Author Archives: Oula Seitsonen

About Oula Seitsonen

An archaeologist and geographer working with varying things in various places, e.g. Mongolia, Tanzania, and Russia (basically with whatever pays my bills). I like for example Geographic Information Systems (GIS), Stone Age, contemporary and conflict archaeology, and lithics.

Archaeological afternoon / Arkeologian iltapäivä

Oula Seitsonen will be presenting our 2017 fieldwork in the Archaeological afternoon organized by the Department of Archaeology, University of Helsinki at Science Corner Lounge (Yliopistonkatu 4) on Monday December 11, at 2:25 pm:

“#Inaridig2: yleisö- ja yhteisöarkeologiaa 2. maailmansodan aikaisilla vankileireillä inarissa 2017″

Venue is open to the public, all are welcome!

Oula Seitsonen esittelee kesän 2017 tutkimuksiamme Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen Arkeologian iltapäivä -tapahtumassa Tiedekulma Loungessa (Yliopistonkatu 4) maanantaina 11.12. klo 14:25:

“#Inaridig2: yleisö- ja yhteisöarkeologiaa 2. maailmansodan aikaisilla vankileireillä inarissa 2017″

Tilaisuus on kaikille avoin, tervetuloa!

Program / Ohjelma:

Arkeologian iltapäivä
Tiedekulma Lounge, Yliopistonkatu 4, maanantaina 11.12.2017 Klo 12–17:30
12:15 Alkusanat – Antti Lahelma
12:20 Turpeen kätköissä ja vedenalaisessa metsässä – Lost Inland landscapes -projektin kenttätyöt Etelä-Karjalassa vuonna 2017 – Satu Koivisto
12:45 Artemis kumppaneineen. Arakhamitain Agia Paraskevin kaivaukset vuonna 2017 – Björn Forsén
13:10 Lasitutkimusta Skandinavian kaupunkikaivauksilla (Kööpenhamina, Nya Lödöse, Tukholma, Falun) – Georg Haggrén
13:35 Muinais-DNA tutkimusta Suomessa SUGRIGE-projektissa – Kati Salo, Elina Salmela
14:00 Pirkkalan Tursiannotko asutushistoriallisena kohteena – Sami Raninen
14:25 #InariDig2: Yleisö- ja yhteisöarkeologiset tutkimukset saksalaisten toisen maailmansodan aikaisilla vankileireillä Inarissa kesällä 2017 – Oula Seitsonen
14:50 Tauko
15:05 Raseborg revisited – uudet tulkinnat tulevan tutkimuksen ohjaajina – Tarja Knuutinen, Elina Terävä, Georg Haggrén & Maija Holappa
15:30 Asutusta etsimässä – Menetelmäkokeiluja itäisen Uudenmaan rautakautisen asutuksen löytämiseksi – Annukka Debenjak
15:55 Liike empaattisena menetelmänä – Marko Marila ja Suvi Tuominen
16:20 Tutkimukset Louhiveden Hietaniemen rituaalialueella – Jarkko Saipio
16:45 Hirvenhammaskorut, yhteisöt ja identiteetit noin 8200 vuotta sitten – Kristiina Mannermaa
17:10 Ancient Near Eastern Empires: Uusi huippuyksikkö selvittää Lähi-idän menneisyyttä – Antti Lahelma
17:25 Loppusanat – Elisabeth Holmqvist-Sipilä
17:30 Tilaisuus päättyy.

First record mystery solved! / Ensimmäinen levymysteeri ratkaistu!

The social media, citizen science and crowdsourcing really showed their worth for our research today, and in what a way!

Record fragment with a master number (Photograph: Oula Seitsonen) / Levynpala, jossa näkyy levytyksen masterinumero (Valokuva: Oula Seitsonen).

We have now a positive identification for one of the gramophone record fragments we uncovered in a German WW2 trashpit at Inari Hyljelahti last summer, in less than a day after I posted online the picture of the master number on it (above) and a question of its possible origin! This amazing result is all thanks to the enthusiastic experts of a public Facebook group Schellackplatten – Börse who quickly narrowed down the options for this record fragment, identified it and even posted a picture of an unbroken copy of the record! (you can follow the interesting full discussion at https://goo.gl/CJMV1R).

Thanks to the enthusiastic contribution of these experts, we now know that the German soldiers at Hyljelahti listened to at least:

“Chilean Nightingale” Rosita Serrano‘s “Eine kleine Mondscheinfahrt” (A small moonlight trip) recording from 1942 (Telefunken nr. 26366)

Serrano’s version of the popular song “La Paloma” appears for instance in the movie Das Boot.

This is a first step to reconstructing the soundscapes of war inside a German military and PoW/forced labour camp deep in the Finnish Lapland Wilderness. We will keep posting about new results as we get them!

Here you can hear the song and see the singer Rosita Serrano at YouTube!

9.12.2017: On the B-side of the record a “German tango” O, Manuela:

Sosiaalinen media ja suuren yleisön osallistaminen todellakin osoittivat kyntensä tutkimuksellemme tänään, ja todella upealla tavallla!

Olemme saaneet ensimmäisen tunnistuksen viime kesänä Inarin Hyljelahdesta saksalaisesta roskakuopasta kaivamistamme gramofonilevyn kappaleista! Alle vuorokausi siitä, kun postasin verkkoon kuvan levynpalassa näkyvästä levytyksen masterinumerosta (kuva yllä) ja esitin kysymyksen sen mahdollisesta alkuperästä, saimme jo tunnistuksen. Nopea tulos kyselyyn on täysin julkisen Schellackplatten – Börse Facebook-ryhmän innokkaiden levyasiantuntijoiden ansiota! He pystyivät nopeasti haarukoimaan eri mahdollisuudet mistä levystä kyseinen masterinumero voisi olla peräisin, tunnistivat levytyksen, ja lähettivät jopa valokuvan saman levyn hyväkuntoisesta kopiosta! (voit lukea koko kiinnostavan keskustelun täältä https://goo.gl/CJMV1R).

Näiden asiantuntijoiden innostuneen osanoton ansiosta tiedämme nyt, että saksalaiset sotilaat kuuntelivat Hyljelahdessa ainakin:

“Chilen satakielen” Rosita Serranon “Eine kleine Mondscheinfahrt” (Pieni kuutamoretki) -levytystä vuodelta 1942 (Telefunken nr. 26366)

Serranon versio suositusta “La Paloma” -laulusta on kuultavissa esimerkiksi Das Boot-elokuvassa.

Tämä on ensimmäinen askel syvällä Lapin erämaassa sijainneen saksalaisen sotilas-, vanki- ja pakkotyöleirin äänimaiseman rekontruoimiseksi. Kirjoitamme uusista tuloksista sitä mukaa, kun saamme niitä!

Yllä olevissa YouTube-pätkissä voit kuunnella koko laulun ja nähdä laulajan Rosita Serranon!

9.12.2017: Levyn B-puolelta löytyy “saksalainen tango” O, Manuela.

A puzzle of German WW2 records / Palapeli saksalaisten toisen maailmansodan aikaisista levyistä

WW2-era gramophone record fragments (Photograph: Oula Seitsonen) / Toisen maailmansodan aikaisia gramofonilevyn sirpaleita (Valokuva: Oula Seitsonen).

Refitting, the art of putting scattered pieces recovered during the excavations back together, is a common method in archaeology. It is most often applied in the context of lithic and ceramic studies. However, in the aftermath of the #InariDig2, we have encountered a new kind of refitting puzzle, consisting of German WW2 gramophone record fragments.

Gramophone record fragments were dug from a trashpit at Inari Hyljelahti, the German military base and prisoner-of-war camp we studied this summer in our community and public excavations. Some of the fragments were burned and bent beyond recognition, but some of them are in a better condition. Based on the refitting, these appear to originate from at least three different records, probably smashed into the trashpit during the evacuation of the camp in Lapland War in autumn 1944.

Refitting record puzzle (Photograph: Oula Seitsonen) / Levypalapelin kasaamista (Valokuva: Oula Seitsonen).

So far we have managed to refit some sections of the records, and some of the fragments show relatively well preserved grooves. At least one of them has been manufactured by the Electrola company based on the fragmentary label, but none of the label fragments gives any hint of what has been on the records. Next question is, could there be anything recognizable left of the recordings on the discs, after lying over 70 years in small pieces underground, and how those sounds could possibly be extracted from the grooves? This could reveal us what the German soldiers and their Polish, Norwegian and other prisoners and forced labourers were listening at Hyljelahti during the war.

A handful of international research projects are developing approaches for reading old gramophone and vinyl records using digital methods, and there are some ideas of how this could be achieved with, for instance, a combination of laser scanning and various computer algorithms. We will explore these methods further over the winter.

Developing these kinds of methods is actually relevant also beyond the Hyljelahti fragments of (presumably) Nazi gramophone discs and whatever music or other recordings they might have contained. In many countries archaeologists engage already routinely in the study of sites from the early 20th century (not so often in Finland), and broken gramophone and vinyl records are one find category that archaeologists will be increasingly encountering during the excavations in future. Thus the development of computer-based “digital gramophone” methodology can be highly relevant thinking of the future of archaeology and the range of analyses the future archaeologists might need.

Archaeologist Wesa Perttola pondering upon the research possibilities of the record fragments (Photograph: Oula Seitsonen) / Arkeologi Wesa Perttola pohtii erilaisia levynpalasten tutkimusmahdollisuuksia (Valokuva: Oula Seitsonen).

Uudelleensovittaminen (refitting), eli sekalaisten arkeologisilla kaivauksilla löydettyjen palasten yhteenkokoaminen, on tavallinen arkeologinen tutkimusmenetelmä. Yleisimmin sitä hyödynnetään kiviesine- ja keramiikkatutkimuksissa. #InariDig2 -kaivauksemme jälkitöiden yhteydessä olemme kuitenkin törmänneet varsin toisenlaiseen uudelleensovituspalapeliin, joka koostuu saksalaisten toisen maailmansodan aikaisten gramofonilevyjen sirpaleista.

Gramofonilevyn kappaleet löytyivät viime kesänä roskakuopasta Inarin Hyljelahden saksalaisen sotilastukikohdan ja vankileirin yhteisö- ja yleisökaivauksilta. Osa palasista on palaneita ja taipuneita, mutta jotkin niistä ovat paremmassa kunnossa. Uudelleensovittamisen perusteella ne ovat peräisin ainakin kolmesta levystä, jotka on ilmeisesti paiskattu roskakuoppaan leirin evakuoinnin yhteydessä Lapin sodan aikana syksyllä 1944.

Tähän mennessä olemme onnistuneet sovittamaan joitakin osia levyistä ja joissakin palasissa myös urat ovat säilyneet suhteellisen hyvin. Ainakin yksi levyistä on repaleisen etiketin perusteella Electrola-yhtiön valmistama, mutta yhdessäkään etiketin palassa ei ole säilynyt vihjeitä siitä, mitä levyille on ollut nauhoitettuna. Seuraava kysymys onkin, olisiko mahdollista, että levynsirpaleissa olisi säilynyt jotain tunnistettavaa levytyksistä vielä 70 vuoden maakerroksissa makaamisen jälkeen, ja olisivatko nämä äänet mitenkään vielä tiristettävissä esiin levyjen urista? Jos tämä olisi mitenkään mahdollista, meille voisi paljastuisi mitä saksalaiset sotilaat ja heidän puolalaiset, norjalaiset ja muut vankinsa ja pakkotyöläisensä kuuntelivat Hyljelahdessa sodan aikana.

Muutama kansainvälinen tutkimusprojekti kehittelee tällä hetkellä digitaalisia menetelmiä, joilla olisi mahdollista lukea vanhoja gramofoni- ja vinyylilevyjä, ja on olemassa joitakin ideoita siitä, miten tämä olisi mahdollista esimerkiksi laserkeilausta ja erilaisia tietokonealgoritmeja yhdistelemällä. Tutkimme näitä menetelmiä ja niiden sovellusmahdollisuuksia tarkemmin talven kuluessa.

Tämänkaltaisten menetelmien kehittäminen on itse asiassa merkityksellistä myös laajemmin kuin vain Hyljelahden (oletettujen) natsigramofonilevynpalojen ja niiden sisältämän musiikin tai muiden levytysten osalta. Monissa maissa arkeologit tutkivat jo rutiininomaisesti myös 1900-luvun alkupuoliskolle ajoittuvia kohteita (Suomessa ei tosin kovin usein), ja rikkoutuneet gramofoni- ja vinyylilevyt ovat yksi löytökategoria, johon arkeologit törmäävät tulevaisuudessa tehtävillä kaivauksilla yhä useammin. Niinpä tietokonepohjaisten “digitaaligramofoni”-menetelmien kehittäminen voi olla hyvinkin oleellista, kun ajatellaan tulevaisuuden arkeologiaa ja tulevien arkeologien tarvitsemaa analyysikirjoa.

 

#InariDig2 in the international media / #InariDig2 kansainvälisissä uutisissa

Our last summer’s #InariDig2 public excavations were recognized also by the international media, besides Finnish media. Here is a list of the news in other countries that we have come across about last summer’s dig at Hyljelahti (Thanks to all our colleagues for pointing these out!):

Mörka krigsminnen grävs fram i norr http://www.vt.se/nyheter/morka-krigsminnen-gravs-fram-i-norr-ntm11856834.aspx

Finland gräver fram dystra minnen – gamla nazistläger undersöks https://www.svt.se/nyheter/lokalt/norrbotten/finland-graver-fram-dystra-minnen-gamla-nazistlager-undersoks

Финские историки прольют свет на судьбу советских военнопленных-евреев в фашистском лагере https://www.kompravda.eu/daily/26714/3740388/

В Лапландии начались раскопки на месте концлагеря для советских военнопленных https://ivbg.ru/7843918-v-laplandii-nachalis-raskopki-na-meste-konclagerya-dlya-sovetskix-voennoplennyx.html

Public excavation camp on WWII begins in Inari http://www.europe.easybranches.com/finland/Public-excavation-camp-on-WWII-begins-in-Inari-2111

Około 200 nazistowskich obozów w Laponii. Archeolodzy odnaleźli rzeczy więźniów https://www.tvn24.pl/finlandia-nazistowskie-obozy-jenieckie-w-laponii-badania-archeologow,763856,s.html

Mörka krigsminnen grävs fram i norr http://www.nsd.se/nyheter/morka-krigsminnen-gravs-fram-i-norr-nm4612565.aspx

Kanadansuomalainen Meaghan Peuramäki-Brown tutkii Lapissa saksalaisten jäämistöjä (Kanadan Sanomat)

Viime kesän #InariDig2 yleisökaivauksemme huomioitiin kotimaisten medioiden lisäksi myös ulkomailla. Tässä on lista Hyljelahden kaivauksiin liittyvistä ulkomaisista uutisista, joihin olemme törmänneet (Kiitos kaikille kollegoillemme, jotka ovat lähettäneet linkkejä!):

Mörka krigsminnen grävs fram i norr http://www.vt.se/nyheter/morka-krigsminnen-gravs-fram-i-norr-ntm11856834.aspx

Finland gräver fram dystra minnen – gamla nazistläger undersöks https://www.svt.se/nyheter/lokalt/norrbotten/finland-graver-fram-dystra-minnen-gamla-nazistlager-undersoks

Финские историки прольют свет на судьбу советских военнопленных-евреев в фашистском лагере https://www.kompravda.eu/daily/26714/3740388/

В Лапландии начались раскопки на месте концлагеря для советских военнопленных https://ivbg.ru/7843918-v-laplandii-nachalis-raskopki-na-meste-konclagerya-dlya-sovetskix-voennoplennyx.html

Public excavation camp on WWII begins in Inari http://www.europe.easybranches.com/finland/Public-excavation-camp-on-WWII-begins-in-Inari-2111

Około 200 nazistowskich obozów w Laponii. Archeolodzy odnaleźli rzeczy więźniów https://www.tvn24.pl/finlandia-nazistowskie-obozy-jenieckie-w-laponii-badania-archeologow,763856,s.html

Mörka krigsminnen grävs fram i norr http://www.nsd.se/nyheter/morka-krigsminnen-gravs-fram-i-norr-nm4612565.aspx

Kanadansuomalainen Meaghan Peuramäki-Brown tutkii Lapissa saksalaisten jäämistöjä (Kanadan Sanomat)

#InariDig: New publication about our community and public excavations in Inari / #InariDig: Uusi julkaisu yhteisö- ja yleisökaivauksistamme Inarissa (suomeksi kuvan alla)

We are glad to announce that Iain Banks (U of Glasgow), Eerika Koskinen-Koivisto and Oula Seitsonen have just published a new paper discussing our 2016 #InariDig community and public excavations in Inari in the Journal of Community Archaeology and Heritage.

Their abstracts tells us:

Research project Lapland’s Dark Heritage organized a one-week public excavation in Inari, Finnish Lapland, at a Second World War (WWII) German military hospital site in August 2016. #InariDig took place with the help of international experts and pre-registered volunteers. In this field report, two of the archaeologists leading the excavations and an ethnographer who took part in documenting this community archaeology experiment introduce the excavation sites and activities reflecting on the engagements with volunteers and local community.

50 quickest can get a free pdf copy of the paper by clicking this link:

http://www.tandfonline.com/eprint/QkbpZdVDszcpbrthwP7X/full

Local historian Matti Lehtola directing a historical war tour in Inari / Paikallishistorioitsija Matti Lehtola johtaa sotahistoriallista kiertokäyntiä Inarissa (Eerika Koskinen-Koivisto 2016).

Voimme iloksemme kertoa, että Iain Banksin (Glasgowin yliopisto), Eerika Koskinen-Koiviston ja Oula Seitsosen uunituore julkaisu on nyt saatavilla kansainvälisessä Journal of Community Archaeology and Heritagessa. Artikkeli käsittelee vuoden 2016 #InariDig yhteisö- ja yleisöarkeologisia tutkimuksiaamme.

Julkaisun tiivistelmä kertoo:

Lapin synkkä kulttuuriperintö -tutkimusprojekti järjesti viikon mittaiset yleisökaivaukset saksalaisten toisen maailmansodan aikaisessa sotasairaalakohteessa Inarissa elokuussa 2016. #InariDig toteutettiin yhdessä kansainvälisten asiantuntijoiden ja ennakkoonilmoittautuneiden vapaaehtoisten kanssa. Tässä raportissa kaksi kaivauksia johtanutta arkeologia ja etnologi, joka osallistui tämän yhteisöarkeologisen kokeilun kansatieteelliseen dokumentoimiseen, esittelevät kaivauskohteen ja -tapahtumat sekä arvioivat vapaaehtoisten ja paikallisyhteisön kanssa toimimista.

50 nopeinta klikkaajaa voivat saada ilmaisen pdf-kopion artikkelista tästä linkistä:

http://www.tandfonline.com/eprint/QkbpZdVDszcpbrthwP7X/full

“Where the F… is Vuotso?”: Uusin julkaisumme vapaasti saatavilla / Our newest open access publication (English below the video)

Oula Seitsosen ja Eerika Koskinen-Koiviston juuri julkaistu tutkimus käsittelee toisen maailmansodan aikaisen evakuoinnin ja Lapin sodan tuhojen jälkeensä jättämää perintöä saamelaisessa poronhoitoyhteisössä Vuotsossa, Sodankylässä. Tutkimus on julkaistu kainsainvälisessä International Journal of Heritage Studies -julkaisussa, ja saatavilla kaikille avoimena (open access). Tutkimus on nimetty kunnianosoituksena Vuotsosta kotoisin olevalle Somby-yhtyeelle.

Julkaisun tiivistelmä kertoo:

Tässä artikkelissa käsittelemme toisen maailmansodan aikaisen evakuoinnin ja “Lapin polton” kulttuuriperintöä saamelaisessa poronhoitoyhteisössä ja arvioimme, miten nämä sota-ajan kokemukset ovat muokanneet ja muokkaavat edelleen tapoja, joilla ihmiset muistavat ja hyödyntävät toisen maailmansodan materiaalisia jäänteitä. Keskitymme tutkimuksessamme Vuotsoon, Suomen eteläisimpään saamelaisyhteisöön. Vuonna 1941 Natsi-Saksan joukot perustivat Vuotsoon suuren sotilastukikohdan, ja saksalaiset sotilaat ja kyläläiset asuivat läheisinä naapureina useiden vuosien ajan. Vuonna 1944 kyläläiset evakuoitiin ennen “Lapin sodan” puhkeamista. Lapin sodassa saksalaiset joukot tuhosivat sotilastukikohtansa ja kaikki siviilirakenteet. Tuhottujen saksalaisten sotilastukikohtien rauniot ovat edelleen nähtävissä kylän ympäristössä ja toimivat kyläläisille tärkeänä aktiivisena tekijänä tämän vaiheen muistamisessa. Saksalaisjäänteet näyttävät myös herättävän nostalgiaa sotaa edeltäneitä, itsenäisempiä aikoja kohtaan, ennen kuin perinteiset saamelaiset elämäntavat alkoivat nopeasti muuttua Suomen valtion voimakkaamman aktiviteetin seurauksena sodanjälkeisinä vuosikymmeninä.

Oula Seitsonen and Eerika Koskinen-Koivisto have just published their newest research about the heritage of Second World War forced movement and destruction in a Sámi reindeer herding community in Finnish Lapland at Vuotso, Sodankylä. Paper is available to all in the International Journal of Heritage Studies (open access). The title of our paper is a tribute to the Sámi rock band Somby originating from Vuotso.

The paper abstract states:

In this paper we discuss the heritage of the WWII evacuation and the so-called ‘burning of Lapland’ within a Sámi reindeer herding community, and assess how these wartime experiences have moulded, and continue to mould, the ways people memorialise and engage with the WWII material remains. Our focus is on the village of Vuotso, which is home to the southernmost Sámi community in Finland. The Nazi German troops established a large military base there in 1941, and the Germans and the villagers lived as close neighbours for several years. In 1944 the villagers were evacuated before the outbreak of the Finno-German ‘Lapland War’ of 1944–1945, in which the German troops annihilated their military installations and the civilian infrastructure. Today the ruins of demolished German military installations persist around the village as vivid reminders, and act for the villagers as important active agents in memorising this vital phase in Lapland’s recent past. They also appear to facilitate nostalgia for the more independent days before traditional Sámi lifeways were ruptured by stronger Finnish State intervention in the post-war decades.

 

European Association of Archaeologists annual conference in Maastricht

Oula Seitsonen is attending this week the European Association of Archaeologists annual conference in Maastricht, Netherlands. He is organizing a session “Who Owns the Battlefield” together with Ruurd Kok (Netherlands), Maarten Bracke (Belgium),
Jobbe Wijnen (Netherlands), Ivar Schute (Netherlands) and Simon Verdegem (Belgium). He presents a paper titled “Who owns the Wilderness? Second World War Heritage in Finnish Lapland” in the session, as one platform for the general discussion:

“Over the last decade archaeologists and other cultural heritage professionals have started paying attention to the material legacy of Nazi German presence in Finnish Lapland during the World War II, as Finland’s co-belligerent in the fight against the Soviet Union. At the peak of their military built-up there were over 200 000 German troops and about 30 000 of their multinational Prisoners-of-War and forced labourers in this thinly inhabited northern periphery of Europe. The Finno-German “comradeship-in-arms” came to an end under Soviet pressure in 1944, after Finno-Soviet cease-fire, and caused the outbreak of Lapland War between Finns and Germans. This ended up with the “Burning of Lapland” by the retreating German troops. Finno-German relations have thus been a sensitive and little-discussed issue throughout the post-war decades. There are ruins of thousands of over-grown German military sites in northern Finland, especially in Lapland’s vast wilderness areas. The question of the cultural heritage status and value of this material legacy has been raised only recently, and is still an open debate. However, during the archaeological and ethnographic inquiries it has been highlighted how important the material traces are for the local inhabitants, as an integral part of their ancestral, embodied every-day lifeworlds. They generally express a strong sense of ownership and custodianship towards the material remains on their “own lands”. The traces of war also act as important agents of the transgenerational communal memories of war, destruction, and a host of other issues beyond those, closely intertwined with contemporary questions. These also mirror Lapland’s long colonial history and, real and perceived, marginalization by the southern authorities, and the enduring north-south confrontations.”

Oula also attends the session “Archaeology of European “guerrillas”.
Resistances, landscapes and memories“, and presents together with Vesa-Pekka Herva a paper “‘Last morning’: Heritage of Soviet partisan raids against civilians in Finnish Lapland in the Second World War“:

“Finnish and Nazi German troops invaded together Soviet Union in Second World War as part of Operation Barbarossa in 1941. Arctic front in Lapland was mostly on the German responsibility, but the German troops, unfamiliar with the northern environment and overcome by the poor infrastructure, made little advance and there was very little actual fighting in 1941–1944. However, owing to the demanding environmental setting, there were no continuous frontlines, but defense relied largely on isolated outposts, with vast stretches of wilderness between them. This enabled both sides to infiltrate guerilla troops behind the enemy frontlines: Finns sent out so-called long-range recon patrols for scouting and sabotage deep in Russian soil, whereas Soviet partisan troops moved through the wilderness to carry out reconnaissance and terror attacks on isolated Finnish homesteads and solitary vehicles. Soviet partisans murdered nearly 200 women, children and elderly people in the remote villages deep behind the frontlines. Finns and Germans formed anti-partisan troops to answer these attacks and to protect the distant homesteads, and also armed civilians, but this was not enough to prevent them totally. However, in the postwar decades these attacks were largely ignored and neglected, especially throughout the Cold War years until the fall of Soviet Union, to the dismay of the survivals and the relatives of the civilian casualties, and it took until late 1990s before they got national recognition or compensation. Despite this, there has so far been relatively little research, and the locals feel that their families’ suffering and heritage have been overlooked and sidelined.”

Coffins of the civiliand victims of a partisan attack (SA-Kuva).

 

 

 

New publication: Abandoned Refugee Vehicles “In the Middle of Nowhere”

Lapland’s Dark Heritage is active even during the summer holidays. Oula Seitsonen, Vesa-Pekka Herva and Mika Kunnari (University of Lapland) recently published a new research paper ‘Abandoned Refugee Vehicles “In the Middle of Nowhere”: Reflections on the Global Refugee Crisis from the Northern Margins of Europe‘ in a special issues of the Journal of Contemporary Archaeology. Their article discusses the heritage of recent refugee flow through Lapland’s northern border posts and the cars that were abandoned and confiscated at the border.

Things left in the abandoned vehicles (Photos: Oula Seitsonen).

“Archaeology and heritage studies are, or should be, in a position to say something
meaningful about these broader issues entangled with refugees, and not least because
recent research in both fields has addressed themes that are more or less directly related
to refugee issues on the one hand, and materialities similar to the abandoned cars on
the other. For example, refugee issues represent a natural extension of the flourishing
interest in twentieth- to twenty-first-century conflicts, while the abandoned refugee
vehicles strike a resonance with themes such as “dark tourism” and ruins, or “ruin porn”.

The attraction to modern ruins and abandoned places and things, as exemplified by the
hobby known as “urban exploration”, is a mirror that reflects the significance of the very
materiality of the abandoned refugee vehicles. That is, the interest in urban exploration
and related practices would appear to denote a desire or need to encounter the world
and the past in an unmediated, “raw” form, “face to face”, and in one’s own terms. For
better or worse, the interpretation and understanding of the past and its material remains
have traditionally been dominated by experts who have told the public why this or that
thing surviving from the past is important, hence distancing non-experts from the valuation
of heritage. The same applies to refugee issues, which are governed by the state
in a faceless and bureaucratic manner, which in turn distances the public from the lived
experience and distress of the refugees. Direct encounters with the material realities
of the refugees, however, could be employed to spark personal, first-hand reflections
about, and connections with, refugee issues.”

And Now for Something Completely Different: Fieldwork in Mongolia

Oula Seitsonen took off yesterday to continue his field research with Jean-Luc Houle and others in the Western Mongolia Archaeology Project – and to finish his PhD manuscript on Lapland’s Dark Heritage while walking the steppes.

Mongolian research investigates the human-environment relationships and the social, political, and economic organizations of Bronze and Iron Age pastoral societies in the Zuunkhangai region (Uvs Province) of Mongolia through the use of landscape and settlement archaeology. Project’s previous field seasons have concentrated in the Khanuy Valley region north of the Khangai Mountais and in the Mongolian Altai, both areas where the Finnish pioneer explorers G.J. Ramstedt, Sakari Pälsi and J.G. Granö were also traveling in the early 1900s. Sakari Pälsi became in 1909 the first professional archaeologist to document the iconic monumental features of Mongolian Bronze Age, khirigsuur grave mounds and deer stones, amongst lot of other archaeological sites. After these early Finnish explorers a century passed until Oula started retracing their footsteps, and plans to continue doing so.

Workshopping: Uses of diffucult heritage (Kalmar, Sweden) and Helsinki Digital Humanities Hackathon 2017

Oula Seitsonen has been this week busy workshopping in Sweden and Finland. On Tuesday and Wednesday he took part in the seminar Memories of Violence and Oppression: Developing new uses of difficult heritage sites and landscapes in the Linnaeus University, Kalmar, Sweden, presenting the “‘#InariDig: Public archaeology and augmented reality in engaging with difficult heritage”.

Rest of the week went in the Helsinki Digital Humanities Hackathon 2017 #DHH17. Oula was working through the week as part of the cultural heritage team consisting of humanists and computer scientists, marveling the theme “Heritage Sites and Participatory Cultures in the Digital Age“. Team came up with interesting observations related to the official and unofficial heritage in Finland and their uses based on various kinds of data, such as comparisons of participatory Geocaching and Pokemon Go sites to the nationally recognized heritage sites. The preliminary observations made during the week will be pursued further in the future.

Geocaches: Left) All geocaches (red), caches within 200 m of RKY sites (black); Right) Kernel Density Estimation of the latter.