Aloitetaan siitä, mitä asiantuntijan ei mielestäni pidä tehdä: markkinoida itseään ja luoda brändiä. Jos brändi syntyy, se tulee hyvän sisällön sivutuotteena.
Digielämää ei pidä latistaa palvelemaan yhtä asiaa. Twitter esimerkiksi on liian hyödyllinen työkalu pelkäksi mainoskanavaksi. Se on asiantuntijan oppimisympäristö, PLE. Twitterissä voi seurata oman alan toimijoita ja tapahtumia maailmanlaajuisesti. Se on helpoin tapa verkostoitua ja pysyä ajan tasalla alansa tapahtumista.
Entä sosiaalisen median sisällön laatu? Wikipedia-tietojen arvostelijoille on tapana sanoa, että valittamisen sijaan kannattaa parantaa artikkeleita. Sama koskee sisällöntuotantoa Facebookissa, Twitterissä, blogeissa ynnä muissa verkkopalveluissa. Asiantuntijoiden osallistuminen lisää hyötysisältöjä verkossakin.
Oppimisessa instituutioiden ja luentosalien merkitys vähenee, niin kuin Stephen Downes on jo pitkään julistanut. Asiantuntija on virtuaalisesti vain pikaviestin päässä ja vastaa juuri oikeaan aikaan mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Parhaiden yliopistojen kursseille voi osallistua mistä tahansa. Avoimia verkkokursseja mooceja eniten hyödyntävät juuri opettajat ja asiantuntijat, jotka eivät tavoittele tutkintoja vaan kartuttavat omaa tietämystään.
Digitodellisuus tarjoaa asiantuntijalle avoimen foorumin.
Kirjoittaja: Viestinnän ja verkko-oppimisen asiantuntija Riitta Suominen, joka toimii kouluttajana maaliskuussa alkavassa Asiantuntija digitodellisuudessa -koulutuksessa.