Puskuroiden etiäpäin – 5. kurssikerta

Ai että pikkunäppäriä karttoja? Mitäs tarvetta niille on, kun on puskureita, tilastoja ja tietokantoja? Kartat ja kaikki visuaalinen ynnä kaunis maailmassa vaihtuivat täksi kerraksi kivenkovaksi matematiikaksi. Toki tehty työ palvelee suurempaa päämäärää, Mapinfon haltuunottoa. Tällä erää nojauduttiin ohjelmiston puskurointi-, eli bufferointityökaluun, jonka avulla työstettiin erinäisiä tehtäviä niin Artun jämäkässä ohjauksessa kuin itsenäisestikin. Tietokantoihin datan tuomista, erilaisten aineistojen yhteispeliä ja piirtotyökalua harjoiteltiin myös. Poliitikon elkein tunnin voisi summata: haastavaa, hyvin haastavaa.

 

Päätähti oli, kuten sanottu, puskurointityökalu, jolla voidaan ympyröidä mikä tahansa objekti vyöhykkeellä ja siten käsitellä vyöhykkeen sisälle jääviä kohteita ja aluetta. Puskuroinnista voisi olla iloa esimerkiksi haitta-alueiden tai saavutettavuuden yksinkertaisessa tutkimisessa. Melu on hyvä, helppo mittari, jota kurssityössäkin mitattiin puskureilla, nimellisesti pk-seudun lentomelua. Toisaalta nyt piirretyt ympyrät antavat vain pientä osviittaa ilmiöiden tosiasiallisesta esiintymisestä: vaikuttaahan vaikkapa lentomeluun se, mihin suuntaan koneet ensisijaisesti nousevat tai mistä ne laskeutuvat, kuten myös muita muuttujia. Minulla on asiasta kokemusta juuri Helsinki-Malmin tienoilta, sillä olen asunut kahdessakin paikkaa aivan kyseisen kentän vieressä. Kivikossa, kiitoradoilta länteen mekkala oli toistuvaa ja kävi usein rasittavaksi, kun taas Jakomäessä, kentältä koilliseen äänen ja vimman huomasi vain silloin tällöin – lentonäytösten aikaan, jotka muuten näkyivät komeasti parvekkeelta. Tällä ajan takaa, että harvoin ilmiöt kiltisti asettuvat ympyrän kapoisiin raameihin, vaan monimutkaisempia puskurointityökaluja kaivataan, jos halutaan muutakin kuin suuntaa-antavaa tietoa. Ehkä tämän tyyppisen puskuroinnin heikkoutena on, että sen ainoa muuttuja on etäisyys, kun vaikka saavutettavuudessa liikenneyhteydet ja tiestö ovat keskeisempiä.

 

No mutta, jääköön tarinointi sikseen. Asiaan! Alla saadut tehtävien tulokset.

Taulukko 1. Tehtävien 1, 2 ja 4 vastaukset.

Tilasto 1. Kurssitehtävien 1, 2 ja 4 vastaukset.

 

Naputeltuani tulokset Exceliin oli olo itsevarma, mutta tämä suli heti pian muiden blogeja luettuani. Ensimmäisissä tehtävissä ei mitään absoluuttisia vastauksia olekaan, mutta vaikutan olevan aivan hakoteillä erityisesti taajamatehtävässä (mm. Jormakka 2016, Pelkonen 2016). Vaatisi melkoisia silmänkääntötemppuja mahduttaa kymmenen prosentin heitto virhemarginaaliin ja niinpä lienen astunut harhaan jossain vaiheessa tekoa. Kuitenkin jonkinlainen toivonkipinä elää, sillä ainakin Kanerva Matveinen (2016) on päätynyt samansuuntaisiin tuloksiin, minkä lisäksi taajama-aste Vantaalla ja pääkaupunkiseudulla yleisesti on käytännössä sata prosenttia (Uudenmaan liitto 2015), joten tuntuisi kummalliselta mikäli tuo luku on tarkastellulla alueella likipitäen 15 % prosenttia siitä.

 

Toisaalta on turha hirttäytyä yksittäisiin tehtävien vastauksiin, sillä ohjelmistojen ja ajattelutavan oppiminen on keskeisempää. Vilkaistaan lopuksi vielä nelos- eli uima-allastehtävässä tuotettua karttaa.

Kuva 1. Uima-altaallisten rakennusten määrä pääkaupunkiseudun pienalueilla.

Kuva 1. Uima-altaallisten rakennusten määrä pääkaupunkiseudun pienalueilla (klikkaa suuremmaksi).

Tiheimmät uima-allaskeskittymät ovat kaiken kaikkiaan Helsingissä ja sijoittuvat säteittäin pitkälti sinne, pientalorakennusalueille, kuten Marjaniemeen ja Vartioharjuun. Tämä ilmenee hyvin Reetu Jormakan (2016) pientaloittain, mutta muuten samasta aiheesta tehdystä kartasta. Yksi huomio aineistosta, joka pitää karttaakin lukiessa olla mielessä – kartta ei näytä uima-altaiden absoluuttista määrää, vaan ainoastaan kaikki rakennukset, joissa on ainakin yksi uima-allas. Tähän kategoriaan sopivat kaikki omakotitalojen kahluualtaista uimahalleihin. Ei siis kannata surkutella yhden uima-altaallisen rakennuksen jakomäkeläisiä, sillä alueen uimahalli palvelee kyllä hyvin. Tuotoksen ulkoasusta tuli auttamattoman tökerö, sillä numeroarvot ovat vähän missä sattuvat (tai puuttuvat kokonaan) ja maasto olisi ehdottomasti pitänyt värittää. Selvästi perusasiat eivät vielä tule selkäytimestä, vaan pitää vastaisuudessa olla tarkempana. En yleisesti ottaen valtavasti pidä pylvästeemakartoista, sillä ne tuntuvat ruuhkautuvan helposti. Eipä toisaalta mieleen tule hyvää korvikettakaan, varsinkin kun käsitellään absoluuttisia arvoja.

 

Lähteet:

Jormakka Reetu (2016). 5. Kurssikerta. PAK2016 kurssiblogi. 24.2.2016 <https://blogs.helsinki.fi/jore/2016/02/18/5-kurssikerta/>

Matveinen Kanerva (2016). Kurssikerta 5 – puskurointia. PAK-kurssiblogi 2016. 24.2.2016. <https://blogs.helsinki.fi/kanervam/2016/02/20/kurssikerta5_puskurointia/>

Pelkonen Niko (2016).  Kurssikerta 5 – Bufferi Lohikäärme. Nikon PAK-blogi. 24.2.2016. <https://blogs.helsinki.fi/nikopelk/2016/02/23/kurssikerta-5-bufferi-lohikaarme/>

Taajamat (2015). Uudenmaan liitto, Helsinki. 25.2.2016 <http://www.uudenmaanliitto.fi/tietopalvelut/uusimaa-tietopankki/alue_ja_ymparisto/taajamat>

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *