta otsikolla “Predicting and Understanding People’s Self-Regulation of Social and Health Behaviour”. Omasta tieteenalasta ja kontekstistamme käsin tämä pääpuhe syvensi ymmärrystä siitä, millaiset psykologiset mekanismit olisi otettava huomioon vaikkapa koulutusuudistuksen pedagogisessa tukemisessa: olennaista on vaikuttaa motivaatioon ja innostukseen, sillä edes kirkkaat intentiot eivät riitä siihen, että hyvät suunnitelmat uudistaa pedagogiikkaa jalostuvat käytännössä muutostoiminnaksi. (Mekanismin mutkat ovat pohjimmiltaan samankaltaisia kuin laihdutusaikeiden ja laihtumisen välinen kuilu.)

Digitaalisuus oli päivillä vahvasti esillä sillä ajatuksella, jolla itsekin olimme esityksessämme liikkeellä: digiloikataan pedagogiikka rinnalla ja sopivin askelin, opiskelijoiden ja opettajien yhteisesti sopimilla ehdoilla – mukavuusalueita venyttäen mutta niillä riittävästi pysyen. Opettajat ovat alkaneet laajasti havahtua siihen, että välineet ovat todellakin vain välineitä, joiden tehtävä on helpottaa omaa opetusta ja ennen kaikkea opiskelijoiden välistä viestintää, vuorovaikutusta ja oppimista. Keskeistä on miettiä, millä tavalla lisätään opiskelijoiden autonomiaa, missä opettajan kontrolli on välttämätön ja missä siitä voidaan luopua.

PedaForum-päivät tarjosivat jokavuotiseen tapaan raikkaan tilaisuuden tavata opetusalan kehittäjiä ja tutkijoita niin työn kuin iloisen seuran merkeissä. Tämänvuotinen tilaisuus antoi virkistävän alkupotkun syyskauteen ja uusiakin ajatuksia kohti uudistuvan yliopistokoulutuksen haasteita.

Johanna Vaattovaara ja Janne Niinivaara

Rajat ylittävää yliopistopedagogiikkaa

Kielikeskuksen kulunut lukuvuosi on ollut yliopistopedagogisten kokeilujen: sekä YP5 että YP2 -kurssi toteutettiin tällä kertaa aivan uudella tavalla. YP5-kurssi Opetuksen tutkimuspohjainen kehittäminen / Evidence-based development of teaching oli muodoltaan ”autonominen” eli kurssilla mallinnettiin Kielikeskuksen englannin yksikössä jo pitkään sovellettua, yksilöllisesti räätälöitävää kurssimuotoa. YP2 Kielenopetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi puolestaan toteutettiin valtakunnallisena kielikeskusten välisenä monimuotokurssina.

 

Opettajat autonomisina – mutta yhdessä
Lokakuussa 2015 käynnistyneellä YP5-kurssilla oli mukana toistakymmentä opettajaa, jotka työstivät kurssin aikana omia kehittämisprojektejaan. Olennainen etu kurssimuodossa oli, että kaikki saivat työskennellä kurssilla omalla äidinkielellään.
Tahti ja intressit olivat kullakin omat, mutta kurssilaisten kesken syntyi useita vertaistukitiimejä, jotka auttoivat itse kunkin prosessia eteenpäin.

”Henkilökohtaisissa ohjaustapaamisissa pääsi opettajien ajattelun äärelle aivan toisella tapaa kuin tavallisella kurssilla. Koen itsekin olleeni yhtä lailla oppijan asemassa tällä kurssilla ja kuvittelen kasvaneeni ohjaajana. Sain itse counsellointi-tukea omaan prosessiini Leena Karlssonilta,” kurssin ohjaajana toiminut pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara kuvaa.
Kurssi huipentui 13.5.2016 pidettyyn avoimeen kehittämispäivään, jossa kurssilaiset esittelivät kehittämishankkeitaan. Kaikissa hankkeissa oli mukana tutkimuksellinen juonne.
Päätösseminaarin esitysten materiaaleihin voi tutustua Kielikeskuksen Porealtaassa (Jacuzzi) eli kehittämisideoita ja -materiaaleja kokoavalla Moodle-alustalla (ensimmäisellä kirjautumiskerralla salasana on: Pore).

YP5_paneeli

YP5-kurssilaisia kehittämispäivän loppupaneelissa kuvaamassa omia kehittämishankkeitaan ja kokemuksistaan autonomisella yliopistopedagogiikan kurssilla.

 

Ainutlaatuista yhteistyötä

YP2 – Opetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi toteutettiin valtakunnallisena monimuotokurssina. Kurssille osallistui runsaat parikymmentä kieltenopettajia yhteensä viidestä eri kielikeskuksesta. Kurssi käynnistyi kasvokkaistapaamisella tammikuussa ja päättyi yhteiseen kokoontumiseen Helsingissä 20.5. Kevään mittainen kurssi sisälsi monivaiheista ryhmätyöskentelyä verkossa yli organisaatiorajojen sekä oman opetuksen ja työyhteisön kehittämistä paikallistiimeissä. Maaliskuussa tavattiin AC:n välityksellä, jolloin paikallistiimit esittelivät ideoitaan Osaamisen jakamistehtäviksi. Tämä oli yksi kurssin isommista, paikallisten verkostojen yhteistoimintaa aktivoivista tehtävistä.

”Verkon monipuolisia mahdollisuuksia sekä kannustettiin että pehmeästi jopa pakotettiin tällä kurssilla käyttämään. Uudet työvälineet vaativat tietysti aluksi totuttelua ja rohkeuttakin, mutta sitä ei tältä porukalta puuttunut. Paikallistiimeissä oli toteutettu muun muassa vertaispalautetta, videoiden käyttöä ja verkkoympäristöjä tukevia hankkeita. Kurssin puolivälikatsaus toteutetiin valtakunnallisena webinaarina”, kurssin verkkopedagogisen tukena toiminut Janne Niinivaara kertoo.

Päätöstapaamisessa paikallistiimit kertoivat, miten osaamisen jakamistehtävä meni. Kaikkia kokeiluja yhdisti läpinäkyvyyden ja vuorovaikutuksen parantaminen opetusyhteisössä sekä innostuksen leimahtaminen. Tehtävät herättivät kaikkialla kollegiaalista mielenkiintoa, ja toiveita uusista vastaavista kohtaamisista.

Valtakunnallinen kurssi toi yhteen eri kielten ja eri kielikeskusten opettajia ainutlaatuisella tavalla.

”Kurssi onnistui yli odotusten, vaikka kehitettävääkin jäi. Olo on haikea, sillä ei ole odotettavissa, että vastaavanlaisiin kielikeskuslaisia valtakunnallisesti yhdistäviin kursseihin on jatkossa resursseja”, Johanna harmittelee.

Toisaalta kun tulitikku on heitetty, palopesäkkeitä on luvassa varmasti jatkossakin. Palautteissa kiiteltiin voimaantumisen tunnetta ja mahdollisuutta verkostoitua yhdessä tekemisen kautta.

”Kurssilla ollut heti vaikutusta omaan opetukseen: olemme heti alkaneet tehdä pieniä muutoksia omilla kursseilla. Tämä prosessi ei ole valmis, vaan jatkuu! Olemme saaneet työvälineitä omaan kehittymiseen.”

YP2_Hanken

Hankenin paikallistiimi aloittamassa Osaamisen jakamistehtävänsä esittelyä – interaktiivinen posteri kahvihuoneessa, joka matkustaa seuraavaksi Vaasaan ja pääsee keskusteltavaksi laajempaan kehittämispäivään.

Vertaispalautetta ja simaa

Vappu vaihtui sujuvasti kielten opettajien yhteiseen työpajailuun, kun kolme Helsingin yliopiston kielikeskuksen opettajaa järjesti maanantai-illan ratoksi työpajan vertaispalautteesta. Hanna Saloranta, Anna Peltomäki ja Lauri Haapanen fasilitoivat vilkasta keskustelua, jossa keskityttiin vertaispalautteen antamiseen ja saamiseen niin suullisen kuin kirjallisenkin viestinnän sekä monimuoto-opiskelun kontekstissa. Osallistujat saivat vapaasti keskustella aiheesta sima- ja hedelmätarjoilun äärellä.

 
”Järjestimme työpajan, koska kokemuksemme oli, että vertaispalautetta hyödynnetään ja voidaan hyödyntää hyvin monenlaisessa opettamisessa. Mutta se, miten vertaispalaute käytännössä järjestetään eritasoisilla kielenoppijoilla, erilaisilla kursseilla ja yhtäältä suullisen kielitaidon ja toisaalta kirjoittamisen opetuksessa, vaihtelee paljon. Aihe näytti kiinnostavan, sillä osallistujia oli sekä Helsingin yliopiston kielikeskuksesta ja humanistisesta tiedekunnasta että Aalto-yliopiston kielikeskuksesta”, Lauri kommentoi työpajan jälkeen.

 
Työpaja oli osa järjestävien opettajien yliopistopedagogiikan opintoja. Valtakunnallisen yliopistopedagogiikan YP2: Kielenopetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi -kurssin yhtenä suorituksena on Osaamisen jakamistehtävä. Tehtävän tavoitteena on keskusteluttaa omaa työyhteisöä sellaisesta opetuksen ja oppimisen alueesta, jota paikallistiimi pitää keskeisenä, ja josta tiimi itsekin haluaa oppia lisää kollegiaalisen jakamisen kautta.

YP2_työpaja_HKI_1 YP2_työpaja_HKI_2
”Vertaispalautteesta kannattaa ottaa hyöty irti, koska varsinkin silloin, kun ryhmäkoot ovat isoja ja kurssit suhteellisen lyhyitä, että opettaja ehdi antamaan kovin yksilöityä palautetta montaa kertaa kurssin kuluessa. Kanssaopiskelijoilta saatava palaute ei korvaa opettajalta saatavaa palautetta, mutta se täydentää sitä. Kurssipalautteiden perusteella vertaispalautteesta tykätään ja sitä pidetään hyödyllisenä”, Lauri kertoo.

 

”Tuota en ole tullut ajatelleeksi”

Työpajassa ei ollut tarkoitus luennoida, vaan jakaa toimiviksi osoittautuneita käytäntöjä ja kunkin kokemuksia siitä, millaisia asioita tulee ottaa vertaispalautetta opetusmuotona käytettäessä huomioon. Keskustelu kävikin kaikissa pöytäkunnissa erittäin vilkkaana, ja toteamukset kuten ”Tuota täytyy kokeilla itsekin”, ”Tuota en ole tullut ajatelleeksi” tai jopa ”Minä olen tuosta eri mieltä” kuuluivat toistuvasti ryhmistä.

Lauri toteaakin, että vertaispalautteen ilosanoma tuntui leviävän hienosti niin osallistujien kuin järjestäjien keskuudessa. ”Osallistujat tuntuivat pitävän siitä, että vertaispalautetta pohdittiin pienryhmissä ja hyvin konkreettisten opetustilanteiden näkökulmasta. Näin keskustelu pureutui hyvin pieniinkin yksityiskohtiin. Vertaispalaute tulee olemaan keskeisessä osassa jatkossakin meidän kolmen järjestäjän opetuksessa, eikä työpajassa tuntunut tulevan esiin mitään sellaisia seikkoja, etteikö näin olisi muidenkin osallistujien kohdalla.”

Työpajaan osallistunut yliopistopedagogiikan kurssin opettaja, Kielikeskuksen pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara kehui myös työpajaa:

”Tämä oli erinomaisen mallikas esimerkki siitä, millaista jakamista Osaamisen jakamistehtävällä tavoiteltiin!”

 

Pienet ilmiötutkijat saapuivat Kielikeskukseen

Kotinummi_view

Kotinummen ala-asteen koulun 5.-6 -luokkalaisista koostuva 11 henkinen tutkijajoukko vietti koulupäivänsä 13.4 Kielikeskuksessa. Koulussa tehdään luokka- ja oppiainerajat ylittävää ilmiöprojektia eri teemoista ja tämän ryhmän teemaksi oli valikoitunut ”Kieli ja ihminen”.

Edeltävänä perjantaina Kielikeskuksen johtaja Ulla-Kristiina Tuomi sai puhelun. Soittaja oli Kotinummen koulun oppilas, Joonas, joka kysyi saavatko he tulla käymään. Se ilman muuta sopi, ja Kielikeskuksen OOTU lupasi ottaa ryhmän huolehdittavakseen keskiviikkona.

Oppilaat sekä heidän kieltenopettajansa Paula Aholainen olivat toivoneet mahdollisuutta haastatella kielen asiantuntijaa. Saksan yksikön opettajat Tia Patenge ja Christian Niedling sekä pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara olivat lupautuneet vastaamaan oppilaiden kysymyksiin. Tutkijajoukko oli jakautunut ryhmiin, ja kullakin ryhmällä oli oma erityinen tutkimusongelmansa. Yhtä ryhmää kiinnosti kielen tutkiminen, toista esimerkiksi kielen historia.

Kotinummi_luokka

Välillä oppilaiden kysymykset saivat Kotinummi_luokka.jpgKielikeskuksen asiantuntijat hyvinkin mietteliäiksi. Ihan yksinkertaista ei ollut esimerkiksi kertoa ”Montako kieltä on maailmassa?”, ”Onko kielten opettaminen helppoa?” tai ”Mikä on maailman vaikein kieli?”. Jotenkin Tia, Christian ja Johanna kuitenkin onnistuivat, ja kynien sauhu ja hyväksyvät nyökyttelyt seurasivat vastauksia.

 

Iltapäivällä oppilaat pääsivät seuraamaan Pia Matilaisen japanin alkeiskurssi 2:sta. Kurkistuksen aikana selvisi muun muassa, mikä vaikeana pidetyssä japanissa onkin itse asiassa helppoa ja mistä japanin merkit tulevat.

 

Päivä päättyi Kruununhaan kattojen yllä Kaisa-kirjastossa. Kiitolliset kotinummelaiset sanoivat, että tämä hieno kokemus vaati vain sen, että uskalsi kysyä. Ryhmästä kuului vielä pois lähtiessä oppilaan vierustoverilleen hihkaisema: ”Eikä, vähänks oli kiva päivä”. Täysin samoihin mietteisiin jäivät koululaisryhmää opastaneet Kielikeskuksen koordinaattorit Nina Sulonen ja Janne Niinivaara.

Alkuvuosikatsaus: Uusia avauksia ja hienoja kohtaamisia

Kielikeskus on monessa mukana, kun vuosi 2016 on pyörähtänyt liikkeelle. Tässäpä päällimmäisiä tunnelmapaloja tammi-helmikuulta.

 
Valtakunnallinen yliopistopedagogiikan kurssin YP2: Kielenopetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi lähti käyntiin lähitapaamisella Helsingissä 22.1., minkä jälkeen viiden eri yliopiston kielikeskuslaiset ovat jatkaneet sitoutunutta ja kuplivaa työskentelyä niin yliopistorajat ylittävissä teemaryhmissä verkossa kuin paikallisestikin kotikentillään. Kurssi pyörii koko kevään.

YP2edit

OOTUn järjestämälle yliopistopedagogiikan kurssille hakeutui opettajia viidestä eri kielikeskuksesta. Lähitapaaminen pidettiin 22.1.

Kurssiassistenttiohjelma jatkuu kevätlukukaudella 2016. Kielikeskuksen opettajat saavat opetuksensa tueksi tänä keväänä noin 60 innokasta ja omistautunutta assistenttia. Mukana on sekä viime syksyn konkareita että tämän kevään tulokkaita.
Kieliklubit ovat myös pyörähtäneet käyntiin taas kevätlukukaudella. Perjantaina 12.2. Kielikeskuksen juhlasaliin löysi viisikymmentä rennosta kielenoppimisesta kiinnostunutta opiskelijaa ja opettajaa. Kieliklubeista kiinnostuneet löytävät lisätietoa Flammasta.

 

Maanantaina 15.2. Kielikeskus vastaanotti arvovaltaisia vieraita, kun Espanjan, Meksikon, Kuuban, Kolumbian ja Argentiinan suurlähettiläät puhuivat espanjankielisessä symposiumissa Suomi-suhteista ja espanjankielisen maailman työmahdollisuuksista. Symposiumilla on oma espanjankielinen bloginsa, johon kerätään Kielikeskuksen opiskelijoiden tunnelmia suurlähettiläiden esityksistä.

 
Vuonna 2016 toimintansa on aloittanut myös Kielikeskuksen uusi opiskelijaneuvosto, jonka ajatuksia tullaan vielä kuulemaan tässäkin blogissa myöhemmin. Lisäksi työn alla on tutkivalla otteella tehtävä moniääninen selvitys kielenoppimisen digitaalisista ja fyysisistä oppimisympäristöistä, johon tulemme niin ikään palaamaan.

 
Helmikuun lukemiseksi suosittelemme Kielikeskuksen tuoreinta julkaisua kielenoppimisen ohjaamisesta.

Minikonferenssista uusia näkökulmia kielikeskustyöhön

Kielikeskuksen minikonferenssi järjestettiin jo neljännen kerran 26.11.2015 ja toista vuotta peräkkäin Aalto-yliopiston kanssa yhteistyössä. Otaniemen Design Factoryssa kuultiin monipuolisesti kielenoppimisen ja -opetuksen ilmiöistä. Minikonferenssin filosofian mukaisesti kynnys puhua pidettiin matalalla, mutta juuri silloin näennäisesti pienestä tuleekin pian yllättävän isoa. Yksi kurssi, opetuskokeilu tai oppimiskokemus voi muuttaa paljon ja kantaa kauas. Tässä kielikeskuslaisten päällimmäisiä konferenssitunnelmia:

Johanna Vaattovaara:
Konferensissa oli juuri niin innostunut tunnelma ja hyvä ohjelma kuin viime vuonnakin! Kiitos Tiina Laulajaisen ja Sinikka Karjalaisen organisoiman teemasession, tällä kertaa Stagelle saatiin opiskelijoidenkin ääniä. Linda Sivander piti esityksen kielenoppimisestaan oikeassa elämässä ulkomailla, Suvi Sistonen tekeillä olevan, ruotsin kielen käytön tulevaisuutta käsittelevän gradunsa pohjalta sekä Giulia Pernisi kurssiassistentin kokemuksistaan. Kaikki esiintyivät kuin vanhat konkarit, ja kiinnostavista teemoista syntyi vilkasta keskustelua.

Giulia

Giulia Pernisi kertoi kokemuksistaan kurssiassistenttina ja pohti suomalais-italialaista vuorovaikutusta.

Linda Sivander:
Minikonferenssissa sain tilaisuuden esitelmöidä ensimmäistä kertaa tämän kaltaisessa tapahtumassa, mikä oli jännittävää, mutta erittäin antoisaa; oli mielenkiintoista kuulla ammattilaisten mielipiteitä omien kieltenkäyttökokemuksieni pohjalta rakentuneesta esitelmästä, ja sen sanomasta. Mahtavaa on, että opiskelijanäkökulmista ollaan kiinnostuneita opettajien ja muiden asiantuntijoiden keskuudessa.
Toivonkin, että tällainen vuorovaikutus sekä yhteistyö jatkuvat kielten opettamisen ja oppimisen kehittämiseksi myös tulevaisuudessa.

Nina Sulonen:
Opiskelijavetoinen teemasessio oli mahtava! Oman työn näkökulmasta oli mukava kuulla kurssiassistentin, italialaisen Giulian kokemuksia paikallisten opiskelijoiden kohtaamisesta erilaisissa opetustilanteissa Kielikeskuksen kursseilla. Giulia osasi kertoa hauskan havainnollisesti siitä, mitä kurssiassistenttina olo tarkoittaa, mitkä ovat mahdollisia haasteita ja mikä taas positiivista ja palkitsevaa.

Studio

Itsenäisen kielenoppimisen mahdollisuudet ja opetuskäytännöt kiinnostivat kielikeskuslaisia.

 

Merja Hako-oja:
Minua ihastuttivat erityisesti opiskelijaesitykset, varsinkin se, että saimme kurssiassistentin, Giulian, kertomaan assistenttikokemuksestaan.
Ajatuksia herättivät myös ruotsin opettajien ALMS-teemaan liittyvät esitykset (Johanna Manner-Kivipuro, Kirsi Wallinheimo ja Melina Bister). Näistä jäi erityisesti mieleen se, että opiskelijaan täytyy voida luottaa. Innostusta herätti Gonzalon (Hernandez Reyes) esitys blogien ja wikien käytöstä opetuksessa.

Tuula Lehtonen:
Oli onnekas sattuma, että olin saanut tehtäväkseni minikonferenssin työelämäaiheisen session puheenjohtajuuden. Neljä session puhujaa lähestyivät aihetta eri kulmista ja toisiaan täydentäen – session yleisöä liikutettiin työelämän tunneosaamisesta valitusten keskusteluanalyysin. Esitykset muistuttivat samaan aihepiiriin liittyvistä metodeista ja näkemyksistä ja siitä, että eri lähestymistavoista riippumatta monella meistä on halu ymmärtää työelämän kielellistä todellisuutta.

Sinikka Karjalainen:
Oli mielenkiintoista kuulla Helsingin yliopiston kielikeskuksessa konferenssin aikana Erasmus-opettajavaihdossa olleen Alena Hradilovan (Masarykin yliopisto) ajatuksia henkilöstön kehittämisestä. Monet asiat kielikeskuslaisten työssä näyttävät samoilta maasta riippumatta – kuten aikapula. Hauskana yksityiskohtana Alena kertoi latinan opetuksen olevan heidän kielikeskuksessaan ”valtio valtiossa”.

Verkko viehätti HILC-seminaarissa 19.11.

Kielikeskuksen marraskuun HILC-seminaari ”Koukussa verkkoon – Caught in the web” käsitteli verkkopedagogisia ideoita ja digitaalisten sovellusten hyödyntämistä kieltenopetuksessa. Seminaari toi jälleen yhteen lähes 40 kielikeskuslaista. Alkuun kuunneltiin viisi napakkaa alustusta erilaisista digitaalisista opetuskokeiluista ja -välineistä. Tämän jälkeen seminaarikansa sai vapaasti kiertää alustajien pöydissä antamassa oman panoksensa jatkokehittelyihin, katsomassa videoita sekä kyselemässä tarkemmin opetuskokeilujen ja -käytäntöjen kuulumisia. Alustukset kuultiin seuraavista teemoista:

 
Jose Ruíz Rubio polkaisi seminaarin käyntiin Kahoot -visalla. Leikkimielinen, mutta sykkeennousua aiheuttava oppimispelisovellus pani kielikeskuslaiset pohtimaan muun muassa Fabianinkatu 26:en historiaa sekä Moodlen oppimiskäsitystä (joka oli ilahduttavan hyvin hallussa).

 
Gonzalo Hernandez Reyes piti alustuksen ”Movenote – videot opetuksen tukena”, jossa hän esitteli espanjan opetuksessa käyttämiään videoita. Gonzalo kertoi, että opiskelijoiden palaute videoista on ollut erittäin positiivista. Vinkiksi jäi koko seminaariväelle ainakin se, että opettajan hahmo tulee kurssin opiskelijoille mukavalla tavalla tutuksi, kun orientoiva movenote-video lähtee opiskelijoille jo ennen ensimmäistä lähitapaamista. Tämä voisi olla myös matalan kynnyksen tapa ottaa movenote käyttöön: Tee tervehdysvideo kurssillesi!

 
Roy Siddall ja Debbie Clarke opettavat englantia muun muassa lääketieteellisessä tiedekunnassa. Lääketieteellisen opiskelijoilla on käytössää iPadit opiskelun tukena, ja tänä syksynä iPadit ovat tulleet kattavaksi osaksi myös lääketieteellisen pakollisia kieliopintoja. Alustuksessaan “How can we exploit technology in guided independent language learning?” Debbie ja Roy kertoivat luomistaan oppimiskäytännöistä ja kutsuivat muut seminaarilaiset suunnittelemaan jatkoa heidän kanssaan.

Yleis_HILC Hilc_Konsta
Heidi Mäkäläinen ja Janne Niinivaara avasivat uusia mahdollisuuksia järjestää yliopistojen välisiä yhteistyökuvioita alustuksellaan ”Yammer opetuskäytössä: kansainvälistä vuorovaikutusta venäjän kurssilla.” Heidi ja Janne esittelivät Helsingin ja Masarykin yliopistojen välistä ”miniprojektia”, jossa molempien yliopistojen venäjän opiskelijat jakavat tekemiään videoita ja viestivät sosiaalisessa verkkoympäristössä. Pedagogiseksi verkkoalustaksi valikoitui suunnitteluvaiheessa Yammer. Koko projekti oli ensimmäisiä pilotteja, missä Yammeria käytetään tällaiseen tarkoitukseen yliopistojen välisessä opetuksessa.

 
Nina Dannert toi terveisensä Saksasta verkko-opetuksen työpajasta ja jakoi hyödyllisiä työkaluja kielenopetuksen tueksi alustuksessaan ”Münchenin E-learning workshopin antia”. Ninan lista oli erittäin kattava ja hyödyllinen. Sen innoittama tähänkin blogiin kerätään jatkossa listaa erilaisista verkkopedagogisista välineistä, jotka saattavat hyödyttää kieltenopetuksessa. Lista täydentyy jatkuvasti.

 
Kielikeskuslaiset voivat kääntyä verkkopedagogisissa kysymyksissä verkko-opetuksen koordinaattori Janne Niinivaaran ja pedagogisen yliopistolehtori Johanna Vaattovaaran puoleen.